Uusin silmin: Terra Nova: Strike Force Centauri

Uuden maan uudet sotilaat

TerraNovaLandscape

Looking Glass tunnetaan legendaarisista peleistä ja Terra Nova on yksi legendaarisimmista. Tämän lähemmäksi ei Robert A. Heinleinin Starship Troopers -kirjan huurteista militäärimeininkiä ole päästy missään mediassa. Yhteinen tekijä on aseistettu taisteluhaarniska, jota ei elokuvassa nähty.

Ihmiskunnan ajanlasku on ehtinyt jo 2300-luvulle. Avaruus on asutettu, ja Alfa Kentaurin klaaniperusteinen yhteiskunta on irtautunut Maan hegemoniasta. Valitettavasti Kentauri on anarkistinen paikka, jossa piraatit jylläävät ja levottomuudet ovat arkipäivää.

Ongelman ratkaisemiseksi klaanit perustavat iskujoukon, jonka jäseneksi Nikola ap Ion liittyy. Alku menee lämmitellessä ja peliin tutustuessa, pian edessä on aktiivipalvelus ryhmänjohtajana.

Pelastakaa sotamies Riku!

Maahanlaskualus jää taakse, kuun harmaa pinta lähestyy rakettirepun hidastaessa pudotusta. Kevyt tömähdys ja seison kiertolaisen pinnalla. Tiimikaverit kuittaavat selvinneensä.

Sensorissa näkyy jo lähestyviä punaisia pisteitä: viholliset ovat tulossa. Käsken alaisten kiertää vasemmalta sivustaan, valitsen kranaatinheittimen ja jään odottamaan. Pisteet lähestyvät tunnistusetäisyydelle. Näköjään tavallisia tusinapiraatteja, eli tulta! Kranaatit saavat muodostelman sekaisin. Vaihdan raidetykkiin ja kaarran oikealle tauotta tulittaen. Ensimmäinen vastustaja kaatuu, kaksi vielä jäljellä. Siksakkaan nopeasti eteenpäin, omaan pukuun osuu, mutta ei pahasti. Nopea tulitus kaataa toisen, mutta missä on viimeinen piraatti?

Takapanssariin kolahtaa: piru on kiertänyt selustaan. Loikkaan kuun heikossa painovoimassa pitkillä hypyillä karkuun. Vihollinen seuraa, mutta huomaa äkkiä toverini - vasta jouduttuaan tappavaan ristituleen.

Puku miehen tekee

Rynnäkköpuvut ovat tuhon työkalupakkeja, joihin mahtuu erilaisia aseita, luotaimia ja muuta sälää. Asevalikoima on perinteistä scifikamaa ja karttuu pelin edetessä, mutta kaikissa on melkoisesti munaa. Luotaimia käytetään tiedustelussa silminä, pukuja on kevyestä raskaaseen ja muutenkin varusteissa on käytetty mielikuvitusta ja maalaisjärkeä. Tällaista 24. vuosisadan sotimisen voisi kuvitella olevankin.

Sota-apuna on parhaimmillaan kolme kaveria, jotka voi itse valita ja aseistaa. Tiimikaverit ovat älykkäitä ja hyödyllisiä apureita, joita ilman selviäminen vihamielisessä tulevaisuudessa olisi hankalaa. Välillä idioottigeeni aktivoituu ja joko juosta huiskaistaan omaan miinakenttään tai ammutaan ihan liian innokkaasti kranaatteja, vaikka johtaja on tulialueella. Reittipisteisiin ja muutamaan peruskomentoon pohjautuva käskyttäminen toimii hyvin.

Välianimaatioiden erottamia tehtäviä on sellaiset 37, eikä yksikään ole tylsä tai turha. Pääsääntöisesti iskuryhmä tiputetaan kohdealueelle, jonka jälkeen se on omillaan. Viholliset eivät ole tyhmiä, vaan hallitsevat koukkaamisen ja vetäytymisen sekä ovat tappavan tehokkaita, jos oma tyyli on pelkkää suoraa päin juoksemista.

Terra Nova oli selkeästi aikaansa edellä maailmassa, joka oli jämähtänyt Doomin matkimiseen. Sellaiset ominaisuudet kuin pelaaja ryhmänjohtajana tai avoin, kumpuileva maasto eivät eläneet edes kilpailijoiden mielikuvituksessa. Vaihtelevaa painovoimaa ei taida olla nähtykään kuin Terra Novassa. Jo vuonna 1991, kun id jullkaisi suoriin kulmiin ja yhteen tasoon perustuvan 3D-shooterin Wolfenstein 3D, Looking Glassin Ultima Underworld tarjosi täysin kolmiulotteisen maailman, jossa oli bonuksena alkeellinen valaistuksen ja fysiikan mallinnus.

Ympäristö ei ole Terra Novassa rekvisiitta, vaan pilvet liikkuvat, sataa ja puiden taakse pääsee piiloon. Pienemmän painovoiman alueilla voi hyppiä pidemmälle ja korkeammalle. Termi "kuolema ylhäältä" saa uusia merkityksiä. Nykyaikaisesta saati futuristisesta sodankäynnistä minulla ei ole kokemusta, mutta ainakin teoriassa Terra Nova antaa hyvin siellä olon tunteen. Tehtävät ovat sopivan tiiviitä ja hyvin suunniteltuja, jolloin matkustamiseen ei mene liikaa aikaa eivätkä uusintayritykset aiheuta turhautumista.

Paluu arkeen

Se oli silloin. Nykypäivän mittapuulla Terra Nova on todella ankean näköinen, sillä paras grafiikkatila on 320x400. Toinen ongelma ovat kontrollit, jotka eivät ole oikein standardien mukaisia, eivätkä itse määriteltävissä. Kerran jos toisenkin mokaa kriittisessä paikassa liikkumisen, jolloin puku ottaa kunnolla osumaa. Kokonaisuuden rinnalla nämä ovat pikkuasioita ja pelaan Terra Novan läpi vähintään kerran vuodessa.

Pelaaminen oli aikaisemmin vaikeaa, sillä Terra Nova ei alistunut Windowsin pakkovaltaan. Jos sen sai edes pyörimään, framerate oli kauhia. Tekniikka edistyy ja nyt Terra Nova pyörii. Temppuun tarvitaan DOS-emulaattori DOSBox, joka päivitetään Gulikozan tekemällä CVS-DOSBoxilla, ja koko komeus tehdään ihmiselle ymmärrettäväksi näppärällä DFend-frontendillä. Sitten viritetään asetuksia, mikä vaatiikin jo apua. Tarvittavat ohjelmistot, oikeat asetukset ja tarkat ohjeet löytyvät Pelit.fi:n tiedostoalueelta.

Terra Nova on usein poistomyynneissä ja netissä on useampikin kauppa, joka myy vanhoja varastoja. Sieltä tämä klassikko irtoaa helposti pikkurahalla ja on joka sentin arvoinen.