Great Naval Battles - North Atlantic 1939-1943 – 40000 tonnin sporttirauta

Adolf Hitlerin aloittaessa rettelönsä tuli se Saksan merivoimille täydellisenä yllätyksenä: laivasto oli alamittainen ja vakavasti puutteellinen, suunnitelmien edellyttämästä määrävahvuudesta pääosaa ei vielä oltu edes rakentamassa ja laivasto olisi ollut taistelukelpoinen vasta 1946. Niinpä Kriegsmarine julisti, että pintalaivasto voi vain näyttää kuinka kuollaan uljaasti, minkä se tekikin, mutta pisti voimasuhteisiin nähden rajusti hanttiin.

SSI palkkasi Silent Service II:n tekijät ja tuotti aiheesta laivasimulaattorin ja strategiapelin risteymän. SSI:n aiemmat simulaattorikokeilut ovat olleet varsin kaukana yleisestä simulaattorikäsitteestä, mutta GNB:ssa yhtiö iskee suoraan kultasuoneen.

Lähtisinkö piknikille

Merisotaa pääsee simuloimaan joko yksittäisissä yhden taistelun skenaarioissa tai neljässä eri kampanjassa. Laajimmassa skenaariossa, Jutland II:ssa, hankitut taidot joutuvatkin täydelle koetukselle, sillä siinä joutuvat vastakkain käytännössä jokainen raskas Saksan ja Britannian laivaston yksikkö joka vain pinnalla pysyy.

Kampanjoita puolestaan on neljä kappaletta, joista suurin on tietenkin koko roska pintalaivastojen sodasta 1939_1943 ja kolme muuta pienempiä katkelmia tärkeimmistä taistoista.

Sukellusveneet ovat lähinnä statistin roolissa, silloin tällöin torpedoiden aluksia pelaajan kontrolloimattomissa. Toisin kuin Tyynenmeren sodassa, ilmavoimilla ei ole paljoa käyttöä Atlantilla ja vain briteillä on pari hassua tukialusta.

Täysimittaisessa kampanjassa Saksalla ja liittoutuneilla on omat päämääränsä. Saksalla ei ole voimavaroja vallita meriä, mutta Kriegsmarine voi estää vihollista saamasta niitä haltuunsa häiritsemällä liittoutuneiden saattueita ja täten tukahduttamalla Englannin. Englannin laivaston tehtävänä on luonnollisesti estää tämä ja lisäksi tuhota Saksan laivasto ja/tai sulkea laivat kotisatamiinsa ruostumaan.

Niin kauan kuin Saksalla aluksia riittää, ne ovat pääosin teknisesti ylivoimaisia paremman panssarointinsa ja kauemmas ampuvien tykkiensä ansiosta. Brittien toivo on suuremmassa lukumäärässä, ja mikäli he pystyvät roikkumaan kyllin kauan, tulevat jenkit taas kerran apuun omine laivoineen. Liittoutuneiden osittain parempi tekniikka, kuten laivatutkat, tulevat nekin kuvaan kampanjan loppupuolella, jolloin Saksan laivaston urakka on jo väistämätöntä kamppailua valtavan ylivoimaista vihollista vastaan.

Se Atlantin sota oli kauhia

Pelijärjestelmä jakautuu kahteen pääosaan. Toinen on amiraliteetti, jossa Pohjois-Atlantin kartan avulla kontrolloidaan laivastojen liikkeitä, määrätään aluksia saattueiden suojaksi ja partioihin. Vaurioituneet alukset raahustavat telakalle saamaan liimapaikan kylkeensä ja taputuksen ahteriin. Amiraalitaso on hallinnollisten yksityiskohtien ja suurten linjojen vetämisen lisäksi samalla vähäisten laivaston ilmavoimienkin komentopaikka. Tukialukset ja niiden koneet ovat luonnollisimmassa elementissään pääkartalla, sillä vaihtoehtoisesti ne olisivat vihollisalusten tykinkantaman päässä.

Kun amiraalitasolla kaksi merellä liikkuvaa eri osapuolten laivastoikonia yhtyy, siirrytään taktiselle tasolle. Sitä ennen näytetään omat ja viholliset, ja pelaaja voi valita perääntymisen, varjostuksen ja hyökkäämisen välillä.

Osui ja upposi

Varsinainen taistelujärjestelmä on komea laivasimulaattori, jota voi pelata joko simuna tai strategiapelinä. Kaiken mahdollisen voi joko hoitaa itse tai jättää tietokoneen harteille ja katsella peliä kuin TV:tä.

Kukin laiva koostuu pelimielessä kahdeksasta eri menusta (tai toimintaruudusta) sekä statusruudusta. Menut ovat komentosilta, navigaatiohuone, päätykit, kakkostykit, torpedoasema, ilmaoperaatiot, tähystyssilta ja vauriokontrolli. Muut ovat nimensä mukaisesti ilmiselviä, mutta komentosilta on jo monipuolisempi hallittava.

