Wing Commander III: Heart of The Tiger – Taru päättyy

Wing Commander III:sta, kolme miljoonaa maksanutta päätösosaa PC:n eräälle legendaarisimmista avaruusoopperoista on odotettu kuin kuuta nousevaa. Pääseekö se klassikkohyllylle edeltäjiensä kanssa vaiko roskakoriin Armadan ja Academyn seuraksi?

Ykkösessä akatemiasta valmistunut Christopher Blair astui Konfederaation palvelukseen tukilaus Tiger's Claw'lle. Puolustettuaan Vega-sektoria kilratheja vastaan hän auttoi tuhoamaan kilrathien salaisen aseen ja puolusti yksinäistä planeettaa kokonaista laivastoa vastaan.

Kakkososassa Blairin uraa hyytyi, kun häntä syytettiin Tiger's Claw'n tuhosta ja Blair siirrettiin hiljaiselle avaruusasemalle. Eipä aikaakaan, kun kilrathien hyökkäyksen varjolla Blair siirtyi tukialus Concordian miehistöön. Kilrathien sektoritukikohdan tuhoamisen jälkeen Blair lensi Salaisen Palvelun leivissä ja rakastui Angeliin, vanhaan tuttuunsa jo ykkösosasta. Datalevyjen lopuksi Konfederaatio näytti olevan voitolla, mutta voi! kilrathilaivasto lähestyy Maata.

Ilmestyskirja. Nyt!

Kilrathien yllätysisku on onnistunut ja kymmenet kaupungit ovat raunioina. Vaikka kissat saadaankin häädettyä pois, on Konfederaatio saanut takkiinsa. Tukialus Concordia on tuhoutunut ja Blair siirretään vanhalle tukialus Victorylle. Salaisessa palvelussa työskentelevä Angel on kadonnut, eikä Blair saa häntä mielestään.

Sota saa uuden käänteen, kun uusi superase lupaa pian muuttaa historian kulun ihmisille suotuisammaksi. Ja tietysti vain Blair on tarpeeksi pätevä lopettamaan neljäkymmentä vuotta kestäneen konfliktin yhdellä iskulla.

Tuiki tuiki tähtönen

Wing Commander 3 jakautuu lennettäviin avaruustaisteluihin ja niiden välillä aluksella pyörivään juoneen, joka piirrosanimaation asemesta kerrotaan aitojen näyttelijöiden avustuksella. Itse sankarina häärii Luke Skywalkerinakin tunnettu Mark Hamill, muista hahmoista mainitsemisen arvoisia ovat amiraali Tolwynia esittävä Malcolm McDovell, Paladinia esittävä John Rhys-Davies, Victoryn kapteeni Jason Bernard ja entinen pornotähti Ginger Lynn Allen. Näyttelytyö on kautta linjan hienoa ja tuo kiitettävää vaihtelua muuten niin usein heikosti näyteltyihin romppupeleihin.

Wing Commander 3 on taas vaihteeksi "interaktiivinen elokuva", mikä tarkoittaa sitä, että pelaaja voi vaikuttaa keskustelun kulkuun. Kahdesta eri vaihtoehdosta valitaan, miten Blair suhtautuu milloin mihinkin, esimerkiksi hyvän pilotin jouduttua putkaan sankari voi suostutteluillaan saada tämän vapaaksi. Juonen kulkuun päätöksillä ei ole vaikutusta, ja välittömät vaikutukset tuntuvatkin lähinnä siinä, kuka on tarjolla siipimieheksi, miten Blair pärjää miehistön parissa ja solmiako suhde vaalean teknikon vaiko tummemman pilottityttösen kanssa.

Tarkkuus ennen kaikkea

Tärkein, eli lentäminen on myös saanut uuden upean ulkoasun. SVGA-grafiikka (640x480) tekee avaruudesta ja siellä liikkuvista näyttävän kokonaisuuden. WC3 käyttää bittikarttapäällystettyjä vektorialuksia, jotka ovatkin todella loistavia ja yksityiskohtaisia. Räjähdykset ovat nekin tyydyttävän kirkkaita tulipalloja ja aluksista jää jäljelle tuhoutunut runko.

SVGA-lentely vaatii tietysti todella kovan luokan rautaa. Onneksi lento onnistuu myös perus-VGA:lla, jolloin ruudunpäivitys on vauhdikasta hitaammallakin laitteella, joskaan VGA-grafiikka ei pärjää esimerkiksi WC Armadalle. Origin suosittelee peliin Pentiumia, mutta kuuskutosessani suurin osa taistelusta soljui tarkkuusmoodissa kiitettävän vauhdikkaasti, ainoastaan suurten alusten vieressä oli pakko siirtyä VGA-moodiin. Ilman VLB- tai PCI-väyläistä näytönohjainta SVGA-lentelystä ei kannata odottaa erityisen vauhdikasta kokemusta.

Paitsi että taistelu on näyttävää se myös kuulostaa hyvältä. Radiosta raikuu kilrathien solvauksia ja siipimiehen riemunkiljahduksia, kuolevat kissat karjahtelevat kirouksia ja läheltä lentävät alukset voi kuulla matalana moottoriäänenä. Musiikki on koko ajan mukavan vauhdikasta, joten kokonaisuutena lentäminen on todella audiovisuaalinen kokemus. Lentojen välissä kaikuva musa on viihdyttävää ja videopätkät ovat kokonaisuuksia omine taustaäänineen, puheineen ja musiikkeineen. Tekstin saa halutessaan esille puhetta tukemaan, mutta sitä tuskin tarvitsee jutustelun selkeyden ansiosta.

