Mike Dawson herää mielettömässä päänsäryssä vasta ostamassaan talossa pienessä Woodland Hillsin kaupungissa. Dawson on tieteiskirjailija ja kaikkihan osaavat arvata, mistä kirjailijoitten päänsäryt johtuvat. Me tiedämme kuitenkin jotain, mitä Dawson itse ei tiedä: hänen päässään on biomekaaninen sikiö...
Ja siinä olikin sitten kaikki, mitä pelistä etukäteen tietää. Kuten nykyisin tuntuu seikkailupeleissä olevan tapana, käsikirja ei kerro mitään itse tehtävästä, vihjeet annetaan vasta pelissä. Jos annetaan.
Dawsonin viktoriaanisesta talosta löytyy salakäytäviä, lahoja porraskaiteita ja lukittuja arkkuja. Woodland Hillsin kaupungissa on poliisiasema, ruokakauppa, parturi ja kirjasto. Kaupungin ulkopuolella on hautausmaa, jossa on muutama hauta sekä krypta. Joka paikassa täytyy käydä säännöllisesti, ja niistä jokainen kätkee oman arvoituksensa. Ennen kuin nämä salat selviävät, on jossakin muualla täytynyt tehdä jotakin muuta oikeaan aikaan.
Maailman pimeä puoli
Dawson huomaa varsin pian muuttonsa jälkeen, että niin talossa kuin ympäristössäkin on jotain outoa, vai miksi postimies tuo paketin, joka sisältää hirviöksi muuttuvan vauvan? Pian Dawson löytää tien Pimeälle puolelle, jota asuttaa ikivanha, kuolevien ja ilkeiden biomekaanisten olioiden joukko. Oliot käyttävät Mike Dawsonia saadakseen sillanpääaseman meidän maailmassamme ja valloittaakseen sen.
Pelissä seikkaillaan siis kahdessa eri maailmassa, jotka heijastuvat toinen toisiinsa. Esimerkiksi ovet, jotka ovat avoinna oikeassa maailmassa ovat avoinna myös Pimeällä puolella. Dawsonin näkemät hirveät painajaiset antavat vihjeitä, miten Pimeälle puolelle pääsee, ja mikä on loppujen lopuksi Dawsonin kohtalo, jos kaikki ei mene putkeen.
Vain kaksi nappulaa
Dark Seed on täysin hiiriohjattu. Dawson liikkuu nopeasti, mutta ei välttämättä kovin sulavasti. Esimerkiksi jos katsoo kaksi kertaa samaa paikkaa tekee Dawson huvittavan piruetin kantapäiden varassa ennen kuin katsoo uudemman kerran.
Käyttöliittymä toimii sierrahtavasti oikean hiirennappulan muuttaessa kursorin toimintaa. Optioita ei ole monta: mene, mene exitistä, katso ja kosketa/operoi/käytä. Esimerkiksi katso-kursori näkyy kysymysmerkkinä ja muuttuu huutomerkiksi, jos jotain katsottavaa löytyy. Käsi, joka vastaa lähinnä ota/käytä-toimintoa, muuttaa myös muotoaan mikäli esineen voi esimerkiksi ottaa. Tavaralista ponnahtaa näkyviin ruudun yläreunasta, ja sen esineitä käytetään yhtä kerrallaan.
Käyttöliityntä on siis varsin yksinkertainen ja nopeasti omaksuttava. Itse peli sen sijaan ei ole.
En sano, että Dark Seed on vaikea, sanon, että se on haasteellinen. Lisäksi siinä on aikaraja. Lisää mutkia matkaan aiheuttaa tiettyjen tapahtumien linkkiytyminen paitsi toisiinsa myös tiettyyn aikaan: radiosta kuulee tärkeän viestin vain ennen puoltapäivää, nukkumaan pitää ehtiä ennen puoltayötä, illalla ei kannata liikkua ulkona, tapaamisiin on ehdittävä täsmälleen oikeaan aikaan ja niin edelleen. Jopa ohjekirja käskee tallentamaan peliä vähän väliä, jotta aina ei tarvitsisi aloittaa alusta, kun huomaa unohtaneensa tehdä jotain.
Peli eteneekin pala palalta tyyliin "kaappikellon ovi on lukittu, pitäisi varmaan löytää avain". Äärettömän pieniä vihjeitä ja sekalaisia huomioita yhdistellen pääsee eteenpäin sentin kerrallaan. Tyydytys on sitten sitäkin suurempi, kun arvoitus lopulta ratkeaa. Käsikirja väittää rohkaisevasti että ongelmien ratkaisut ovat sittenkin loppujen lopuksi loogisia.
Surrealistista tunnelmaa
Pelin grafiikka on upeaa, eikä ihme, sillä taustat perustuvat sveitsiläisen surrealistin H. R. Gigerin töihin. Giger antoi suostumuksensa taideteostensa käyttöön sillä edellytyksellä, että grafiikka tehdään 640 x 350 pikselin tarkkuudella, jotta palikkamaisuus vältetään. Taide ympättiin Dark Seedin taustoihin skannaamalla originaaleista. Giger on myös vahtinut Dark Seedin edistymistä koko prosessin ajan. "Se on kaunis", oli hänen kommenttinsa, johon myös minä yhdyn.
Mike Dawson (joka itse asiassa on yksi pelin suunnittelijoista) on ympätty peliin digitoimalla aitoa näyttelijää. Hahmo muun muassa kävelee, kiipeää portaita ja menee nukkumaan varsin aidon näköisesti.
Musiikki vaihtuu paikan mukaan. Kaupungilla kävellään hilpeästi hersyvän musiikin tahdissa, pimeällä puolella musiikki muuttuu kummitusmaiseksi ujellukseksi. Askelten äänet kaikuvat, portaat narisevat, ovikello soi, samoin puhelin. Kirjastonhoitaja, kaupan myyjä ja naapuri jopa puhuvat ääneen, Dawson itse sen sijaan on sanonut vasta lyhyesti ja ytimekkäästi "hello". Puhe tulee varsin hyvin myös PC:n piipin kautta, musiikki sen sijaan ei toistu lainkaan.
Kauhupelejä on yritetty tehdä ennenkin ja Dark Seed kuuluu onnistuneiden joukkoon Gigerin grafiikan ja hienon animaationsa ansiosta. Tunnelmaltaan peli ei ole suorastaan hiuksianostattava, mutta Pimeällä puolella vaeltaessaan yrittää vaistomaisesti olla hiljaa. Painajaisunet ovat kadehdittavan upeita, sellaisia näkisin mielelläni itsekin.
Pelit sai käyttöönsä Dark Seedin betaversion, jossa saatteen mukaan on vielä bugeja, jotka korjataan ennen lopullista versiota. Siitä huolimatta Cyberdynen...CyberDREAMSIN ensijulkaisu lupaa hyvää yhtiön tulevaisuudelle.
95
