Ihmisten ja örkkien sota paitsi jatkuu myös laajenee ilmaan ja merelle Warcraft 2: Tides of Darknessissa. Onko Blizzardin reaaliaikaisesta strategiapelistä Command & Conquerin haastajaksi?
Blizzard hyppäsi tuntemattomuudesta kuuluisuuteen Warcraftilla, häpeilemättömän suoralla Dune 2:n fantasiakloonilla, joka sisälsi Dunen puuttuvan ominaisuuden: moninpelin. Warcraft 2 ei muuta menestyskaavaa: yksiköitä on uusittu, mutta jälleen joko ihmisten tai örkkien leivissä käydään läpi viidentoista tehtävän mittainen kampanja. Tehtävät muodostavat juonentapaisen ja niiden välillä saa käyttöönsä uutta teknologiaa pitämään kiinnostusta yllä.
Pelityyppi on tuttu "rakenna, tutki ja valloita" -kolmiyhteys, eli kehitä tukikohtaa, kasvata armeijaa, tutki ympäristöä ja murskaa vihollinen. Rukh!
Tuntematonta ympäristöä peittää musta huntu, joka poistuu vain lähettämällä joukkoja tutkimusretkelle. Yksiköt näkevät kuitenkin vain tietyn matkan päähän, ja hyvänä keksintönä paikat, jotka on tutkittu, mutta joita kukaan ei sillä hetkellä vahdi, ovat Fog of War -sumun peitossa. Eli jollei paikalla ole omia joukkoja, maasto kyllä näkyy, mutta siinä olevat viholliset eivät.
Orjat töissä
Örkkiruhtinas alkaa heti laajentaa jalansijaansa pistämällä maaorjansa tuottamaan perushyödykkeitä. Ilman sikatilojen ruokaa uusia joukkoja ei voi tuottaa, eikä mitään voi rakentaa ilman kultaa ja puuta.
Erilaiset yksiköt vaativat yleensä tiettyjen rakennusten rakentamisen, esimerkiksi ilman sahaa ei voi tuottaa jousimiehiä ja ilman sepänpajaa ei onnistu katapultin teko. Bonuksena esimerkiksi sepänpajassa voi aseet ja haarniskat päivittää paremmiksi. Myös joukkoja voi uuudelleenkouluttaa: kirveenheittäjät voi kouluttaa vaarallisemmiksi rangereiksi ja ogreista saa Myrskyalttarin jälkeen koulutettua ogremaageja. Leijuva taikasilmä, verenhimo tai lyhytikäisiä miinoja vastaava riimuansa ovat kuitenkin köykäistä kamaa verrattuna ihmisten ritareista koulutettujen paladiinien parannustaikaan ja pahan karkoittamiseen.
Sodankäynnissä on pari uutta tekijää. Rakennusuutuutena ovat vartiotornit sekä nuolia ampuvina että kanuunoilla varustettuina versioina. Etenkin niitä voi hyödyntää sillä, että rakennukset voi sijoittaa minne haluaa, niiden ei ykkösestä poiketen tarvitse koskettaa toisiaan. Täysin uutena yksikkötyyppinä ovat kertakäyttöiset räjäytysryhmät, joilla voi turhan hankalan vartiotornin hätätapauksessa poistaa.
Pelissä on mukana myös laivasto. Öljytankkerit ovat merien maaorjia, sillä ne rahtaavat uutta kolmatta perusraaka-ainetta, joka on, aivan oikein, öljy. Tankkereiden lisäksi voi rakentaa hävittäjiä, joukkojenkuljetusaluksia, mahtavia juggernautteja ja jopa kilpikonnateknologiaan pohjautuvia sukellusveneitä. Sukellusveneet ovat siitä inhottavia, ettei niitä näe, jos ne ovat pinnan alla.
Paitsi ilmasta. Kahden lentovehkeen valikoimasta aseeton tiedusteluzeppeliini onkin käytännössä tärkeämpi kuin raflaavammalta kuulostava tulta syöksevä lohikäärme.
Taika soi
Vaikka yksikkötyyppejä näyttää olevan paljon, niitä on puolet vähemmän kuin grafiikasta voisi päätellä: örkeillä ja ihmisillä on lähes samat yksiköt.
Suurimmat erot ovat taioissa. Raskaamman sarjan taikomisesta huolehtivat örkkien Kuolonritari (jeee!) ja ihmisten maagi (buu!). Blizzard on ottanut opikseen: pelin pilaavia demoneita tai vesielementaaleja ei mukana ole.
Kuolonritarit herättävät tuoreita kuolleita henkiin heikohkoiksi luurangoiksi ja manaavat syövyttäviä pilviä ja pyörretuulia. Hetkellisen kuolemattomuuden takaava Unholy Armor kestää entistäkin lyhyemmän ajan. Ex-kalmot osaavat vielä pari löysää taistelutaikaa ja yksikön nopeutuksen, ja siinä se.
