Kloonien taistelu alkaa. Kapinaliiton hyökkäyskohteena on idPeriumin lippulaiva Doom, pystyykö LucasArts siihen missä id itsekin on epäonnistunut? Dark Forces on vihdoinkin tullut.
Dark Forcesin hopeanhohtavalta rompulta paljastuu jotain, joka saa uskomaan CD-ROM-pelien tulevaisuuteen, jotain uutta ja todella upeasti toteutettuna, jotain, joka tekee vaikutuksen! Nimittäin Full Throttle, ja sekin vasta demona.
Full Throttlen lisäksi rompulla on puolet pienempi Dark Forces, joka sekään ei ole yhtään hassumpi nykyään jostain syystä niin suosituksi kolmiulotteiseksi ammuskelupeliksi. Kylmä ja kyyninen palkkasoturi Kyle Katarn selvittää neljäntoista tehtävän verran enemmän tai vähemmän ongelmaa nimeltä Dark Trooperit. Vaikka paikasta toiseen poukitaankin, selvä juoni kyllä erottuu.
Dark Trooperit ovat tietysti Imperiumin salaisia aseita, lähinnä terminaattoreita muistuttavia iskujoukkoja. Star Wars alkaakin pikku hiljaa olla kuin Korkeajännitys: tuossa legendaarisessa lukemistossa saksalaisilla oli suihkukoneita, atomipommi, ohjuksia, tukikohta kuussa ja aikakone, mutta silti englantilaiset (joilla ei ollut salaisen aseen puolikastakaan koskaan) aina voittivat.
Päätellen sekä siitä, että Katarnin ensimmäinen tehtävä on varastaa Death Starin piirustukset ja siitä, että Crix Nadine on vielä Imperiumin palveluksessa, Dark Forces sijoittuu Star Wars -jatkumossa The New Hopen aikaan. Tehtävät ovat Doomia monipuolisempia, niillä kun on jopa useampia tavoitteita: esineiden tai henkilöiden löytämistä, räjähdyspanosten sijoittelua ja muuta semmoista.
Ah kauniita aseita!
Aseita Dark Forces tarjoaa kymmenen erilaista (jos nyrkit lasketaan), ja osasta löytyy vielä sekundäärinenkin tulitus. Eli kun pikakivääri normaalisti ampuu panoksen kerrallaan, kakkosmoodilla se ampuukin kolmen kuvion. Suurin osa aseista on tuttua, turvallista eritehoista peruspyssykkää tyyliin blasterpistoolit, laserkiväärit ja semmoiset. Poikkeavin peruspyssy on Dark Troopereiden rynnäkkökivääri, joka ampuu energialatauksen lisäksi ohjuksia. (Lasermiekkaa ei Dark Forces tarjoa: Kyle Katarnhan ei ole jedi.)
Dark Forcesista löytyy kolme jokaisen deathmatchailijan toiveasetta. Kaaressa vaikka seinien yli ampuva kranaatinheitinkivääri on näppärä, mutta lisäksi Dark Forces tarjoaa sekä miinat (aika- ja läheisyyssytyttimellä) ja ennen kaikkea käsikranaatit! Jälkimmäiset räjähtävät joko osuessaan tai kolmen sekunnin viiveellä, ja niitä on pirun hauska nakella ympäriinsä.
Pyssynpiippua pitkin sihdataan luonnollisesti Stormtroopereita sekä Imperiumin upseereita ja kommandoja. Elottomia uhkia ovat luotaimet, tykkitornit, kuulusteludroidit ja lentävät pikku pallot, jollaista vastaan Luke harjoitteli Star Warsissa. Lopputehtävissä vaanii kaksi mallia Dark Troopereita. Ja lisäksi sellaisia kaikille tuttuja muukalaisia kuin graneja, trandshaaneja ja gamorrealaisia.
On pimeyttä (ja niitä varten infrapunalasit ja valonheitin), myrkkykaasua (ja kaasunaamari), jäätä, vettä ja viemärijätteitä. Vahinkoa Katarn ottaa mielenkiintoisesti: hänellä on suojakenttä, joka pysäyttää suurimman osan aseiden vahinkoa, mutta tippuminen liian korkealta tai fyysinen turpaansaaminen verottavat suoraan terveyttä.
