Supreme Snowboarding – Rinteiden sinivalkoiset valtiaat

supreme-snowboarding1

Suomalaiset ovat lumilautailukansaa. Sen ovat todistaneet suomalaiset laskijat kilpailuissa ympäri maailmaa, ja nyt sen todistaa Housemarque näyttävällä snoukkailupelillään. Siis pipo korville ja menoksi!

Lumilautailu on vauhdikas ja tapahtumia täynnä oleva laji, jonka muuttaminen tietokonepeliksi ei ole niitä helpoimpia hommia. Yrittäjiä ei ole tosin liiemmälti ollut. Lähimmäs onnistumista on päässyt Radical Entertainmentin X Games Pro Boarder, jossa oli mukavasti vauhtia sekä miellyttävän punkahtava ääniraita.

Pääosaa snoukkailussa näyttelevät yleensä komeat ilmalennot, joiden aikana tehdään mitä moninaisimpia temppuja. Tietokonemuodossa temppujen selkeää erottumista ja yksinkertaista hallintaa voisi kuvitella olevan vaikea toteuttaa. Ehkä niin, mutta Housemarque on onnistunut siinä lähes täydellisesti. Supreme Snowboarding on peli, joka nostattaa kansallistuntoa ja ylpeyttä suomalaisuudesta enemmän kuin Häkkisen ja Mäkisen mestaruudet yhteensä.

Häikäisevän hienoa

Ensivaikutelma on yleensä tärkeä ja Supreme Snowboardingissa se on lähes ikimuistoinen. Jo päivänvalossa tahkottava harjoitusrata onnistuu vakuuttamaan, että kohu ei ole ollut turhaa: grafiikka on valtaisan hienoa. Taustalla olevat maisemat ovat kristallinkirkkaita ja teräviä, laskijat on viimeistelty viimeistä yksityiskohtaa myöten, eivätkä radat ole yhtään sen huonompia.

Grafiikan hienous korostuu entisestään, kun päivänpaisteen tilalle tulee toisenlainen säätila. Auringonlasku värjää maaston ruskeasävyiseksi, öisessä maastossa vuorottelevat musta ja tummansininen, ja kaikkea korostaa vielä ratojen upea valaistus. Edes oikeat rinteet eivät näytä yhtä hienoilta.

Mukava yllätys on, että laitteistolta ei vaadita ihan hirmuisia. Testikokoonpano pyöritti 800x600-resoluutiota 16-bittisellä paletilla sen suuremmin tökkimättä. Tehokoneiden omistajia tyydyttänee tieto, että resoluution pystyy nostamaan taivaisiin, joten koneesta saa puristettua viimeisetkin voimanrippeet irti.

Aivan virheetöntä ei grafiikka sentään ollut, sillä aika ajoin näkyi pieniä bugeja, kuten maaston katoaminen ennen lähtöä, mutta kovinkaan vakavia grafiikkabugit eivät olleet, eivätkä onneksi haitanneet pelaamista.

Ulkokuorta täydentävä äänimaailma ei sen sijaan saa yhtä puhtaita papereita. Vaikka äänet kuulostavatkin aidoilta, ei musiikki suuremmin sytyttänyt. Joukossa oli pari hyvää ja vauhdikasta biisiä, mutta muut tuntuivat lähinnä täytemateriaalilta, joka vain jyskytti taustalla.

Ratoja Supreme Snowboardingissa on kaiken kaikkiaan viisitoista, yhdeksän syöksyrataa ja kuusi temppuiluun tarkoitettua baanaa. Radat jakautuvat kolmeen eri teemaan ja kolmelle eri vaikeustasolle, joskin jotkin vaikeimmiksi merkityistä radoista tuntuivat helpoilta, kun samalla mukamas helppo rata aiheutti hankaluuksia. Tämä koskee ainakin Air-kilpailuja, joissa vaikeimman radan vauhdinotto on lähes suora, eikä alastuloaluekaan kovin hankala ole. Suurempaa käytännön merkitystä ratojen järjestyksellä ei kuitenkaan ole, koska muiden laskijoiden antama vastus kovenee siinä järjestyksessä kuin pitääkin.

Eri hemmoja ja hemmottaria on kuusi (ei yhtään suomalaista!), joilla jokaisella on omat vahvuutensa tai heikkoutensa. Vincent on esimerkiksi kova sana pipessa kovan ponnistusvoimansa ansiosta, ja Ulrikaa kehutaan huippuhyväksi extreme-laskijaksi. Käytännössä eroja ei juurikaan huomannut, joten mieluisan laskettelijan pystyy valitsemaan vaikkapa ulkonäön perusteella.

Erilaisia lautoja on kymmenen, joista osa on tarkoitettu temppuiluun, osa kovaan vauhtiin ja osa on joka paikan yleislautoja. Vaikka lautojen välillä näyttäisi olevan suuriakin eroja, käytännössä erot jäävät varsin pieniksi. Niinpä laudoistakin pystyy valitsemaan sen, joka sopii parhaiten oman suosikkisnoukkaajan vaatteisiin.

supreme-snowboarding2

Rinteessä ja kouruissa

Rungon kisaamiselle muodostavat kolme eri pelivaihtoehtoa. Arcadessa päätavoitteena on lähinnä piste-ennätysten tekeminen eri hyppypaikoilla tai haamulaskijoita vastaan kisailu syöksyrinteillä. Omat haamusyöksyt saa tallennettua myöhempää käyttöä ja entistäkin tiukempaa vastusta varten.

