Ultima Underworld II: Labyrinth of Worlds – Se tuli. Hyvästi, arkimaailma.

Lord Britishiä on ilmeisesti harmittanut, kun Ultima Underworldin synnyttämässä kohussa hänen oma eepoksensa Ultima VII jäi pahasti jalkoihin. Todennäköisesti samasta syystä Underworld 2 ja muut jatko-osat sidotaan tiukasti osaksi pääjatkumoa. "Jos et voi voittaa heitä, liity heihin!"

Tulin, näin, peitin

Vuosi Guardianin kukistamisen jälkeen Britannian johtohenkilöt ovat kaikki juhlissa Lord Britishin linnassa, kun yllättäen pimeys laskeutuu. Joku on peittänyt linnan blackrock-kuorella, ja se joku on tietysti Guardian. Valtakunnan kerman ollessa poissa pelistä aloittaa iso G toisen tulemisensa, ja linnan sisälläkin alkavat heikoimmat yksilöt liukua Guardianin puolelle. Avatarin tehtävä on siis saada linnaa peittävä kuori hajalle, ja päästyään linnan perustuksiin hän löytää ison blackrock-kiven, jonka kahdeksasta sivusta yksi hehkuu muita kirkkaampana...

Avatar huomaa olevansa goblinien vankitornissa, Jääluolissa kadonnutta kaupunkia etsimässä, Killornin lentävän linnan saloja ratkomassa, planeetta Taloruksen ongelmia setvimässä, Scintilluksen taika-akatemian loppukokeissa, Carnage Pitissä rettelöimässä, eteerisessä tyhjyydessä ihmettelemässä että mitä helvettiä täällä tapahtuu ja Praecor Lothin haudassa.

Avatarin rymytessä toisissa maailmoissa sikin sokin yhteensotkeutuvia ongelmia ratkomassa alkavat tilanne ja mielialat Britishin linnassa kiristyä. Ja sitten alkaa väkeä kuolla...

Tasohyppelypelikö?

Underworldithan erottaa muista tietokoneroolipeleistä se, että kaikki tapahtuu vapaassa 3D-ympäristössä. Käyttäjäliityntä sallii sankarin juosta, hyppiä, uida, lentää ja levitoida sekä tunkea läpi heikompien ovien teräksellä. Yksi oleellinen optio puuttuu ja se on kiipeily. Sellaiseen rintaan asti ulottuvalle kielekkeelle luulisi pystyvän kipuamaan, ettei tarvitsisi hyppelehtiä.

Näitä kaikkia taitoja tarvitsee, sillä Underworldin maailma ei ole tasainen, vaan saman kerroksen sisällä voi joutua hivuttautumaan korkealla olevilla tasoilla, hyppimään yli kuilujen ja sitä rataa. Valonlähteestä riippuen enemmän tai vähemmän ympäristöstä jää pimeään. Siinä sitä olikin noviiseille pohjatietoutta.

Underworldin vahvoja puolia on se, että se pakottaa roolipelaamaan. Pelaaja ei millään voi oppia kaikkia mahdollisia taitoja, ja kun perusarvot (voima, ketteryys, älykkyys) eivät kasva, joutuu todella pujottautumaan alter egonsa nahkoihin. Mitä mahtava maagi ratkoo taoilla, sen paladiini joutuu tekemään teräksellä ja ketteryydellä.

Mantrat on dumpattu, ja kehittyäkseen hahmon täytyy löytää joku hahmo, joka osaa tarjota koulutusta halutulla alueella. Hahmon kehittyessä hän kerää luokkansa kasvaessa (ja joskus välissäkin) taitopisteitä, joiden määrä on statusruudussa näkyvissä ja joita käytetään koulutuksessa. Tämän olisi saanut jo korvata Dungeon Master -tyyppisellä tekemällä oppii -järjestelmällä. Hahmon maksimiluokka on viisitoista. Hirviöt eivät suinkaan kaikki ole vihamielisiä, joten keskustelu on tärkeä osa peliä. Muiden olioiden kanssa voi jopa käydä kauppaa.