Kissaturkki niskaan ja menoksi

Vaikka ulkoasu on muuttunut, itse lentelyn perusta on säilynyt ennallaan. Mukana roikkuu yhtä tehtävää lukuun ottamatta yksi siipimies, jota voi komentaa radion kautta, joskin ärsyttävänä puutteena suojattia ei voi määrätä pitämään näppejään erossa tietystä kohteesta. Siipimiehet ovat myös todella tehokkaita ja saavat yksinkin alas kilratheja niin vauhdikkaasti, ettei pelaajalle itselleen tahdo riittää riistaa.

Tervetullut uudistus on mahdollisuus tuhota isojen alusten tykkitornit. Varsinaiseksi maaliksi tykkejä ei saa lukittua, joten niihin on turha yrittää osua ohjuksilla. Kanuunat kuitenkin riittävät, ja alusten puhdistuksesta ennen tuhoamista tuleekin pian kannattava tapa, sillä risteilijästä lähtevä ilmatorjunta on pahimmillaan todella murhaavaa.

Polygonienginen ansiosta on mahdollista lentää vihollisen tukialusten läpi ja räiskiä lentokantta kanuunoilla, vaikka yleensä pelaaja karauttaa liidokkinsa tukialuksen kylkeen sisään pyrkiessään.

Ei niin hyvää ettei huonoakin: minua harmitti erityisesti suurten alusten tuhoaminen tavallisilla tykeillä. Poissa ovat hiuksianostattavan jännittävät torpedointireissut, jotka olivat aikanaan WC2:n ehdottamasti parasta antia. Toki torpedot ovat yhä mukana, mutta niitä ei enää välttämättä tarvita ja ne ainoastaan tuhoavat alukset tykkitulta nopeammin.

Pintaliitoa kuun pimeällä puolella

Parinkymmenen tehtävän jälkeen olin hieman pettynyt suunnittelijoiden ideaköyhyyteen mitä tulee niiden innovatiivisuuteen. Tuttuja tuhoamis- ja saattotehtäviä riitti pilvin pimein, mutta mitään uutta ei ollut. Muutama rahtialus sentään piti pysäyttää tuhoamisen asemasta. Toki tehtävät ovat jännittäviä, mutta mitään TIE-Fighter -tyyppistä yllätyksellisyyttä tms. on turha hakea.

Siksipä ilahduinkin, kun ensimmäistä kertaa pääsin lentämään planeetan pinnalla. Pinnalla pelaaja saa tuhota muutamia rakennuksia ja räiskiä kimppuunsa syöksyviä hävittäjiä. Vaikka pintalentely ei mitenkään ihmeellistä olekaan, lisää se peliin omaa pikanttia viehätystään. Pelin kolmestakymmenestäviidestä tehtävästä planeetalle sijoittuu viitisen kappaletta.

WC3:n finaalitehtävä eroaa muuten toimintaa pursuavasta lentelystä kuin muste valkoisesta paperista. Taisteltuaan tiensä kilrathien kotiplaneetan pinnalle täytyy pelaajan navigoida tiensä pitkän ja uskomattoman tylsän kuilun läpi laukaistaakseen tuhoa tuottavan lastinsa. Vaikka rotkossa liitely sinänsä on jännittävää, onnistuu koneen nopeus tuhoamaan kaiken. Jos X-Wingin lopputehtävässä alus liikkui mopon nopeudella, on WC3:n lopussa aluksen nopeus verrattavissa lähinnä jalattomaan hevoseen ja matka kuilun halki tuntuu kestävä ikuisuuden aluksen kituuttaessa vaivalloisesti eteenpäin.

Vanhassa vara paras

Lentäminen toimii hyvin ilotikulla, ja pelissä on myös vaihtoehtoinen lentomoodi, jonka pitäisi mahdollistaa sivuluisut, mutta itse en huomannut eroa tavalliseen. Kehnommat lentäjät voivat muuttaa aluksensa haavoittumattomaksi tai editoida vihollisen lentotaitoa ja vahingonkestoa. Helpoimmalla asteella viholliset tippuvat muutamasta osumasta ja lentelevät suoraan kuin naapurin viivoitin.

Teknisiltä vaatimuksiltaan WC3 on suorastaan kauhistuttava, ja 8-megainen 486:ni latasi tehtäviä pahimmillaan kymmenen minuuttia, kunnes sain asetukset kuntoon ja odottelu väheni kymmenesosaan. Syy ei ole rompun hitaus vaan muistin vähyys, ja peli pyöriikin hienosti CD:ltä.

Vaikka kahdessa vuodessa kasaantuneiden odotusten taakka on raskas, onnistuu WC3 vetämään pinnat kotiin. Lentämisestä on turha etsiä mitään strategista puolta tai suurempia uudistuksia, mutta toimintaa riittää ja peli saa adrenaliinin virtaamaan. Tarkkuusgrafiikka tekee pelistä todella kauniin ja juonta kuljettavaa videota on hauska katsella. Perusasiat eivät ole muuttuneet, vaan Wing Commander III on nautittava paketti ja hyvä päätös Wing Commander -trilogialle. Kilrathi-sanontaa lainatakseni "Miu Mau mukkaan".

Tapio Salminen

Yhteenveto:

gog_com_nappi_cart

90