Ihmismaagit tuntuvat taas vetävän pitemmän korren. Näkymättömyys on eri kätevää kun muiluttaa joukkoja katapulttien kimppuun. Tai sitten niitä voi pieksää tehokkaan tuntuisella raekuurolla. Oman yksikön voi hetkeksi suojata liekeillä ja oikein leikkisä maagi voi muuttaa vihollisensa lampaiksi. Lisäksi maagit osaavat vielä pari löysää taistelutaikaa ja yksikön hidastuksen.
Heiluta häntää!
Hiiriohjatun käyttöliittymän kanssa tuskin tulee kenellekään ongelmia, joskaan se ei ole yhtä ketterän vaivaton kuin Command & Conquerin. Ja mikäs sillä on hyvin animoituja yksiköitä käskyttää, kun leikkikenttä on terävää SVGA-grafiikkaa. Eikä ruudunpäivitys edes nyi. Mainion tarkan grafiikan vastapainoksi maasto on yksiulotteista: ei kalliota, ei kukkulaa, mutta laivojen leikkikentäksi sentään vettä rantaa rakkaampaa.
Musiikki on ihan hyvää, tuli se sitten CD:ltä tahi äänikortilta. Efektit ovat hyviä, vaikka ihmiset kuulostavat lipeviltä, yli-innokkailta mielistelijöiltä. Mikä pahinta, avoin palveluhenkisyys on levinnyt ennen ah niin ryhdikkäisiin örkkeihinkin. Pelissä on onneksi mukana Windowsissa toimiva efektieditori, jolla voinee itse samplata "Mee ite!" ja "Emmää jaxa!" -kommentteja.
Yksiköitä kannattaa kiusata turhalla napsuttelulla, osalla on ihan hauskojakin lisäkommentteja.
Doh!
Warcraft 2:ssa mättää eniten tekoäly, tai pikemminkin sen lähes täydellinen puute. Esimerkiksi "Talonpoikaismarssissa" tietokone marssittaa kymmenittäin talonpoikia kohti kultakaivosta, lainkaan tajuamatta, että kaksi örkkiä teurastaa jokaisen. Vähän matkan päässä tietokoneen armeijat juttelevat jääkiekosta ja polttelevat tupakkia, mutta musikoiden kohtalo ei heitä kiinnosta. Sen enempää kuin yhteiskunnan omaisuuskaan: talojakin saa tuhota melko lailla rauhassa.
Tietokoneesta on haittaa vain, jos unohtaa kotikylän puolustuksen, jolloin sen ylivoimapeli toisinaan onnistuu. Tietyssä pisteessä tehtävä kääntyy aina tylsän puoleiseksi rakennusten tuhoamiseksi ja jäljellä olevien puolustajien lahtaamiseksi.
Monin aina kauniimpaa
Tekoälyn vastapainoksi Warcraft 2:ssa on mainiot moninpelimahdollisuudet ja moninpeliin riittää yksi romppu, sillä yhdestä rompusta saa pääpelin lisäksi installoida kaksi moninpeliä. Niinpä täyteen, kunnioitettavan kokoiseen kahdeksan hengen verkkopeliin vaaditaan kolme romppua. Tai yksi, sillä Blizzardin omassakaan logiikassa ei ole kehumista.
Verkkopelissä ei ollut ongelmia, ja se pyöri nopeasti, mikä ei ollut yllätys. Nollakaapelin kanssa peli pyöri moitteetta (ja oli hauskaa), eli ykköstä riivanneet modeemipeliongelmat ovat historiaa. Blizzard jopa korjasi Kalin (Internet-pelaamiseen tarkoitettu ohjelma) kanssa esiintyneet ongelmat. Moninpelin saa tallennettua, ja puuttuvat ihmispelaajat saa korvattua tietokoneohjatuilla vihulaisilla.
Valitettavasti en ehtinyt testata moninpeliä kuin teknisenä suorituksena, joten päivitysarvostelu seuraa. Lonkalta arvioiden lähes identtiset yksiköt kummallakin puolella voivat tehdä hallaa, mutta myöskään ykkösen kaltaisia demoni/vesielementaaliepätasapainotuksia ei ole. Ihmiset tuntuvat vahvemmalta osapuolelta, kiitos käyttökelpoisemman taikavalikoiman.
Warcraft 2:n mukana tulee efektieditorin lisäksi kenttä- ja yksikköeditorit, ja jo nyt peliin löytyy mittava pino lisäkenttiä. Kaikki editorit vaativat joko Windows 95:n, tai sitten WinG:llä terästetyn Windowsin. Itse peli ei Windowsia tarvitse.
Warcraft 2 on ihan hyvä ja viihdyttävä peli, ei siinä mitään, mutta siitä tuntuu taas puuttuvan se viimeinen silaus. Ihmisissä ja örkeissä pitäsi olla muutakin eroa kuin taiat, sillä kummatkin yksinpelikampanjat pelattuaan on vähän kypsä samankaltaisiin ja jokseenkin samalla lailla eteneviin tehtäviin.
Nnirvi
Yhteenveto: Hyvä reaaliaikainen strategiapeli kärsii turhasta tasapuolisuudesta ja huonosta tekoälystä.
86