Komentosilta on itse asiassa suuri, lähes koko ruudun kokoinen kartta taistelualueesta, josta näkee suoraan taktisen tilanteen ja voi antaa peruskäskyjä laivoille. Näitä käskyjä ovat ensi- ja toissijaisen maalin valinta, nopeuden ja suunnan määrääminen sekä koko aluksen siirtäminen tietokoneen ja manuaalisen kontrolloinnin välillä. Mikäli alusta komennetaan itse on edelleen päätettävä navigoinnin, päätykkien, kakkostykkien ja torpedojen käytöstä.

Monet toiminnot kannattaa automatisoida, muttei kaikkea. Tykkien ampumiseen ei juuri kannata puuttua, sillä automatiikallaan ne ampuvat huomattavasti nopeammin kuin mitä ihminen pystyisi. Ruorin ja torpedoaseman manuaalinen kontrolli on sitä vastoin erittäin kätevää, sillä tietokone on aluksen kontrolloijana varsin varovainen. Samaten torpedojen ampujana tietokone on mielikuvitukseton, itse ammutut ovat useimmiten tehokkaampia.

Taistelusysteemi on yllättävän hyvin toteutettu, etenkin kun käyttäjäystävällisyys ei ole yhtiön 12-vuotisen historian aikana ollut mitenkään korkealle sijoitettu prioriteetti.

Feel the power, feel the glory

Meritaisteluissa on oma lumonsa. Voitto ja menestyminen imartelee, kun tappio karvastelee pahasti. Eräässä koeskenaariossani kaksi Saksan taistelulaivaa, Scharnhortst ja Gneiseneau, olivat paluumatkalla menestyksekkäältä Atlantin-retkeltä Brestiin kun lähelle sattui sopivasti saattue. Herkullinen saalis, 10 kauppalaivaa sekä kaksi hävittäjää ja yksi vanha raskas risteilijä saattajina. Hävittäjät upotettiin mitättömin omin vaurioin mutta sitten kummankin laivan keulatorneista loppuivat kranaatit ja eikä takatorneissakaan ollut monta jäljellä. Kuin tilauksesta jäljellä ollut vihollisristeilijä sai tulipalonsa sammutettua, ja alkoi porhaltaa kohti taistelulaivoja ampuen minkä ehti.

Osuma, osuma, osuma... Jäljellä oli ammuksia enää vain muutamaan laukaukseen ja ainoa vaihtoehto oli kääntyä pakoon. Hetkellä, jolloin molemmat taistelulaivat olivat sijoittuneet saattueen vierelle täydelliseen tuliasemaan! Niinpä pahainen, vaurioitunut ainokainen brittiristeilijä karkotti kaksi taistelulaivaa saattueensa kimpusta, ja menetti vain kolme rahtialusta. Arvatkaa harmittiko?

SSI ja tekniikan ihmeet

Tekniikassa SSI on astunut viimein nykyaikaan ja jyrinällä. PC:n VGA-grafiikka on komeaa ja näyttävää, eikä häpeile muruakaan kehenkään verratessa. Tykkien jyrinä on todella korviaraastavaa ja vaikuttavaa _ en ole koskaan kuullut yhtä mahtavan kuuloisia tykkien lähtölaukauksia elokuvissa tai luonnossakaan. Ja piip-tehosteetkin ovat kuunneltavia, pysäyttäen tosin pelin hetkeksi.

Hiirettä GNB:ssa ei pärjää. Sillä tehdään valinnat, määrätään kohteet, väännellään nappuloita ja yleensäkin tehdään kaikki. Halutessaan näppäimistöön ei tarvitse koskea käynnistämisen jälkeen lainkaan, mutta osan toiminnoista saa näppärästi korvattua näppäimistöllä.

Eihän me kaikki olla täydellisiä

Hieman viilausta olisi vielä kaivattu. Toisinaan ruutu välkkyy ja rutisee oudosti ja nopeusmittarista sekoavat numerot. Kesken taistelua tulevat viestit aiheuttavat ärsyttävän tauon, eikä taukojen pituutta voi säädellä.

Ajannopeutus on muuten erinomainen toiminto, mutta käskyjen vastaanotto tahmautuu suorassa suhteessa ajan nopeutukseen. Osa käskyistä suoritetaan myöhästyneinä (jolloin pelaaja on ehtinyt kärsimättömänä naputella komentoa jo useamman kerran putkeen), osan kadotessa ties mihin mustaan aukkoon.

Kampanjaoptioon olisi toivonut Quick-Combat-tyyppistä optiota, nyt kaikki meritaistelut on käytävä itse, vaikka toisinaan olisi mukavaa antaa tietokoneen hoitaa rutiinitaistelut. Itse taistelussa tykkien ampumista on syytä pitää silmällä itse kontrolloiduilla aluksilla, sillä joskus (onneksi hyvin harvoin) tykit saattavat lakata ampumasta ilman näkyvää syytää.

Great Naval Battles _ North Atlantic 1939_1943 on harvinaislaatuinen paketti strategiapeliksi. Upea grafiikka, animaatio, äänet ja vielä sisältöäkin varsin helposti omaksuttavassa muodossa.

Tulossa on kaksi laajennuspakettia: Super Ships of the Atlantic, joka sisältää rakenteilla olleet, mutta taistelukosketusta vaille jääneet taistelualukset sekä Scenario Builder, jolla pääsee kokoamaan omia meritaistelujaan.

93