PlayStation 2 – Kodin viihdekeskuksen sydän

Sony on mainostanut PlayStation 2:sta varsin onnistuneesti. Kuluttajien mielestä PS2:ssa on niin paljon lisäarvoja, että siitä ollaan valmiita maksamaan kaksinkertainen hinta verrattuna tämän hetken pahimpaan kilpailijaan eli Dreamcastiin. Se ei merkitse mitään, että Dreamcastillä pääsee jo nyt nettiin, sille on vuoden etumatkan ansiosta enemmän hyviä pelejä kuin PS2:lla ja konsolin saa jonottamatta.

Yksi PS2:n tärkeimmistä markkinointivalteista on, että PlayStation 2 ei ole enää pelkkä konsoli. Se on kaksi konsolia, jolla voi pelata uusia PS2-pelejä ja vanhoja PSoneksi muuttuneita PlayStation-hittejä. Ratkaisu on lähes ennennäkemätön konsolimaailmassa, sillä Gameboyta ja Gameboy Coloria lukuunottamatta koneen vaihtuessa on aina pitänyt vaihtaa myös pelikokoelma.

Konsolin lisäksi PS2 on DVD-laite, jonka kuvanlaatu ylittää suttuiset VHS-videot moninkertaisesti, vaikka RGB-kaapelia ei voikaan käyttää. Sony ei olisi voinut osua DVD-ideallaan parempaa ajankohtaan, sillä varsinaiset DVD-laitteet olisivat vuodessa parissa lyöneet itsensä läpi muutenkin. Nyt DVD on vielä Euroopassa ja Japanissa lähinnä elokuvaharrastajien tekniikkaa. Alkuperäistä PlayStationia ei juuri kukaan käyttänyt CD-soittimena, koska joka kodissa oli kunnon stereot CD-soittimineen jo valmiina.

Aikaisintaan ensi syksynä PS2:lla pääsee myös nettiin ja laitteeseen tulee kiintolevy. Sille on tarkoitus tallentaa pelitilanteita ja imuroida internetistä peleihin päivityksiä, lisäosia, demoja ja kokonaisia pelejä. Parhaimmillaan nettiyhteyksistä saa kunnon moninpeleineen PS2:lle pelkkää iloa ja pahimmillaan nettiyhteys siirtää konsolit tietokoneaikaan. PC:llä julkaisupaineiden alla osa peleistä ilmestyy keskosina ja niitä pitää paikkailla myöhemmin päivityksillä. Pelintekijöiden moraalista riippuen PS2:n kiintolevysta ja nettiyhteydestä tulee joko hyödyllinen lisävaruste tai välttämätön hankinta.

Johdot solmussa

Pelkästään pelien ja DVD:n voimalla PS2:sta ei saa luvattua kodin viihdekeskusta. Laite on liitettävä televisioon, kunnon äänentoistoa varten stereoihin, vahvistimeen, kiintolevykin pitää kytkeä emolevyyn ja modeemikin saada jotenkin kiinni. Tässä kohtaa tulevat vastaan suurimmat ongelmat.

PS2:lla ei voi katsella DVD-elokuvia RGB-kaapelilla, koska siihen sopivaa johtoa ei ole markkinoilla. Missä tahansa televisioita myyvässä kaupassa toimivan RGB-Scart-kaapelin saisi DVD-laitteeseen viisikymppisellä, mutta kun siirrytään konsolimaailmaan Scart-kaapelin toisessa päässä onkin valmistajan oma AV Multi Out -liitin. Moista ei näe kuin PlayStation-konsoleissa, joten hintaan tulee yksinoikeuslisää ja sen julkaisua on erikseen odotettava.

Alunperin japanilaisen PS2:sen takakannessa oli PCMCIA-portti, joka on standarditavaraa kannettavissa tietokoneissa. Liitännällä kannettaviin kytketään verkkokortteja, CD-ROM-asemia ja kiintolevyjä. Euromalliin liitännän tilalle tuli kiintolevyn kokoinen aukko ja liitännäksi PS2:n oma standardi, joka tottelee nimeä Internal broadband modem/hard disk driver port. Oma standardi takaa kilpailijoiden vaikeudet ja Sonylla on vapaammat kädet tuoda PS2-kiintolevynsä markkinoille.

PC:n hiiret ja näppäimistöt

On PS2:ssa toki standardeja kunnioittaviakin liitäntöjä eikä ole ihme, että niihin saa myös ensimmäisenä kiinni lisälaitteita. Esimerkiksi helmikuussa ilmestyvää Unreal Tournamentia voi pelata millä tahansa USB-hiirellä tai -näppäimistöllä, sillä PS2:n kaksi USB-väylää ovat tuttuja standardeja PC-maailmasta. PC-laitteiden ansiosta PS2-hiirissä ja -näppäimistöissä on valinnanvaraa, koska kuluttajan ei tarvitse tyytyä virallisiin PS2-malleihin. PS2:n voi liittä jo nyt kunnon stereoihin ja vahvistimeen, sillä takaseinän optinen Dolby Digital -portti on vakiotavaraa myös varsinaisissa DVD-laitteissa.

Etuseinän I.Link-liitäntä on Sonyn oma standadi, mutta sitä käytetään Maceissä ja Sonyn digitaalikameroissa kuvien siirtämiseen. Kuvien kanssa leikkimiseen se on tarkoitettu PS2:kin, mutta liitäntää käytetään myös pelaamiseen. Armored Core 2:ssa voi yhdistää kaksi PS2:sta moninpeliä varten aivan samaan tapaan kuin PlayStationit linkkikaapelilla, tarvittavan I.Link-kaapelin voi käydä ostamassa vaikka kamerakaupasta tai lainata digitaalikamerasta.

Ei ole pelkkää sattumaa, että kaikkiin standardiliitäntöihin on jo saatavilla lisälaitteita ja PS2:n omiin virityksiin niitä on odotettava. Jää nähtäväksi, kehittyykö PS2 todella kodin viihdekeskukseksi vai jääkö se omapäisten liitäntöjensä vangiksi ja Sonyn oman lisälaitearsenaalin varaan.

PS2:n liitännät

2 PS-ohjainporttia

2 PS-muistikorttipaikkaa

1 AV Output

1 Optinen Dolby Digital -portti

2 USB-väylää

1 Sisäinen laajakaista modeemi/kiintolevy-portti

Tweet about this on TwitterShare on Facebook

Ei kommentteja tekstiin “PlayStation 2 – Kodin viihdekeskuksen sydän”

Jätä kommenttisi

You must be logged in to post a comment.