Odotettu Westwoodin Satumaa tulee kuin sade ja avaa portit 3D-roolipelaamisen puutarhaan. Lue, villi lapsi, lue kauemmaksi, miten Beholder ykkÖsen ja kakkosen isien uusi lapsi pärjää.
Erotuksena bittikarttapinnoitettuihin virtuaalifantasiapeleihin tyyliin Ultima Underworld, Lands of Lore ei edes yritä olla mitään muuta kuin menevä, huippuunsa yksinkertaistettu 3D-roolipeli. Siis yksinkertainen pelata mutta ei suinkaan ratkaista.
Juonentynkää
Pelin paha on nimeltään Scotia ja hän on noita. Naisia, jotka sekaantuvat mustaan magiaan. Urbanin kaivoksista lÖytämällään Nether Mask -sormuksella hän pystyy toteuttamaan naisten ikiaikaisen unelman: muuttamaan muotoaan ilman dieettiä ja kirurgin veistä.
Maan valtakunnan kuningas Richard päättää tällÖin, että Scotiasta on tullut uhka. Mutta Scotia ehtii ensin, ja yllätyksenä kellensekään tulle ei, että sinun tehtäväsi on parantaa kuningas ja nitistää Scotia. Pelin juoni on siis normaalikaavan versio 1.1a ja peli myÖs päättyy klassiseen tyyliin, tällä kertaa tosin mielenkiintoisella hämäyksellä, jossa Westwood hyÖdyntää pelaajan mahdollista kokemusta Beholdereiden lopputaistoista.
Virginiltä saatu betaversio oli sen verran beta, että kun se illan pelailun päätteeksi jo Urbanin kaivoksissa alkoi kieltäytyä yhteistyÖstä, meinasi päästä parku. Onneksi peli on jo myynnissä Yhdysvalloissa ja Westwood on kiltti, niin että kunnon versio saapui kuriirilla. Hauska nähdä, moniko lehti tarjoaa betaversiopohjaista arvostelua vakavissaan.
Beholder GLX Sport
Westwood on ensin ottanut yhden kappaleen Beholdereita ja virtaviivaistanut sitä melkoisesti. Tuttua Ëloiki ja käänny 90 asteen kulmissaË -tekniikkaa on pehmennetty grafiikalla, joskin Westwoodin mainosväite tulevaisuuden enginestä silti huvittaa. Nappeja painellaan ja lattialaattoja kans', joten mitään uuden oppimista ei tarvitse vaivaisten pelätä. Seikkailu sijoittuu eri paikkoihin, joista vain osa on monikerroksisia luolastoja.
Tällä kertaa pelaaja ei luo hahmoaan, vaan valitsee neljästä valmiista, eli tarjolla on maagi, varas, soturi ja herra Tasapaksu. Ryhmän koko vaihtelee yhdestä (vain alussa) kahteen ja kolmeen, sillä seikkailun kuluessa ryhmään sitten liittyy ja siitä eroaa jäseniä (jotka vievät tavaransa mennessään, huom!). Urbanin kaivosten jälkeen ei kokoonpano enää muutu.
Seuraavaksi on Westwood raksinut AD&D-säännÖt tai pikemminkin rajoitukset. Statistiikasta on osumapisteiden ja manan lisäksi jäänyt jäljelle vain mahti (voima?), joka määräytyy perusvoiman lisäksi soturitasosta ja käytÖssä olevasta aseesta, sekä puolustus, joka määräytyy haarniskasta plus tietyistä aseista ja taikaesineistä. Hahmojen taidot kasvavat akselilla soturi-varas-maagi, ja jokainen osaa paitsi taikoa myÖs heiluttaa terästä ilman miinusbonuksia.
Aseita, haarniskoita, sormuksia ja muita käytetään normaalin tapaan ripustamalla ne pelihahmon silhuetin päälle. Poikkeuksellisesti inventaario on sijoitettu ruutuun aina näkyvissä olevana pitkänä strippinä. Esineitä käytetään joko ruudussa näkyvään objektiin (niin kuin avaimia avaimenreikään) tai hahmon kasvojen päällä oikeata hiirennappia painamalla.
