Uusi Ultima on aina Tapaus ja sarjan uusin Ultima VII: The Black Gate onkin sellainen tapaus, että se tulee varmasti jakamaan Ultima-kansan kahtia. Toinen puolisko esittää Kullervon kirouksen sensuroimatonta versiota, toinen puoliskon on hiiren hiljaa ja pelaa Ultima seiskaa niin että kiintolevy savuaa.
Kuka tai mikä on mystinen Guardian, joka ilmestyy koneen näyttöön ja uhkaa tekevänsä Avatarista palvelijansa? Jälleen kerran mystinen punainen Kuuportti päästää pelaajan Britanniaan, mutta kuka onkaan kutsuja? Ei ainakaan Lord British.
Noin parisataa vuotta on kulunut Britannian aikaa. Jos ei ole Suomessa kehumista niin eipä Britanniassakaan mene hyvin. Magia on häviämässä, kuuportit toimivat jos toimivat, keski- ja alaluokkaa sorretaan verotuksella ja todennäköisesti tarkoituksellisesti scientologeja muistuttava Fellowship on saamassa erittäin hyvän jalansijan. Kahdeksan hyvettä ovat käytännöllisesti katsoen unohtuneet.
Kun Avatar saapuu Trinsiciin, on häntä vastassa vanhentunut Iolo ja tuore tuplarituaalimurha. Siihen saakin juonenselvittely loppua ja Ultima VII:n selvittely alkaa. Ultimathan harvemmin ovat pelkkiä "tuhoa paha velho" -lahtijuhlia, vaan peleillä on aina filosofisempi puolensa, eikä seiska tee siinä poikkeusta. Ultima VII päättyy cliffhangeriin ja tarina jatkuu pelissä Ultima VIII: The Serpent Isle.
<h3>Vaihtoehtomaailma todellisuuspakoisille</h3>
Lord Britishin mukaan seiskan yksi kehitysohjenuora on ollut mahdollisimman realistisen vaihtoehtomaailman kehittely, mikä näkyy myös graafisessa toteutuksessa. Ultima käyttää maaston päälle asemoituja spritejä, mikä on näyttävää mutta koneelle raskasta.
Ensimmäiseksi pistää varmasti silmään koko ruudun täyttävä grafiikka, jonka tarjoama etu kuitenkin hukkuu hahmojen kasvaessa samassa mitassa, joten näkökenttä ei edelleenkään ole huikea. Luojan kiitos Britannian mittakaavaa ei ole kasvatettu aivan samassa suhteessa, joten peli ei ole niin pitkäveteistä harhailua massiivisella kartalla kuin voisi luulla. Epätoivoisen laajat ja mutkikkaat luolaholvistot ovat seiskassa tiiviimpiä ja toimintatäytteisempiä, mistä iso kiitos.
Toiseksi optiset sensorit rekisteröivät erilaisten keskustelu- ja statusruutujen totaalisen puutteen. Sanan säilän kalistelu britannialaisten kanssa hoituu ruudulle projisoiduilla vuorosanoilla. Avatar keskustelee avainsanoja naksauttamalla, mikä kieltämättä voittaa vanhan kunnon näppäimistön naputteluun persutuvan version. Puhetta riittää sanoisinpa suorastaan tuskaisenkin paljon, mikä toisaalta ei kyllä ole uutta. Eniten rassaa turha yes-no-vahvistus joka välissä, etenkin tavaroita ostettaessa. Myös tietyt keskustelunaiheet olisivat saaneet päivittyä. Nimittäin (esimerkiksi) Trinsicin rituaalimurha on pelin alussa tuore tapahtuma, mutta kun asukkaat vielä viikkojen kuluttua viittaavat tapahtumaan "tänä aamuna" tapahtuneena, niin ei se kovin realistista ole.
