Duumipeikko ja Tuusannuuskamuikkunen

Ja niin koitti Tuomiopäivä II. Taas tanssahtelevat demonit moottorisahan tahtiin ja laulusta huolehtii konetykki. Doom II ilmestyi siis virallisesti, vain puolitoista kuukautta piraattiversiota myöhemmin.

Moni peli ei näin suuria ennakko-odotuksia ole herättänyt, joten Hell on Earthin ilmestyessä osa pelaajista, etenkin Doom-veteraanit, olivat lievästi pettyneitä. Kuten loogista oli odottaa, Doom II muistuttaa Doomia kuten Spear of Destiny Wolfenstein 3D:tä.

Anteeksi, mikä on Doom?

On teoriassa mahdollista, joskin epätodennäköistä, että ilmiö nimeltä Doom on jollekulle uusi tuttavuus. Lyhyt tiivistelmä: Doom lienee tunnetuin tietokonepeli kautta aikojen. Se kertoo avaruusmerijalkaväen sotilaasta, joka taistelee tiensä läpi demonien täyttämien tukikohtien salamannopeassa kolmiulotteisessa maailmassa.

Makoisalla asevarustuksella, aina moottorisahasta täystuhoaseisiin, elimoidaan lukuisaa demonilaumaa erittäin verisin graafisin tehostein. Pelkästään poikkeuksellinen väkivalta olisi riittänyt klassikkostatukseen, mutta Doom on muutakin. Sarjakaapelilla tai modeemilla kaksi, verkossa neljä pelaaja voi posauttaa ilmat joko toisistaan tai hirviöistä (yleensä toisistaan), seurauksena se, että monissa liikeyrityksissä ja vastaavissa Doomin peluu on ankarasti kielletty.

Ja vielä kolmantena bonuksena Doom on maailman muuteltavin peli, johon hakkereiden apuohjelmien avulla voi muuttaa kentät, grafiikat, äänet ja jopa osittain itse pelin parametreja. Seurauksena Doom-hysteria on jo ajat sitten jättänyt järkevän tason taakseen ja kohonnut käsittämättömyyksiin.

Honey, I'm home!

Kun maailmankaikkeuden kovin avaruusmariini vihdoin palaa Maahan, kuinka ollakaan: sehän on jyrätty. Ihmiskunnan rippeet saadaan vielä pelastettua, mikäli joku pystyy taistelemaan tiensä läpi vallatun avaruusaseman ja poistamaan voimakentän, joka estää pelastusalusten lähdön pois tuhoontuomitulta palloselta. Doom II sisältää siis 32 uutta tasoa, joista kaksi salaisia.

Niin että semmoista.

Puoli tusinaa demonia

Doom II tarjoaa vähän uutta. Ehkäpä suurin pettymys on se, että uusia aseita on vain yksi: kaksipiippuinen superhaulikko, joka on hidas mutta varsin tehokas. Id nimittäin suunnitteli korvaavansa epätyydyttävät pyssyt eli plasmakiväärin ja BFG9000:n jollain mielenkiintoisemmilla virityksillä, mutta eipä niin sitten tehnytkään.

Vanha hirviökaarti on saanut kuusi (kuusi kuusi) uutta jäsentä. Commando on konetykillä varustettu (kivasti mossahtava) paksu zombie. Mancubus on myös paksu, mutta ammuskelee tuplatulipalloja. Tämän demonin parhaisiin puoliin kuuluu tyydyttävästi irtoava päälaki.

Arachnotronit ovat Cyberspiderin pikkuveljiä, sellaisia plasmakivääreillä varustettuja kiusankappaleita. Hell Knightit ovat heikompi (ja erivärinen) Baron of Hell -variaatio. Pain Elemental muistuttaa Cacodemoneja, mutta sylkee suustaan Kadotettuja sieluja. Siksipä sen eliminointi on vähän vaikeaa, kun yleensä edessä kelluukin kallo.

Pinon pahin on kuitenkin Archvile. Ensinnäkin se on varsin kestävä. Toiseksi sen ase on magia, eli jos Archvile on vielä näkökentässä kun se saa loitsunsa loppuun, tulee ikävästi vahinkoa. Pirullisinta on kuitenkin Archvilen kyky herättää jo tapetut hirviöt uudestaan eloon. Voi sitä riemua kun panokset ovat vähissä, mutta hirviöt tulevat uusintana.

