Falcon 3.0 – Bandiitti kello kuudessa

Lentosimulaattoreita tipahtelee tasaiseen tahtiin markkinoille. Ikävä kyllä suurin osa niistä katoaa keskinkertaisuuden kammioon ilman sen suurempia mölyjä. Mutta nyt on klooneille pantu luu kurkkuun, sillä Falcon 3.0 on täällä.

Peruslentosimujen vakiokaavasta poiketen Falcon 3:n perustana ei ole mikään uusi ihmeellinen hyperstealth-hävittäjä, vaan vanha kunnon F-16 Falcon. Maailman parhaaksi lentosimulaattoriksi mainostettu tekele alkaa installoinnilla, joka rohmuaa reilut 11 megaa kiintolevytilaa. Vaan onpa tavara tilan väärtiä.

Täyttä tavaraa

F-16 on kohtalaisen helppo kone lennettäväksi. Suurin piirtein jokainen tahmatassu pysyy ilmassa, mutta tilanne muuttuu dramaattisesti, kun viholliskoneita alkaa ilmaantua ruudulle. Negatiiviset ja postitiiviset G:t, huimaus ja häikäisy sun muut efektit alkavat haitata lentoa ja kun vielä samalla olisi tarkoitus taistella ei voi kuin huokaisten tarttua ohjekirjan oljenkorteen.

Manuaalissa riittää lukemista fanaattisimmallekin simulaattori-intoilijalle päiviksi. Noin kolme ja puolisataa sivua pitävät sisällään kaiken sen tiedon, jonka Falcon-pilotti tarvitsee taivaalla lennellessään. Melkein voisi kuvitella, että pakkaamossa on tapahtunut erhe ja mukaan onkin isketty Yhdysvaltain ilmavoimien opaskirja: manuska sisältää aivan uskomattoman määrän tietoa.

Onpa mukaan heitetty jopa kappaleellinen taistelutaktiikoita. Tämä ei kuitenkaan ole mitään täytekirjoitusta, vaan täyttä asiaa, joka on syytä lukea, mikäli edes suunnittelee taistelevansa useampaa kuin yhtä vihulaista vastaan samanaikaisesti.

Yhteistyö on poikaa

Yksin taivaalle? Ei tule kesää! Parhaimmillaan ohjataan kuudentoista Falconin muodostamaa taisteluryhmää. Peli sanoo hyvästit perinteisille simulaattoreille, joissa yksinäinen kone lentää aution vihollismaiseman yllä, pommitellen tasomaaston palikoita. Semminkin kun maasto on vielä todellista maastoa eikä tasapaksua pöytälevyä, mikä tosin vaatii koneelta reilusti tehoa, sillä kumpareisessa maastossa riittää todella laskettavaa.

Monta plussaa ansaitsee tehtäväeditori, jonka avulla voi sorvata mitä moninaisempia tehtäviä. Voi muun muassa asettaa kymmeniä viholliskoneita lentelemään tiettyjä reittejä tiettyyn aikaan, palaamaan kentälle polttoainetäydennykseen ja hyökkäämään oman tukikohdan kimppuun.

Mikäli joskus kaukaisuudessa onnistuu pääsemään jokaisen kampanjan läpi, ei peli ole vielä pelattu. Tehtäväeditori luo Falconille todellista syvyyttä, jota niin harvoin tapaa lentosimuissa.

Kuole MiG, kuole!

Taistelutilanteessa on ehdottoman tärkeää pitää viholliskone näkyvissä. Falconissa tämä on toteutettu erittäin onnistuneella "enemy in sight" -näkymällä, jossa viholliskone on koko ajan ruudun keskustassa ohjaamon rullatessa ympäriinsä. Tämä Padlockiksi nimitetty näkymä kuvaa sitä, mitä pilotti näkee omilla silmillään.

Padlock vaatii hieman totuttautumista, mutta kun sen on oppinut, ei tule mieleenkään lennellä millään muulla tavalla. Ohjekirja kiteyttää silmänäkymän hyvin: "Lose sight, lose the fight".

Falconin lento-ominaisuuksiin vaikuttaa jopa se, miten paljon siipien alla on tavaraa. Jos vaikka vasemman siiven anti on levitetty ympäriinsä, on aivan varmaa, että kone kallistelee pahasti oikealle epätasapainoisen lastin mukaan.

Kerrankin puntit ovat edes jonkin verran kalustolliseti tasoissa. Sekä liittoutuneitten että vihollisten kalustoon on kiinnitetty yhtä lailla huomiota, eli oman puolen ei ole pakko tyytyä vain pariin rupukoneeseen vihollisen heittäessä kehiin koko arsenaalinsa. Omalla puolella palvelee lähes yhtä suuri määrä kalustoa kuin vihollisenkin.

Punalipun taktiikkakoulu

Red Flagin koulutuskeskuksessa annetaan aloitteleville piloteille ohjaaja- ja taistelukoulutusta. Kahdeksan tehtävän pikakoulutuksessa ehtii oppia harvinaisen nopeasti Falconin salat ja sitten onkin jo koko maailma koluttavana, aina Kuwaitista Kuubaan.