Westwood on terästänyt peliä erinomaisella automaattikartalla, joka näyttää myÖs salanapit ja -käytävät, mikä varmasti pännii puristeja. Me laiskat kartoittajat emme välitä. Järkytys olikin sitten sitäkin suurempi, kun automaattikartta hetkeksi napattiin pois.
...ja hiljaa virtaa veri
Näissä peleissä tietysti miekat viuhuu ja mÖrÖt valittaa. àrkinpieksentä sujuu vain napin painalluksella, mitään turhia taktikointeja ei harrasteta. Erilaiset aseet on jaettu pisto-, viilto- ja murskausluokkiin, ja osaan hirviÖistä tehoaakin vain tietyntyyppinen ase. (Pelin tappavin ase on (kuulemma) tikku nimeltä Westwood, jonka lÖytäminen on helppoa, mutta arkusta saaminen ei.)
Kun Beholdereissa iskuja saavat hirviÖt vain välähtävät ja häipyvät Olemattomuuteen, Loressa perille osunut isku saa vastustajan reagoimaan asiaankuuluvasti. HirviÖstä purskahtava veripilvi heijastaa aiheutettua vahinkoa ja jääpä kuolleesta hirviÖstä verilammikko todistamaan kamppailua. Vieläkään hirviÖiden jättäminen oven väliin ei tosin onnistu, eikä kukaan osaa kääntyä esimerkiksi takaa hyÖkkäävää hirviÖtä päin a la Dungeon Master.
Nukkumalla voimat ja mana palautuvat, vieläpä varsin ripeästi. Koska aikamääriä ei näy, ei pelaajan tarvitse naureskella viikon nokkaunia. Ruokaa ei kova sankarijoukkio tarvitse lainkaan, ja nuoliakin tulee loputtomasti jostain nuolipyssyllä ammuttavaksi.
Poitsut heittää loitsut
Kolmemetrisen loitsuluettelon asemasta Loressa taikoja on yllättävän niukasti, vain vaatimaton pikku sixpack. Yhden parannustaian lisäksi voi lasauttaa tulipallon, sähkÖiskun, salaman, jäädytyksen tai kutsua vainajien henget repimään kohteen palasiksi. Muutamasta taikaesineestä ja -sauvasta irtoaa vielä kolmisen taikaa. Joka taian voi heittää neljällä eri voimakkuudella, manamäärän sen salliessa. Lopussapäin on muuten bugi, eli III- ja IV-tason parannustaiat eivät tehoa liian heikkokuntoisiin tovereihin, heidät pitää herättää I- tai II-tason parannuksella.
Minkä määrässä menettää sen laadussa voittaa: taikojen graafiset efektit ovat kerrassaan hienot ja vaihtelevat voimakkuuden mukaan. Kun ykkÖstason Mist of Doomissa yksinäinen haamu verottaa vastustajaa, nelostasolla maasta nousee luurankokäsiä ja luuranko heilauttaa viikatteella kelpo vahingot. Perusvirheestään Westwood ei ole päässyt eroon: efektianimoinnin aikana metsässä ei värähdä pajunoksakaan, puhumattakaan että kukaan taistelijoista pääsisi liikkumaan.
Voi kun nättiä!
Westwoodin graafikoita ei ainakaan taidon puutteesta pääse haukkumaan, joten Lands of Lore on korea kuin karamelli. On nättejä välikuvia, juonta kuljettavia näyttäviä animaatioita eivätkä hirviÖtkään ole yhtään hassumman näkÖisiä.
