Gran Turismo (PSone) – Auto-otakun unelma

Hyvä autopeli on yllättävän vaikea tehdä. Pelattavuuden ja realismin välillä on oltava juuri oikea tasapaino. Miten siinä onnistuu odotettu Gran Turismo?

Japanilaiset ovat kiintyneet söpöihin ja värikkäisiin kaahauspeleihin. Choro Q- ja Motor Toon Grand Prix -söpöilysarjojen jälkeen Gran Turismo tuntuu suorastaan hirmuiselta hypyltä kohti realismia ja vihoviimeistä yksityiskohtien hiomista. Se on ihan oikea simulaatio, joka tuntuu samalla hienostuneelta, mutta on myös helposti lähestyttävä. Tässä mielessä Gran Turismo on liki uraauurtava ajopeli.

Sonyn oman Polyphony Digital Inc. -tiimin kaksi ensimmäistä luomusta, Motor Toon Grand Prixit, vakuuttivat sujuvalla ja erittäin värikkäällä grafiikalla. Pelimaailma oli makea kuin karkkikaupan hyllykkö, ja ajokit kaarteissa venyviä ja vanuvia hyytelökasoja. Vaikkei kummastakaan Motor Toonista tullut ajopelifanaatikkojen rakastamaa klassikkoa ainakaan länsimaissa, olivat ne kuitenkin monessakin mielessä ansiokkaita luomuksia. Teknisesti moitteeton toteutus ja varsinkin analogisella ohjaimella oivalta tuntuva pelattavuus lupasivat paljon. Gran Turismo lunastaa lopulta moiset lupaukset. Se on pieteetillä viimeistelty kaahauspelien kingi.

Komeimmillaan peli on uusinnoissa. Autot on mallinnettu uskomattoman hienosti viimeisintä pintasilausta ja vahakerrostumaa myöten. Kuskin silmin katsottuna peli ei näytä aivan niin hyvältä, mutta toisaalta tuntuu sitäkin paremmalta. Kontrollit ovat oikeaoppiset, pelasipa peliä sitten pelkällä digitaalipadilla tai analogisella ohjaimella. Auto tuntuu kurveissa sopivan raskaalta, ja nopeasti selkäytimen ja auton välille muodostuu toimiva yhteys.

Gran Turismo ei olisi japanilaisten tekemä peli, ellei siihen olisi ympätty jotakin outoa ja arveluttavaa. Hassuinta ja hilpeintä lienee tällä kertaa se, että auton voi hurauttaa halutessaan pesulaan. Kukapa ei toisaalta haluaisi pitää Dodge Viperistään hyvää huolta, mutta silti.

Autokoulu tiellä pitää

Pelaaja voi valita perinteisen kolikkopelikaahauksen tai Gran Turismo -pelin välillä. Ensin mainittu on tarkoitettu kiireisille ja malttamattomille ja sopii hyvin satunnaisille pelaajille. Ajotuntuma on siinäkin hyvä ja luonteva, ja taitava pelaaja palkitaan nopeasti bonusradoilla sun muulla kivalla.

Herkullisimmillaan, hykerryttävimmillään ja ennen kaikkea syvimmillään peli on kuitenkin Gran Turismossa. Menestys tuo rahaa, rahalla saa parempia autoja ja pääsee varaosakauppaan. Ostettavaa on suoraan sanottuna hirmuisen paljon, eikä peli vanhene muutaman illan sessiossa pätkääkään.

Ennen "suurimmille areenoille" etenemistä on mentävä autokouluun. Yltiötyhmältä kuulostava idea toimii, sillä kolmea eri ajokorttia hankkiessa kontrollit tulevat nopeasti tutuiksi. Ajokokeen läpäisemiseksi on kerättävä liuta pokaaleja, joita saa plakkariin ajamalla esimerkiksi tietty tien pätkä tai ratakierros riittävän nopeasti. Jo pelkkään ajokorttien metsästykseen jumittuu harmillisen pitkäksi aikaa, sen verran mukaansatempaavaksi tuokin osio pelistä on saatu.

Erilaisia kisavaihtoehtoja on useita, osa niistä on tarkoitettu esimerkiksi takavetoisille, osa etuvetoisille autoille. Tietyt liigat sopivat aloittelijoille, osaan ei kannata tutustua ennen autokaupassa asiointia. Hyvä sijoitus tuo tilille rahaa, jolla autoarmaadaansa voi ehostaa entisestään ostamalla niihin erilaisia osia sun muita hilavitkuttimia.

Sijoittamalla esimerkiksi parempiin iskunvaimentimiin niitä pääsee myös itse säätämään. Mitä kalliimmat iskarit, sitä yksityiskohtaisemmiksi säätömahdollisuudet tulevat. Tämä tuo simulaatiohenkisen säätelyn mukaan asteittain, jolloin sen omaksuu helpommin. Asetukset ja viritykset voi tietysti tallentaa muistikortille ja kiikuttaa autonsa kaverin luo kaksinkamppailua varten.

Kun kaiken lisäksi menopelejä on kaupassa reilut sata erilaista, ihmeteltävää riittää siis ankarimmillekin autofanaatikoille. Onneksi ratojakin on tusinan verran, ja lisäksi niiden erilaiset peilaukset, kääntelyt ja muut muuntelut ovat tuttuun tapaan mukana. Kuvallisesti radat muistuttavat melkoisesti toisiaan, mutta toisaalta niinhän kilparadat oikeastikin tekevät. Yövalaistuksessa ne näyttävät erityisen upeilta.

Vain nopeat elävät

Japanilaisen pelin PAL-versiointia odottaa kauhulla, niin kurjasti pelin EU-kuntoon siirto välillä onnistuu. Mustat reunat ovat nytkin ilmestyneet ruudun ylä- ja alareunaan, mutta yllättäen meno ei ole hidastunut pätkääkään. Euro-versio saattaa tuntua ensialkuun jopa liian nopealta. Moiseen kuitenkin tottuu nopeasti ja menosta alkaa nauttia entiseen malliin. Osan lisävauhdista selittää uusittu musiikki: alkuperäisen version mitäänsanomaton velttoilu on nimittäin vaihdettu napakkaan brittipoppiin ja -teknoon.

Gran Turismo on yksinkertainen ja simppeli, helposti lähestyttävä peruskaahauspeli hyvillä kontrolleilla, mutta myös syvä ja paljon tarjoava ajopeli autoihin ja ajamiseen vakavammin suhtautuville. Sitä voi pelata kierroksen silloin, toisen tällöin, mutta sen parissa voi vierähtää huomaamatta hillitön pala kallisarvoista aikaa. Gran Turismo on monessakin mielessä peli, johon ajopelejä jatkossa tullaan vertaamaan.

JTurunen

Yhteenveto: Taattu ajopelihitti Sonyn omalta pajalta. Sega ja Namco vaviskoot!

granturismo

92