Realismia kohentavia grafiikkaefektejä on ängetty mukaan oikein ämpärikaupalla. Pilvien varjot lipuvat pitkin maata, hyönteiset lentelevät kukasta kukkaan, sade ropisee, aurinko peittyy pilveen ja valaistus vaihtelee käytettävän valonlähteen mukaan. Pimeässä on realistisen vaikeaa löytää repusta kamojaan. Monipuolinen ääniefektiympäristö linnulauluineen sun muineen vielä korostaa realismia. Mainostettua puhetta harrastaa tosin vain itse Guardian. Richard Garriot kertoi sen johtuvan siitä, että oli turhan vaikea valita ketkä saisivat puhua ja mitä, joten päätettiin että vain yksi hahmo puhuu ja se yksi on Guardian.
Peli tukee ihmeellisiä temppuja realismin tavoittelussaan. Leipää voi paistaa itse, sylkykuppeihin räkiä, kruunaa ja klaavaa heitellä sekä kastella tovereita vesiämpärillä. Enemmän käytännön hyötyä lienee esimerkiksi lukittujen ovien rikkihakkaamisella tai räjäytysoperaatioilla.
<h3>Yhteys Ultimaan</h3>
Käyttäjäliityntä on kokenut täydellisen remontin. Richard Garriot kertoi, että Ultima VI ei myynyt odotetusti pelaajien valittaessa kankeaa ja opettelua vaativaa liityntää, joten seiskan ohjenuorana oli "vain viisi pientä minuuttia".
Vasen hiirinappula on "kädet" ja oikea "jalat", siinä perusperiaate. Napsauta käsiä kerran ja esine saa nimen. Napsauta kaksi kertaa ja esinettä käytetään (jos mahdollista), eli ovet avautuvat, ruoka syödään ja sitä rataa. Raahaa esinettä (pitämällä hiiren näppäintä pohjassa), niin sen voi joko sijoittaa reppuunsa, antaa jollekin muulle tai vain siirtää paikasta toiseen. Jos kohde on henkilö, kaksoisnapsaus siirtää puhumiseen.
Jalat toimivat jokseenkin samalla periaatteella. Yksi napsaus siirtää askeleen oikeaan suuntaan, kaksoisnapsaus tarkoittaa "mene tänne" (henkilöt osaavat navigoida ihan älykkään tuntuisesti) ja nappulan pitäminen pohjassa liikuttaa henkilöä/ryhmää niin kauan kuin tarpeellista. Siinä perusteet, oppiminen ei tosiaan vie kauaa.
<h3>Ikkunat auki Britanniaan!</h3>
Ultima VII käyttää ikkunointia niin kuin olisi keksinyt sen itse. Inventorit hypähtävät henkilö kerrallaan ruudulle, samoin numeeriset arvot, ja kun tavaraa sisältävän esineen (säkki, tynnyri, arkku, kissanraato, selkäreppu) avaa, ponnahtaa se näyttöön suurennettuna versiona ja paljastaa salansa. Tavaroiden siirto paikasta toiseen ainakin on helppoa, sen kun sijoittaa ne suoraan haluamaansa pakkaukseen tai tiputtaa maahan. Sinänsä esineiden sijoittelu reppuihin on ihan kätevää, paitsi silloin kun tarvittava pikkuavain jää vaikka kolmenkymmenen kinkun (sun muun sun muun) alle.
Esineiden käsittelyssä on yksi ehkä pikkuisen tyhmä juttu: tavaran liikuttaminen aiheuttaa usein ryhmältä kiihtyneitä "Avatar!"-huutoja, ikään kuin olisin varastamassa sitä, vaikka tarkoitus onkin vain vähän vilkaista tavaran alle. Sen sijaan usein voi muiden asukkien piironkeja ja arkkuja availla ja tavaroita napata minkä kerkiää ilman, että kukaan nostaa asiasta meteliä. Ihan kuin joskus saisi varastaa, joskus ei. Fellowshiphin rahakirstut muun muassa tuntuvat olevan sallittuja kuppauskohteita.
Hitpointseista perillä pysyminen on myös turhan vaivalloista, koska joka henkilöllä on oma taulunsa tarkoitusta varten. Jonkinlainen näytä koko ryhmä -funktio olisi poikaa.