Uutta tekniikkaa
Dark Forcesin tekeminen aloitettiin jo ennen Doomia, joten koko pelin pitäisi olla puhtaasti Lucasin käsialaa. Hyvin koodi vääntyy, sillä teknisesti Dark Forces on vaikuttava. Melkoisesta doomahtavuudesta huolimatta Tummien Voimien pelimoottori on selvästi kehittyneempi: kentät ovat osittain aidosti kolmiulotteisia, eli pelissä pääsee tasojen alle ja osa kentistä tarjoaa korkeuskammokohtauksia laukovia kuiluja. Kyle Katarn osaa vilkuilla ylös ja alas, plus kyykistyä ja hyppiä, mutta uusien toimintojen kontrollointi sujuu vähän kankeasti. Kaikesta tästä huolimatta Dark Forces näyttäisi näin silmämääräisesti arvioituna olevan lisäksi Doomia nopeampi.
Viholliset on ihan näppärästi animoitu, ja Doomin väkivaltaan kyllästyneitä ilahduttavasti veri ei Dark Forcesissa lennä edes silloin kun Imperiumin edustaja astuu miinaan. Peliä on vielä terästetty sellaisilla pikanteilla ykstyiskohdilla kuin seinistä kimpoavilla ammuksilla ja erilaisilla liikkuvilla kulisseilla.
Äänissäkään ei juuri ole valittamista. Tutut Star Wars -teemat säestävät pelaamista, ja hyviä digitoituja efektejä on runsaasti. Välianimaatiot ovat oudon lyhyitä ja välillä mitäänsanomattomia.
Ohjailun pahin puoli on turha herkkyys. Henki jos toinenkin meni siihen, että kykin kapealla kielekkeellä ja tönäisin hiirtä. "Whee!" huusi Katarr, ja syöksyi kuin meteori tyhjyyteen. Saahan Caps Lockista hidastuksen, mutta kuka sitä muistaa? Hyppiminenkin vaati välillä konserttipianistin taitoja.
The Dark Side
Teknisesti siis Dark Forces ansaitsee suitsutusta, mutta suunnittelupuolella pojat ovat sortuneet outoihin ratkaisuihin.
Dark Forcesissa ei darthmatchailla, vaan se on tiukasti yhden hengen peli. LucasArts puolusteli päätöstään sillä, että Tummien Voimien oli tarkoitus olla erinomainen ja vaihteleva yhden hengen peli, ja siihen uhrattiin multiplayn vaatima aika ja tila. Minun mielestäni lopputulos muistuttaa edelleen Doomia aivan liikaa. Monen pelaajan optioiden puuttuminen on sikäli ikävää, että Dark Forces olisi todennäköisesti Doomiakin huimempi kokemus verkko- tai modeemipelinä.
Jos lopputulos olisi ollut se luvattu toimintarooliseikkailupeli, mutta kun uuden System Shockin asemasta onkin tehty Doom III.
Sen sijaan, että Dark Forcesissa olisi kymmenittäin tiiviitä, tiuhoja ja toimintarikkaita sopivan kokoisia tasoja, siinä on vain neljätoista tasoa, joiden suuruus- ja sokkeloindeksi senkun kasvaa tehtävä tehtävältä. Jättisokkeloita on terästetty normaalilla avainten, vipujen ja semmoisten metsästyksellä, ja osittain todella hermoja rassaavilla pikku ongelmilla. Reipas action muuttuu vähän väliä pitkäveteiseksi edestakaisin ramppaamiseksi.
Eikä siinä kaikki. Mitäs, kun on pari tuntia harhaillut ja yhtäkkiä huomaa, että VGA Planetsin vuorot pitäisi upata niin kuin HETI, tai muuten vain koneelle tulee pikaista muuta käyttöä. Tallennetaan peli?
No ei. Suuressa viisaudessaan Dark Forcesin tekijäryhmä ei salli tällaista nössöilyä, eli peliä ei voi tallentaa kesken tehtävän. Selitystä tälle ei Lucas esitä ja turhaa se olisikin: ei siinä ole mitään selitettävää. Syyhän lienee Dark Forcesin (p)eliniän keinotekoinen kasvattaminen. Idioottimainen tempaus joka tapauksessa.
Dark Forces on hyvä peli, muttei lähellekään niin hyvä kuin odotin. Lopputulos on liian doomahtava, paitsi että Doomin tiukka, käsinkosketeltava kauhunsekainen tunnelma ja varsinkin ykkösen sopivankokoiset tasot on korvattu keinotekoisen tuntuisella "ongelmanratkaisulla" ja ylikokoisilla tasoilla.
Nnirvi
Yhteenveto: Kieltämättä ykkösluokan Doom-klooni, mutta LucasArtsilta odotettiin vähän jotain muutakin.
82