Uusilla hirviöillä on uudet ääniefektit, luonnollisesti, ja Doom II sisältää paljon myös uusia seinä-, katto- ja lattiagrafiikoita. Tee-se-itse-miehiä kiinnostavia uusia erikoisefektejä (eli linedefejä) on myös joukko, suurin osa nopeutettuja versioita ovista, hisseistä ja vastaavista. Ainoa varsinainen uutuus on vain hirviöille tarkoitettu teleportteri.

Äi-tiiiiiiii!

Doom II:n heikkona puolena on se, että se julkaistiin oikeastaan liian myöhään. Maailmalla liikkuu jo tuhansia itse tehtyjä tasoja originaali-Doomiin, joten melkoinen osa potentiaalisesta pelaajakunnasta on jo valmiiksi päälakea myöten täynnä koko Doomia. Minä ainakin olen.

Lisäksi Doom II:n tasot muistuttavat niitä itsetehtyjä "haulikko, kyberdemoni ja kymmenen kikan kätketty Exit" -tasoja, joita minä pelasin tylsistyneenä ja huijauskoodeja käyttäen. Nautittavan aivottomasta, mutta puhtaasta pyssyjen jylisyttelystä on ajauduttu liian kauas massiivisiin hirviölaumoihin ja kikkakepponen-kenttiin, ja kiusaus turvautua huijailuun on välillä ylitsepääsemätön, varsinkin viimeisessä kentässä. Saa olla aika fakiiri, jos Doom II:n nykäisee vakioksi muodostuneella vaikeustasolla eli Ultraviolencella läpi ilman huijailua tai ylenmääräistä tallentamista.

Teknisesti Doom II ei poikkea edeltäjästään: erinomaiset ääniefektit (ne uudetkin), hyvä musiikki, nopea grafiikka ja pelattavuus kohdallaan. Nelimegaisten koneiden kannattaa käydä lisämuistiostoksilla, sillä nykiminen niillä on, aiheeseen tosin sopivasti, yhtä helvettiä.

Idin pojat ovat aika epeleitä. Doom II:een on kätketty muutama hauska pikku vitsi: kaksi piilotasoa sisältää tutunnäköisiä sinipukuisia veijareita ja seinäkoristeita Idin edellisestä menestyspelistä Wolfenstein 3D. Toisen tason lopusta löytyvät hirtetyt Commander Keenit, aidoilla PC-piipperiefekteillä vielä, huvittivat jo paljon. Ja löytyypä kentästä 30 John Romeron irtopääkin, ainakin kun käyttää uutta huijauskoodia IDCLIP ja kävelee läpi seinien .

Pedon versio

Doom on versiomallia v.1.666 (heh), joka on siis sama kuin vanhan Doomin uusin inkarnaatio. Peruskäyttäjälle tämä näkyy lähinnä kelvollisena monipeluuohjelmana, joka sallii puhelinnumerotietokannat, nopeammat modeemiyhteydet, varppaukset ja tukun muita asetuksia.

Deathmatchista on mahdollisuus valita uusi versio 2.0, jossa tavarat ilmestyvät keräilyn jälkeen aikanaan taas näkyviin.

Doom II:n CD-ROM-versio pyörii ihan hyvin rompulta (toteavat Internetin uutisalueet) ja sisältää bonuksena ensimmäisen Doomin.

Objektiivisesti Doom II on parempi kuin Doom, joka se puolestaan on täysiverinen klassikko (tai täysin epäpelattava, huonon näköinen ja tylsä Wolfenstein 3D-klooni, niin kuin comp.sys.amiga.games-uutisalue Internetissä pääsääntöisesti kertoo). Kenttien suunnitteluun olen pettynyt, mutta muuten Doom II on täyttä tavaraa. Ja Doom II:sta tulee se versio, jonka varaan kaikki uusi kiva tee-se-itse tulee rakentumaan.

Ainoa syy jättää Doom II hankkimatta on se, että on viimeistä pystyssä olevan hiuksen kärkeä myöten totaalisen Doom-kyllästetty. Sitten vaan odotetaan Idin Quakea, Doom-klooneja kyllä tulee odotusta keventämään.