Salmisen Buffy-päiväkirja: Buffy The Vampire Slayer-elokuva

Buffy the Vampire Slayer (1992)

Ohjaus: Fran Rubel KuzuiKäsikirjoitus: Joss Whedon

http://www.imdb.com/title/tt0103893/

buffy-the-vampire-slayer-leffa

Lupausteni mukaan palaan päiväkirjani lopuksi takaisin alkuun, vuonna 1992 valmistuneeseen Buffy-elokuvaan. Muistan hämärästi nähneeni leffan joskus 90-luvun alkupuolella, mahdollisesti Filmnetiltä tylsän illan täytteeksi. Mielikuvat rainasta eivät ole kovin positiivisia, joten Buffyverse-väreillä sävytettyjen fanipoikalasien läpi katsottu uusinta tuntuu melkein pelottavalta ajatukselta.

Tässä vaiheessa on varmaan asiallista varoittaa spoilereista. Ilman niitä leffasta on vaikea puhua tarkemmin.

Erittäin matalat ennakko-odotukset saavat usein huonon elokuvan tuntumaan edes hiukan vähemmän surkealta. Näin käy myös Buffyn kohdalla. Yllättäen alkupuoli aina Merrickin kuolemaan asti ei ole täysin hirveää seurattavaa, dialogista ponnahtaa välillä esiin pientä sarjaa muistuttavaa nokkeluutta.

Buffy-hahmon prototyyppi on lopullista ruumiillistumaansa tyhmempi, mutta reagointimallit ovat paikoin samanlaisia. Eniten sarjaa muistuttava ja elokuvan paras kohtaus on koulun urheilusalissa tapahtuva osuus, jossa Merrick kertoo Buffylle tämän kohtalosta. Buffyn reaktio tuntuu sopivalta ja dialogi on toimivaa.

Alkupuoli toimii hetkittäin myös sen takia, että siinä elokuvan liioitellun yrittävä komediatyyli vielä istuu edes jollain tasolla hahmoihin ja tapahtumiin. Merrickin kuoleman jälkeen kuvioihin astuu enemmän vampyyreita ja homma menee täysin kuralle.

Elokuva yrittää epätoivoisesti olla kauhukomedia ja pellemäisistä vampyyreista on tehtyä kammottavia Beetlejuice-klooneja aineissa. Erityisesti Paul Reubensin esittämä Lefty on todella, todella kammottava. Kukaan elokuvan nähnyt ei varmasti voi unohtaa Leftyn säälittävän pitkitettyä ja uskomattoman surkeaa kuolinkohtausta, jossa koko tekijätiimin arvostelukyky on pettänyt täysin. Maan päällä ei varmasti elä ketään, jonka mielestä kohtaus olisi edes etäisesti hymyilyttävä. Voi vain ihmetellä, mitä näyttelijän ja ohjaajan päässä on kohtausta tehdessä liikkunut. Todennäköisesti ei yhtään mitään.

Loppuosuus koulun tanssiaisissa on yhtä säälittävää kohellusta, jossa suutaan massuttavat lerppakorvavampyyrit juoksevat kirkuvien lukiolaisten perässä. Rutger Hauerin esittämä vampyyrikuningas on melkein yhtä hirveä kuin Lefty, onneksi kuolema kestää vähemmän aikaa. Tätä elokuvaa Hauer ei varmasti halua näyttää lastenlapsilleen.

Muista näyttelijöistä Buffya esittävä Kristy Swanson on itse asiassa varsin siedettävä esi-Gellar, mutta Merrickiä esittävä joka paikkaan hattu päässä laahustava Donald Sutherland on kamala pökkelö. Buffyn poikaystävänä nähdään Luke Perry, jolla on vielä pitkä matka kuljettavanaan Jeremiahin karismaan. Ihmeellistä, mitä kymmenen vuotta ja sänki voi saada aikaan miehen uskottavuudelle.

Elokuva on tietenkin vain viitteellinen kuvaus Buffyversen alusta, mutta erot sarjan antamaan kuvaan Buffyn Los Angeles -aikoihin ovat suuria. Elokuvassa Buffy on jo lukion viimeisellä luokalla, eikä hän tosiaankaan polta koulun juhlasalia poroksi. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on sarjassa Normal Again -jaksossa mainittu juttu siitä, että Buffy joutui ensimmäisen vampyyrikohtaamisensa jälkeen kahdeksi viikoksi lataamoon. Sellaista ei elokuvassa tosiaankaan tapahdu.

Koko valvoja-slayer-dynamiikka on elokuvassa myös täysin erilainen. Leffa antaa ymmärtää, että valvoja ja mahdollisesti myös slayer syntyvät aina uudelleen aikojen halki ja jatkavat yhteistä matkaansa. Merrick ainakin kertoo eläneenä satojen sukupolvien halki. Idea on aika tyhmä ja sarjaan tehty muutos tuntuu paljon järkevämmältä ja toimivammalta.

Sarjan ja elokuvan mytologioiden erot eivät haittaa elokuvan seuraamista. Itse asiassa ne vain antavat Buffynsa tuntevalle katsojalle jotain miettimistä surkeimpien kohtien aikana.

Ilman fanipoikabonusta katsottuna Buffy-elokuva on yksinkertainen, tökerö ja täysin vailla arvostelukykyä tehty säälittävä kauhukomediaräpellys. Buffyversen fanipojalle muutamat dialogipätkät osuvat toimivasti korvaan ja kokonaisuutta tulee katsottua enemmänkin väritettynä dokumenttina Buffyn alkuajoista. Tämän takia alkupuolta jaksaa katsoa vielä ilman suurempaa hampaiden kiristelyä.

Elokuvaa ei missään nimessä pitäisi näyttää ihmisille, jotka eivät ole vielä nähneet sarjaa. Sen jälkeen käännytystyö on vain entistä vaikeampaa.

Tähdet:

* (valaistumattomalle)

** (valaistuneelle)

---

Ympyrä on nyt sulkeutunut ja Buffy-matkani on saapunut (liian aikaiseen) päätökseensä. Kiitän kaikkia lukijoita kiinnostuksesta ja yritän lääkitä vieroitusoireita DVD-levyjen ekstroilla. Whedonin kommenttiraidat ovat mielenkiintoista kuultavaa, niitä pitäisi olla tarjolla enemmän.