Jokaisella laivueen pilotilla on omat kykynsä ilmataistelusta pommituslentoon. Yksi erittäin huomioonotettava ominaisuus on stressi, joka lisääntyy tehtävien määrästä ja rasituksesta riippuen. Kampanjassa ei yksikään ihminen pärjää antamalla neljän parhaan pilotin hoidella jokaikisen tehtävän. Loppupäivän tehtävissä siipimiehet ovat jo niin nuutuneita, että antavat jopa rupuisten MiG-21 Fishbedien hyppiä nenilleen.

Kampanjassa varusteita on rajallinen määrä, kampanjan tasosta, voitoista, aseen hinnasta, menestyksestä ja käytetyistä ammuksista riippuen. Perus-Sidewindereitä on aina tarjolla, mutta kun mieli tekisi niin kovasti sen infrapunaversioita tai AMRAAMia, ja niitä sitten tulee lauottua turhaan.

Tappovälineiden valikoima ei loppujen lopuksi järin suuri ole. Ilmasta-ilmaan-ohjuksia on neljää eri versiota ja ilmasta-maahan-ohjuksia hieman toistakymmentä, pommit mukaan lukien. Valikoiman suppeus on sikäli positiivista, että se on omiaan opettamaan tuntemaan eri aseet ja niiden ominaisuudet.

Pommi liitää, kaartaa, etsii pesää

Pommittaminen on tehty riittävän yksinkertaiseksi. Ensiksi valitaan pommi ja pommituksen kohde. Jälkimmäinen lukitaan maalitauluksi ja annetaan tietokoneohjatulle tulenjohtojärjestelmälle pommituskomento. Pilotin tehtäväksi jää vain lentää mahdollisimman suoraan maalin yli ja tämän jälkeen kaartaa kaukaisuuteen pomminsiruja ja ilmatorjuntaa pakoon.

Käytännössä tämä on tosin paljon teoriaa hankalampaa. Vihollisen ilmatorjunta tekee parhaansa estääkseen räjähteiden kylvön ja se "suora lento pommituskohteen ylitse" tahtookin usein jäädä pelkäksi aikeeksi. Pommittaminen on erittäin inhimillistä verrattuna esimerkiksi EB-52:n vaikeaan pommitusrupeamaan, ja riittävän haastavaa, jos toisena osapuolena vaakakupissa on mikä tahansa muu perussimulaatio.

Ohjelmointityön helmi

Minkä mahtavan tunnelman luokaan vihollisilkiötä päin lennähtävän Amraamin kumea laukaisujyrähdys ohjuksen irrotessa Falconin siivenalustasta. Ilo vielä jatkuu, mikäli tapponeula osuu rosvokoneeseen, joka mahtavan basson säestyksellä leviää tulipallona taivaalle.

Graafiseen ulkoasuun on paneuduttu kiitettävällä tavalla. Vaikkei grafiikka mitään taideteosluokkaa olekaan, on se aivan riittävän siistiä. Välianimaatiot ovat todella onnistuneita, sulavia ja kaiken kukkuraksi erittäin värikkäitä. Häikäisyefekti on hieno keksintö. Aurinkoon päin katsottaessa koko näkymä muuttuu reippaasti kirkkaammaksi ja utuisemmaksi kuin normaalissa valossa.

Mitä muuta kuin täydellisyyttä voisi odottaa Falconin vektorigrafiikalta. Falcon 3.0 ottaa koneesta todella kaiken mahdollisen tehon irti, käyttäen vektorigrafiikkaa kaikkeen mahdolliseen, aina maastosta oman koneen laskusiivekkeisiin. Maasto ja sen päälle kasatut rakennukset näyttelevät tärkeää osaa simulaatiossa. Itse vuodatin kauhunhikeä kaarrellessani Bagdagin pilvenpiirtäjien välissä yrittäen karistaa liian likelle päässyttä AA-ohjusta.

Voisi olettaa, että kumpareinen maasto ja loivat kukkulat ovat sentään pelkkiä kolmioita. Näin ei kuitenkaan ole _ jokaikinen maastonosa on koostettu suorakaiteista, joita on paljon ja tiheässä. Ei ihmekään, että AT:sta loppuu puhti. Täysin realistiseksi vektorigrafiikan saa iskemällä koneeseen kiinni matematiikkaprosessorin. Tällöin maasto on niin realistista, että siellä voisi vaikka luulla kävelevänsä. Matematiikkaprosessori mahdollistaa myös realistisemman lentomoodin käytön, jolloin Falcon vastaa aitoa Falconia.

Rahat tiskiin ja menoksi

Eräs harvoista narinan aiheista on Falconin ankarat laitteistovaatimukset. Vaikka peli toimiikin teoriassa 286-luokan laitteessa, ei sitä ole mitään toivoakaan pelata alle 25 megahertsin taajuudella hyrräävässä 386:ssa. Perus-AT:ssä vektorit nylkyttävät ympäriinsä kuin pahimmanlaatuiset horkkatautiset, vaikka detaljitaso olisi tiputettu minimiin. 386 on Falconistien minimiehto ja 620 kilon perusmuistivaatimus edellyttää DOS 5.0:aa.

Falcon 3.0 on tähänastisista lentosimulaattoreista ehtottomasti paras ja kuuluu totisesti maailman parhaitten pelien seuraan. Afterburnerilla pelikauppaan mars~!

98