Toisena vaihtoehtona ovat temppukisat, joita käydään joko yhtä hyppyä varten kasatulla hyppyrillä tai sitten erilaisilla pipeilla. Molemmissa kilpailijat ovat jakautuneet kolmeen eri luokkaan. Ylempään luokkaan nouseminen edellyttää sijoittumista sarjassa kolmen parhaan joukkoon. Häntäpäähän jääminen taas pudottaa alempaan luokkaan. Jokainen kilpailu koostuu kolmesta suorituksesta, jotka pisteytetään muun muassa hypyn ilmavuuden ja teknisen puhtauden perusteella. Paippikilpailuissa on vielä erikseen pisteet pyöriville ja ei-pyöriville tempuille. Treenaamista siis vaaditaan.

Ensimmäisistä kahdesta luokasta pystyy pienen harjoittelun jälkeen nousemaan melko vaivatta kovimpaan porukkaan, mutta siellä menestymiseen vaaditaan jo nappisuorituksia. Parhaat konelautailijat tekevät varsin usein lähes kympin suorituksia, joten omissa hypyissä lipsuminen tarkoittaa käytännössä menestyksen hyvästelemistä.

Kisailua latistaa hieman se, että kummassakaan temppulajissa koneen suorituksista ei saa muuta tietoa kuin pisteet. Olisi ollut mukavaa ja hyödyllistä tietää, mitä temppuja kone teki huippupisteiden eteen. Vielä hauskempaa olisi ollut nähdä kyseiset suoritukset. Tällaisenaan jää hieman sellainen maku, että konekilpailijoiden pisteet lähinnä tulevat jollakin automaattisella kaavalla, vieläpä sen mukaan miten ihmislautailija onnistuu omassa suorituksessaan.

Muiden kilpailijoiden nimien keksimisessä on muuten käytetty huumoria. Niinpä ei kannata hämmästyä, jos tuloslistan kärjestä löytyy Pax Mayne tai ruotsalaissuuruus Kajsa Nalko.

Kolmas pelivaihtoehto on kokonaisvaltaisempien kausien läpikäyminen. Mukaan tulevat myös syöksykilpailut huikeilla ja aluksi myös vaikeilla radoilla. Syöksykisat ovat vielä herkempiä epäonnistumisille kuin temppukilpailut. Yksi kaatuminen tai liian jyrkästi ja samalla hitaasti otettu kurvi saattaa merkitä sitä, että kärkipäähän ei ole asiaa. Kilpaileminen on silti huikean hauskaa hienojen ja hyvin tehtyjen ratojen ansiosta, joten niitä tahkoaa useampaan otteeseen enemmän kuin mielellään.

Homma hanskassa

Lumilaudan kontrolloiminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Laskun ensi metreistä saakka tuntee olevansa laudan herra. Näppäimistöltä pelattaessa tarvitaan suuntanuolien lisäksi vain kolmea näppäintä: hyppyä, kanttausta ja temppunäppäintä. Hyppynäppäimellä ponnistetaan ja lopetetaan temppuilu, kanttausta käyttämällä käännytään ärhäkämmin ja temppunäppäimen avulla onnistuu suurempi valikoima temppuja. Kokonaisuutena ohjauksen perusteet oppii nopeasti, jonka jälkeen alkaakin lähinnä temppujen opettelu ja niiden hiominen.

Temppujen opettelemisessa saattaa sitten vierähtää useampikin tovi. Se kun ei riitä, että osaa suunnilleen ponnistaa, pyöriä ilmassa ja tulla jotenkuten alas, vaan ponnistuksen pitää osua juuri kohdalleen, liikkeiden pitää olla selkeitä ja alastulonkin pitää vielä olla nappisuoritus. Tähän kun vielä lisää sen, että vauhdinotossa ei saa tehdä virheitä, niin haastetta riittää ihan kivasti. Hyvä suoritus on kuitenkin jatkuvasti käden ulottuvilla, joten nakkisormetkaan eivät aiheuta masennusta.

Lautailijoiden animointi on mallikasta. Suurikokoisen lautailijan liikkeet on mallinnettu niin tarkasti, että jokaisen tempun erottaa taatusti toisista. Myös epäonnistuneet alastulot ja niitä seuraavat kaatumiset ovat aidon näköisiä. Joskus tosin näyttää siltä, että hidasvauhtisesta kaatumisesta olisi pystynyt ponnahtamaan nopeasti pystyyn, sen sijaan että kyntää lunta naama huurteessa. Niinhän se tosin on oikeastikin: lumilautailu näyttää helpommalta kuin mitä se todellisuudessa on.

Animaation hienous ja ratojen jylhät maisemat käyvät loisteliaalla tavalla ilmi suorituksia seuraavissa uusinnoissa. Uusintojen oivat kamerakulmat ja armoton vauhti tekevät niistä hypnoottista katsottavaa, etenkin kun rata hohtaa toinen toistaan komeammissa väreissä.

Supreme Snowboarding on kaiken kaikkiaan täyteläinen viihdepaketti, joka hurmaa myös ulkonäkönsä lisäksi. Vaikka voisinkin vaatia suuruudenhulluuttani, että mukana pitäisi olla enemmän kilpailijoita, lautoja ja ratoja, niin käytännössä tarjolla on ihan riittävä määrä pelattavaa, etenkin kun temppuja piisaa opeteltavaksi runsain määrin.

Mikäli ei tee mieli lähteä rinteeseen katkomaan raajoja, on Supreme Snowboarding parasta lumilautailua mitä on tarjolla, jonka lisäksi se on vielä erinomainen peli. Kuten Kyllönen sanoisi: "Hyvä Suomi! Hyvä Housemarque!"

Mika Äärilä

Yhteenveto: Kotimainen lumilautailupeli, joka on lajissaan maailman paras.

supreme-snowboarding3

89