Ihanaan automaattisesti päivittyvään karttaan saa edelleen riipustaa muistiinpanonsa (paitsi Ethereal Voidissa, jossa kartta ei toimi) ja uutena optiona peliruudut saa kaapattua GIF-formaatissa. Kartat voi siis printata jonkun sopivan ohjelman kautta, tärkeät vihjeet tallentaa kuvina levylle ja apua anoa ongelmakohdan kuvan kera. Hyvä keksintö! Valitettavasti mukana on edelleen se ikävä juttu, että keskustelussa toisen henkilön kanssa tärkeä vihje tulee useimmiten vain kerran, joten tarkkana kynän kanssa.

Loitsu on heitetty

Koska blackrock estää Ultiman normaalin soppamagian, on Underworldissa mukana taas riimukivimagia, eli taiat muodostetaan noukkimalla riimupussista sopiva yhdistelmä, jolloin tarvittavien riimukivien löytäminen on varsin tärkeää. Erittäin tervetulleena uutuutena mukana on lähitaistelutaikojakin, ja tietysti kakkonen sisältää tukun uusia taikoja. Osa selviää manuaalista, osa pelatessa.

Taistelut käydään edelleen reaaliajassa, ja hirviöt eivät suinkaan liimaudu ruutuun, vaan ponnahtelevat ympäriinsä ja pelajan taakse. Avatar mäiskii käsi & ase -animaation keralla niitä kolmella iskulla. Aseet kuluvat, haarniskat vaurioituvat ja hirviöt yleensä eivät ole pelkkiä lahdattavia lampaita.

Juuri tämä reaaliaikainen käyttäjäliityntä on se syy, miksi osa ihmiskunnasta pysyy kylmänä Underworldeille. Jotta peli sujuu, joutuu liikkumista ja taistelua todella harjoittelemaan. Harjoittelun tuloksena pääsee sitten nauttimaan käyttäjäliityntöjen parhaasta edustajasta.

Luistelua ja avantouintia

Teknisesti Underworld on parantunut, joskaan valtavia eroja ykköseen ei ole. Näyttöä on suurennettu 30 prosenttia, hahmojen grafiikkaa on parannettu ja niiden animaatiota on lisätty. Osa efekteissä on samplattu ja pelin aikana kuulee samplattua puhettakin, mutta efektipuoleen saisi silti edelleenkin panostaa.

Maastoon on lisätty rutkasti uusia, erinäköisiä pintoja. Ja ennen kaikkea muutama uusi jippo. Esimerkiksi jäällä turha kiire kostautuu, kun sankari lähtee avuttomana liukumaan ja saattaa hupsahtaa avantoon. Vesikin saattaa virrata niin vuolaasti, että heikompi uimari menee kuin lastu laineilla. Seinä- ja lattiapintoja on huomattavasti edeltäjää runsaammin, ja legoilu on saatu varsin hyvin kuriin niin seinissä kuin hirviöissäkin.

Parannusten ikävä hinta on se, että konehuoneesta vaaditaan taas lisää tehoa. Itse jouduin 386/25:ssa jättämään kattokuvioinnin pois ja taisteluissa tiputtamaan detaljit LOW-tasolle (mikä vaikutti ilmeisen suoraan vihollisiin osumiseen). Tämä oli sitten viimeinen pisara, ja tuomitsin itseni loppuvuodeksi kaurapuuroa (ja sitäkin vain joka toinen päivä) syömään tarjoamalla kodin 486/50:lle. Nälkä tosin unohtuikin saman tien kun peli hyrähti käyntiin.

Underworld ilman bugeja on kuin Suomi ilman poliitikkoja: vain ihana haave. Palvelijoiden lakkoillessa väärä toiminta aiheuttaa sen, että Lord British jää miettimään ikuisesti, juoni ei etene eivätkä kaksi viimeistä maailmaa avaudu. Sataprosenttisen varma en tosin ole. Äänien tullessa SB:stä peli toisinaan pysähtyy pariksi sekunniksi samplatun efektin soittamisen asemasta, tilanne korjautuu seivaamalla ja käynnistämällä peli uudestaan.

Jotenkin kyllä osa I kolahti kovempaa, uutuudenviehätyksen lisäksi se oli jotenkin selkeämpi. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että Ultima Underworld painii edelleen omassa sarjassaan, korkealla muiden 3D-viritysten yläpuolella.

96