Arvosteltu: PSone
Rullalautailu on hurjan näköistä touhua. Oma urani päättyi ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta sitä on hyvä jatkaa turvallisesti Pleikkarilla.
Tony Hawkin nimeä kantava skeittipeli on uusin yrittäjä genren markkinoilla. Koska en ole alan harrastaja, Tony Hawk yllättää alusta lähtien: peli on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Grafiikka on kaunista ja samalla myös nopeaa. Todella laajat ja monipuoliset kentät ovat upeasti tehtyjä. Kun vielä pelattavuuskin on saatu kohdalleen, ei pelissä paljon huonoja puolia tunnu olevankaan.
Valinnan vaikeus
Erilaisia pelivaihtoehtoja on kolme. Harjoituksista on kerrankin jotain hyötyä, sillä niissä ei ole aikarajaa ja erilaisia liikesarjoja voi harjoitella keskeytyksettä. Varsinainen peli keskittyy uran kuvaamiseen. Alussa skeittaillaan vain varastossa, ostoskeskustassa ja koulunpihoilla, eli paikoissa, joissa jokainen opettelee ensimmäiset temppunsa. Taidon kehittyessä päästään varsinaisiin kilpailuihin kiertämään ympäri Yhdysvaltoja.
Kentät eivät lopu hetkessä kesken, sillä ne ovat varsin laajoja. Mikään kenttä ei ole läpihuutojuttu, vaan niistä löytyy paljon tutkittavaa. Uusia kenttiä saa ansaitsemalla tempuillaan riittävästi pisteitä, sijoittumalla mitalikolmikkoon ja keräämällä videonauhoja.
Videonauhoja saa haltuunsa keräämällä tarvittavan määrän pisteitä tai suorittamalla erilaisia tehtäviä. Jokaiseen kenttään on myös piilotettu yksi nauha, josta on annettu kuvallinen vihje. Piilonauhan saamiseen tarvitaan yleensä jokin erikoinen reitti tai oikein ajoitettu hyppy. Nauhoja keräämällä saa käyttöönsä uusia lautoja, tai ainakin uusia kuvia lautoihin.
Kisoissa on kolme minuutin yritystä, joista huonointa ei huomioida. Tulokset lasketaan yhteen ja niitä verrataan toisten suorituksiin, joita valitettavasti ei näytetä. Kun on itse saanut vain puolet toisten pisteistä, olisi kiva nähdä mitä korkeampaan tulokseen vaaditaan. Mahdollisimman monia eri yhdistelmiä eli comboja käyttämällä tulostakin alkaa syntyä.
Kaksin kaunihimpi
Jos yksinpeli alkaa kyllästyttää, peliä voi pelata myös kahdestaan. Lajeja on kolme erilaista. Trick Attackissa kilpaillaan vain siitä, kumpi kerää enemmän pisteitä. Horse on sama peli kuin kotoinen aasi: kymmenen sekunnin aikana täytyy tehdä mahdollisimman monimutkainen temppu. Kun kaveri ei pysty vastaamaan, saa hän kirjaimen. Kumpi ensimmäisenä saa Horse-sanan täyteen on hävinnyt.
Graffitissa tarkoituksena on tehdä temppu kentän jokaisessa mahdollisessa paikassa. Toinen pelaaja on sininen ja toinen punainen. Kun tempun on tehnyt, paikka muuttuu pelaajan väriseksi. Sen jälkeen toinen pelaaja voi ryöstää paikan tekemällä siinä jonkin liikkeistä. Voittaja on se, joka värjää enemmän paikkoja kentästä kahden minuutin aikana. Tilanteet vaihtuvat todella tiuhaan ja kaatumisiin ei ole varaa.
Hahmot eroavat toisistaan muutenkin kuin ulkoisesti. Valittavat alter egot ovat oikeita rullalautailun ammattilaisia aina amerikkalaisesta Tony Hawkista tanskalaiseen Rune Clifbergiin. Toiset ovat eri asioissa parempia kuin toiset, esimerkiksi Tony Hawk on todella nopea, mutta jollakin toisella on parempi tasapaino. Valittavia hahmoja on kaikkiaan kymmenen.
Hahmon lisäksi valitaan myös sopiva lauta. Trukin, dekin ja renkaiden valinnoilla voi hieman vaikuttaa laudan käyttäytymiseen. Myös laudan kuvan ja renkaiden värin voi valita mieleisekseen, mutta niillä ei ole mitään syvempää merkitystä.
Pysy pystyssä
Pelin kontrollit ovat loistavat ja ne sisäistää hetkessä. Ainakin aluksi kannattaa pitää automaattivauhti päällä, sillä muuten peli menee pelkäksi vauhtinapin naputteluksi. Erilaisia comboja on useita ja ne keksii kokeilemalla. Kone kertoo heti, paljonko saa pisteitä mistäkin liikkeestä. Kaadutusta tempusta ei jaeta pisteitä, vaikka olisi tehnyt minkälaisen liikesarjan tahansa. Ilkeästi kuitenkin näytetään paljonko pisteitä olisi tullut, jos pelaaja olisi jäänyt pystyyn.
Pystyssä pysyminen ei vaadi ihmeitä, riittää kun tulee alas oikeassa kulmassa. Seinää päin mentäessä hahmo ei kaadu, mikä on hyvä vaikkei olekaan kovin realistista. Ahtaita paikkoja on niin paljon, että pelaaja olisi turvallaan kaiken aikaa, jos jokaisesta virheestä kellahtaisi.
Animaatiot ovat hyvät, vaikka kaatumiset tuntuvatkin menevän aina saman kaavan mukaan. Hypyt ja temput todella näyttävät siltä mitä ovatkin. Nurin mennessä jopa veri roiskuu, mutta hahmon suorituskyky ei tästä heikkene.
Punk is not dead
Pelin tunnelma on äänipuolen osalta kohdallaan, sillä taustalla soiva punkki sopiin tarkoitukseensa. Bändeistä mukana on ainakin NoFX ja Dead Kennedys. Biisejä saisi olla enemmänkin, sillä samat kappaleet soivat kaiken aikaa, joten pidemmän päälle ne alkavat puuduttaa. Hyvä idea oli tehdä kenttiin valkokankaita, joista voi katsoa kulloinkin soivan biisin videota.
Huonoja puolia pelistä ei paljon keksi, mutta uusinnat ovat yksi sellainen. Kamerakulmia on tasan yksi, joka kyllä kohtalaisen hyvin seuraa mukana. Sama juttu on pelattaessakin. Joskus kamera heilahtaa juuri sen verran, että liikesarja menee pieleen. Tätä ei onneksi tapahdu häiritsevän usein.
Radoilla ollaan aina yksin, paitsi tietenkin kaksinpelissä. Välillä olisi ollut mukava kisailla samaan aikaan koneen ohjaamien heppujen kanssa, vaikka oppimismielessä. Kentissä ei muutenkaan näy ketään.
Yleensä en pidä urheilupeleistä, joissa eteenpäin pääsee vain selvittämällä edellisen kentän. Tony Hawkissa ratkaisu toimii: eteenpäin pääsee helposti, mutta ei kuitenkaan automaattisesti.
Vaikeustaso on saatu juuri kohdalleen. Koska kentät ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia, niitä haluaa nähdä lisää, eivätkä ne muistuta liikaa toisiaan. Rullalautailua en seuraa millään tavalla, mutta silti tämä peli vetää kummasti puoleensa. Se on aina hyvän pelin merkki.
Kalle Lamberg
Yhteenveto: Loistava peli, joka vetää puoleensa lajista tietämätöntäkin.
91