Liikkumiseen ovat jalkojen lisäksi vaihtoehtoina muun muassa hevoskärryt, laivat ja lentävä matto. Esimerkiksi kärryt menettävät paljon potentiaaliaan, koska peli hidastuu ja kärryt juuttuvat maaston huolestuttavalla varmuudella.
<h3>Taistelua ja loitsintaa</h3>
Loitsiminen pohjautuu edelleen tarvittavien ainesosien sekoitteluun (en ole koskaan pitänyt) ja oikean loistun omistamiseen. Loitsu valitaan napsauttamalla loitsukirjasta (joka on selväkielinen), ja ainekset sekoitetaan automaattisesti, joten vaikeaa magian käyttö ei ole. Valitettavasti loitsukirjaa ei voi pitää ruudulla näkymässä koko aikaa, ja kokeilkaapa löytää kirja pimeässä vankiluolassa sekaisesta repusta. Varsin realistista, ehkä liiankin. Muutama seonnut taikuri myy sekä taikoja että ainesosia.
Lord Britishin lisäksi ainoastaan Avatar osaa käyttää magiaa. Syynä on se, että Avatar on ehtinyt viettää niin vähän aikaa Britanniassa, ettei antimaaginen efekti ole ehtinyt vaikuttaa."MDNM" Ihailtavan loogista, vaikka vihollismaagit kyllä heittelevät taikoja niin että jytisee. Eivät kai ole kuulleet että magia ei enää toimi.
Ohjelmoijille on sattunut melkoinen moka: ryhmää ei saa jaettua yksilöihin, vaan porukka raahautuu koko ajan Avatarin perässä, halusi tai ei, ja ainostaan Avataria voi komennella. Taistelut käydään jokseenkin reaaliajassa varsin sekavina hässäköinä hahmojen heiluessa sinne tänne. Hahmoille saa valittua erilaisia taistelustrategioita, joita ne parhaansa mukaan sitten yrittävät toteuttaa. Strategiaesimerkkeinä mainittakoon piekse vahvin/heikoin/sattumanvarainen vihollinen, puolustaudu, suojaa heikkoa, pysy kaukana ja taistele viimeiseen asti. Ja tässä olisi kirveellä töitä: yritin niitata yllättäen ilmestynyttä taistelijaa, kun muu porukka saa ihan oma-aloitteisesti päähänsä rynnätä parin ruudun päähän lohikäärmeen kanssa kanssa ottelemaan. Voi sitä palaneen lihan käryä.
<h3>Jumala armahtaa, Origin ei</h3>
Origin on taas jättänyt säälin väliin, sillä Ultima VII vaatii kunnon koneiston pyöriäkseen. 386/486 vähintään kahden megan ylimääräisellä muistilla, iso ja nopea kiintolevy ja kunnon äänikortti ovat vähimmäisvaatimuksia.
Kiintolevyä rassataan jatkuvasti ja peli tuntuu nykivän jo 25 MHz:n 386:ssa, varsinkin asutuskeskusten ja Lord Britsihin linnan ollessa hermoille haitallinen kokemus. Sen sijaan 33 megahertsin rukilla ei enää pahemmin valittamista ollut (tai sitten parempi pelattavuus johtui äänien poiskytkemisestä). Joka tapauksessa 25 MHz 386 tuntuisi käytännössä olevan vähimmäisvaatimus, joskin peli silläkin on usein tuskastuttavan hidas.
<h3>Mitä jäi käteen?</h3>
Onkohan Ultima VII pullahtanut uunista liian aikaisin? Joskin uudella pelisysteemillä on puolensa, sisältää se niin paljon keskeneräisen tuntuisia juttuja, että käytännössä tunnerekisteri loikkii kokoajan ihastuksen, vihastuksen ja väsähdyksen välillä.
Mutta toisaalta, mitä enemmän Ultima VII:ää pelasin ja mitä enemmän juoni alkoi hahmottua, sen vähemmän sen puutteet haittasivat ja sen enemmän peli alkoi kiehtoa, näin niin kuin keskimäärin.
Suurin etu on uskottavan vaihtoehtomaailman luominen, joten kyllä Ultima VII huippupelin arvon ansaitsee, joskin todella täpärästi.
90