Näiden lisäksi tavattomasti on panostettu pikku yksityiskohtiin. Esimerkiksi pikku muotokuvat räpyttelevät silmiään, liikuttavat suutaan puhuessaan, vääntelevät naamaansa saadessaan kuonoonsa ja vahinkojen kasvaessa myÖs näyttävät väkivallan uhreilta. Urbanin kaivoksissa matkustetaan kaivoskärryllä, jolloin hahmot sanovat ËWheee!Ë ja hymyilevät onnellisina. Tällaiset sÖpÖt pikku yksityiskohdat todistavat, että peliä on tehty motivoituneena muullakin kuin kuukausipalkalla. Jopa kompassineulan heilumista, loitsujen oppimista ymsyms tavanomaista tapahtumaa on terästetty jollain pikku efektillä.
Digitoituja efektejä Lore sisältää enemmän kuin lenkkimakkara jauhoa, ja vaihtelevaa taustamusiikkia en kertaakaan edes harkinnut kytkeä pois päältä. Eli, rakkaat lukijamme, puhumme taas ensiluokkaisesta toteutuksesta.
Entäpä peli?
Kaunis grafiikka ja muhkea musiikki on tietysti kiva juttu ja hyvä myyntivaltti, mutta entäpä peli? Saako vähän vanhahtava formaatti pelihimon kuohahtamaan suonissa ja pelaajan valvomaan pitkälle yli aamulehden saapumisen?
Saa. Minä tahtoisin nukkua, mutta Lands of Lore on kuuma, ja aamuyÖn tunnit mulle huu-taa. Vähäinen intoni pelata EOB III:sta sai minut epäilemään, että olen Underworldien pilaama, mutta voi tytÖt, pojat ja syvyyksien Suuret Muinaiset, kyllä Loren kanssa tuli kamppailtua. LoL on sopivan mittainen ja vaikea, ja jaksot alusta aina Catwalk Caven loppuun (noin 80% pelistä) ovat hyviä, vain pari isoa sokkeloa, mutta paljon tiiviitä, tapahtumarikkaita tasoja sisältäviä. Dungeons-osuus oli pettymys: kahden oudon rodun esitaistelijana toimiminen oli kuin Star Trek -pätkän ymppäämistä Kauniisiin Pohkeisiin, eli täysin keinotekoisen tuntuista ja juoneen liittymätÖntä. Luolastokin oli tylsän sokkeloinen. Kolme lopullista tasoa eli Fortress-osuus muistuttivat hyvinkin paljon Beholdereita ja tuntuivat enimmäkseen keskinkertaisilta. Lopputaistelussa on mielenkiintoinen jekku, johon ainakin Internetin perusteella moni on langennut.
Loren finaalidemo eroaa täysin Beholderin Ëruutu tekstiä ja DOSiinË -pettymyksestä: pelaajalle tulee harvinaisen selväksi uroteon sankaruus. Ilmeisesti tekstiruudusta aikoinaan tuli parikin palautetta.
Lands of Lore onnistuu kyllä päihittämään kaikki muut genren pelit (paitsi Dungeon Masterin/Chaoksen, näin on!) kevyesti ja varsinkin Beholder-faneilla tulee olemaan syli täynnä kuolaa. Westwood on julkaissut nyt kolme peliä omissa nimissään (Euroopassa Virginin nimissä) ja alkaa olla harvinaisen selvää, että he ovat tosissaan.
Jäin kyllä ihmettelemään, että mikäs se nimessä mainittu Kaaoksen Valtaistuin muka on?
PS. Ajattelemisen aihetta antaa Pelit: SSI:n Eye Of Beholder III tuntuu sen verran teknisesti ontuvalta, että se todennäkÖisesti julkaistiin ennen aikojaan Loren pelossa. No miksi Lore tuli sitten vasta nyt, kun EOB III on ehtinyt myydä jo kuukausia? Ehkäpä siksi, että Westwood saa alkuperäisen pelin kehittäjänä provision kolmosenkin myyntituloista... Näin minä ainakin tekisin.
Nnirvi
Yhteenveto: Nautittava rooliseikkailu.
92
