Flood-lauman lähestyessä mariinikersantti katsoo asettaan lataavaa vihreää jättiä. "Master Chief, tämä on hulluutta!" "Tämä on... Spartan II", toteaa viimeinen 33 urheasta.
Maailman kaksi kuuluisinta ja suosituinta räiskintää alkavat samoilla kolmella kirjaimella. Se toinen on Halo, pelitrilogia ihmiskunnan, Covenantin ja koko galaksin kohtalosta.
Yksi mies, iso vastuu
Jopa brutet pelottelevat pikkubruteja taruilla isoista vihreistä miehistä, mutta meille ihmisille Spartan II -supersoturi Master Chief vihreässä Mjolnir-haarniskassaan on sankari, jonka harteilla on levännyt paljon. Master Chief todisti, että 3D-räiskinnän voi tehdä konsolille, Master Chief toimi yksinään uuden Xbox-konsolin myyntiveturina, yksinään täytti Live-palvelun nettipelaajilla, ja kaupan päälle melkein yksinään näytti taivaan merkit Covenantille. Halo 2 teki samat temput vielä toistamiseen, Halo-trilogian päätösosan pyhä missio on lopettaa PlayStation-trilogia kolmanteen osaan.
Siinä ohessa Master Chiefillä on vielä aikaa käydä houkuttelemassa pelaajia Windows Vista -käyttiksen saloihin. Vistamaisuus näkyy jo asennuksessa: peliä voi pelata samaan aikaan kun se latautuu. