Full Throttle – Easy Rider

full_throttle_kansi

LucasArts on viime aikoina keskittynyt lypsämään Tähtien Sodan loputonta rahasampoa ja jättänyt toisen leipälajinsa eli seikkailupelit vähemmälle. Monkey Islandit, Indyt, Maniac Mansion ja Day of The Tentacle ovat saaneet odottaa arvoistaan jatkoa, vaikka juuri näistä LucasArtsia on opittu arvostamaan. Full Throttle on Lucasin seuraava suuri seikkailu täynnä kromia ja vauhtia muuallakin kuin moottoripyörissä.

Tien päällä Ben on lyömätön. Corley-prätkien selässä asuva Ben jengeineen risteilee pitkin erämaata. Polecatsit ovat rentoja pärinäpoikia, jotka halveksivat autoilevia kravattijuppeja ja surkeita muita prätkäjengejä.

Ikääntynyt Corley Motorsin pomo on menettämässä firmaansa ökyrikkaille liikemiehille. Corleyn suurin velkoja, häikäilemätön suurliikemies Ripburger, suunnittelee vanhaherra Corleyn nirhaamista saadakseen prätkätehtaan kokonaan hallintaansa.

Polecatsit sotketaan mukaan juoneen ja Ben lavastetaan Corleyn murhaajaksi. Jengi vangitaan. Vielä vapaana telmivän Benin tehtävä on löytää Corleyn avioton tytär ja estää prätkätehtaan joutuminen vääriin käsiin tulevassa osakkeenomistajien kokouksessa. Samalla pitäisi todistaa oma syyttömyys ja pelastaa Polecatsit vankilasta.

Moottoritie on kuuma

Jos Full Throttle olisi elokuva, se näyttäisi Mad Maxiltä, Easy Riderilta ja Blade Runnerilta. Maa on köyhtynyt kaatopaikoilta näyttävien asumusten täplittämäksi erämaaksi. Ihmiset elävät kädestä suuhun ja he ovat järjestäytyneet kilpaileviksi prätkäjengeiksi. Parempi väki välttää koko kaaoksen asumalla muureilla suojatuissa kaupungeissa ja liikkumalla ilma-aluksilla. Poliisi ampuu ensin ja lukee vasta sitten lakia.

Full Throttle on tyypillinen road movie: johonkin ollaan koko ajan menossa, mutta tärkeintä on matkustaminen. Matkan varrella törmätään toinen toistaan sekavampiin hörhöihin. Jokainen henkilö sekoittuu jollain tavalla itse tehtävään ja perille pääsy mutkistuu.

Ben herää roskiksesta, ja ensimmäinen ongelma on prätkäkolarin jälkeen etsiä varaosia ja saada prätkä ajokelpoiseksi. Tästä alkaa raudalta, hieltä ja bensalta maistuva seikkailu halki aavikon. Day of The Tentaclen ja Sam & Maxin neonvärit ja näsäviisas huumori ovat saaneet antaa tilaa rankalle rymistelylle ja tummille sävyille. Ben on vähäpuheinen karbaasi, joka selvittää ongelmansa mieluummin nyrkeillä kuin turhia jaarittelemalla.

Monkey Islandin ja DOTT:n sanallista vitsailua on huomattavasti vähemmän, vitsit ovat enemmän visuaalista tilannekomiikkaa. Nauru syntyy hahmojen itseironisesta ylirankkuudesta ja siitä, millainen Jenkkilä voisi olla, jos sikäläinen punaniskaisuus vietäisiin toiseen potenssiin. Joitain hillittömyyksiäkin on silti mukana. Esimerkiksi Valkyrioiden ratsastuksen säestyksellä miinakentässä jysähtelevät Duracell-pupujen jäljennökset hymyilyttivät jo ääneenkin.

Juoni ei ole erityisen omaperäinen, mutta nautittava, koska joka välissä revitään kaikki mahdollinen irti prätkäjengien elämäntavasta ja kliseistä. Tien päällä törmätään murhanhimoiseen rekkakuskiin, rosvojoukkoihin, käydään kapakassa, hypätään prätkällä rotkon yli, romutetaan tukku autoja ja vältellään poliisia. LucasArtsin perinteen mukaan kaikkea hölmöäkin voi kokeilla rauhassa, sillä äkkikuolemia ei ole.

Helppo ohjastaa

LucasArts dumppasi vanhan käyttöliittymänsä Sam & Maxissa, sierramainen tulos ei miellyttänyt kaikkia. Full Throttlessa uusi käyttöliittymä on hiottu sujuvaksi. Hiiren näpäyksellä saa esiin tatuoinnin, jonka silmät, suu, käsi ja saapas vastaavat katsomista, puhumista, ottamista, lyömistä, potkaisua tai tilanteesta riippuen sopivia toimintoja. Keskustelu hoituu samalla tavalla kuin ennenkin: kysymykset ja vastaukset valitaan valmiista repliikeistä.

Full Throttlessa pelihahmoa komennellaan hiirellä paljon perinteistä seikkailupeliä vähemmän. Normin mukainen puuhastelu ei ole kadonnut mihinkään, mutta melkein joka toista tekemistä seuraa joko toimintajakso tai välianimaatio. Yleensä tätä ei voi pitää hyvän pelin merkkinä, mutta koska väliosat on rytmitetty juuri sopivan pituisiksi, ei pelaajan ohjauksen katkaisuihin edes kiinnitä huomiota.

Pienempi määrä ongelmien ratkomista on korvattu näyttävillä toimintajaksoilla. Tiellä liikkuessaan Ben joutuu useampaan otteseen tappelemaan muiden prätkäjengien kanssa ja kerran tuhoamaan autoja romuralliin. Prätkätappeluissa tarkoitus on suistaa toinen prätkäkuski pois tien päältä nyrkein ja saappain sekä moottorisahaa, rengasrautoja, kettinkejä ja muita lyömäaseita apuna käyttäen. Pitkä jakso ajelua kaivostiellä ja jatkuvaa tappelua voi rassata monia turhana katkona itse seikkailuun, mutta minä ainakin nautin suoraviivaisesta mättämisestä.

Kopteritaivas

Full Throttle hätkähdyttää heti introsta lähtien omaleimaisella tyylillään. Seikkailupelin tauon aikana ei ilmiselvästi olla laiskoteltu. LucasArts on osannut tehdä aikaisemminkin peleistä elokuvamaisia, mutta nyt linja viedään entistä pidemmälle ja aivan uusilla konsteilla.

Kun muut pelitalot tuhoavat kilpaa pelattavuutta huonosti peliin istuvilla videopätkillä, säilyttää LucasArts elokuvamaisuuden lähestymällä piirrettyjä elokuvia ja sarjakuvia. Perinteiseen seikkailupeliin on sekoitettu 3D Studiolla väsättyjä härveleitä ja paksuin vedoin piirrettyä animaatiota, jotka istuvat saumattomasti yhteen eikä eri tekniikoiden vaihteluun edes kiinnitä huomiota. Maisema, ihmiset, esineet, musiikki, äänet ja puhe on sulatettu tyylikkään uskottavaksi pelimaailmaksi. Kaikkea yhdistää rankka asenne, joka pinnistelemättä siirtyy vaivihkaa pelaajaan.

Hienoa grafiikkaa enemmän tunnelmaa luodaan viimeisen päälle aiheeseen sopivalla äänimaisemalla. Jokainen pääosan esittäjä on osannut eläytyä rooliinsa ja tehnyt hahmosta oikeasti persoonallisen. Benin syvä rintaääni sopii täydellisesti ulkonäköön. Ripburger vääntää niin ylimielistä brittiaksenttia, että tekisi mieli iskeä hampaat sisään. Muutkin hahmot kuulostavat juuri siltä kuin ulkonäön perusteella voi olettaa.

Ironista sinänsä, että tähän saakka suurimman "interaktiivisen pelin" Wing Commander 3:n tähti Mark "Skywalker" Hamill on mukana myös Full Throttlessa, tosin vain äänensä lainanneena. Saa nähdä, jatkaako Hamill Tähtien Sodan jälkeen tyssännyttä elokuvauraansa peleissä enemmänkin.

Musiikissa ja puheiden murteessa kaikuvat syvän etelän sävelet. Poikkeavasti MIDI-musiikkia ei ole lainkaan, vaan kaikki musiikki tulee suoraan rompulta. Hard rockia peliin räimii bändi Gone Jackals, eikä ollenkaan hassummin. Pitkästä aikaa pelimusiikkia, jota voisi kuunnella muutenkin. Suvantovaiheissa musiikki on akustisen rentoa tunnelmointia. Taustamusiikki on nappiin sellaista, jota kuvittelisi kuulevansa pelin maisemissa.

Ääniefektit on vaivauduttu tekemään aidon kuuloisiksi. Moottoreiden äänet eivät ole mitään surinaa, vaan aidoista prätkistä digitoituja. Kun Corleyn potkaisee käyntiin, kuulee äänestä, että satulan alla jyllää enemmän kuin riittävästi vääntöä. Muutenkin musiikin ja puheen seassa on pieniä, mutta tunnelman kannalta tärkeitä efektejä eli tuulen ulinaa, koirien ulvontaa ja vastaavaa aavikolle sopivaa.

Tärkeintä on lähteminen

Full Throttlen hienoja puolia voisi ylistää loputtomasti, mutta ihan pelkästä huviajelusta ei silti ole kysymys. Heti pelin saatuani ja nähtyäni vain yhden rompun heräsi epäilys pelin kestosta, etenkin kun demon perusteella tiesin, että tiedossa on huimasti animaatiota ja puhetta. Läpipelaamiseen minulta kului kaksi päivää, enkä missään nimessä ole mikään seikkailupelien suurkuluttaja. Samaan hengenvetoon pitää mainita että se kaksi päivää kului totaalisesti pelin parissa, eikä ote kirvonnut millään ennen pelin loppua. Silti lopputekstien kohdalla tuntui että olisin vasta hetki sitten ihaillut pelin introa.

Lyhyys korostuu vielä entisestään, koska suurin osa pelin ongelmista ratkeaa helposti. Suurempia ongelmia oli vain parissa kohdassa ja nekin selvitti kun vähän mietti. Helppous voi johtua myös siitä, että pelissä on käytettäviä tavaroita hyvin vähän. Myös liiankin helpotettu ja rajoittunut käyttöliittymä on syynä siihen, etteivät ongelmat ole kovin monimutkaisia.

Ainakin minua Full Throttlen vauhdikas draivi ja sarjakuvamainen elokuvamaisuus viehätti, eikä helppouskaan pahasti häirinnyt. Jatkossa kun LucasArtsin pojat yhdistävät kunnon ongelmat ja pidemmän seikkailun tällaiseen näyttävyyteen niin on Sierralla ja muilla taas ihmettelemistä.

Yhteenveto:

LucasArts palaa omimman lajinsa pariin uusin asein. Enemmän vauhdikas kokemus kuin aivosoluja rassaava ongelmavyyhti. Paras nautinto syntyy, kun ottaa choppermaisen rennon takakenon ja nauttii matkasta.

full_throttle_pelikuva

93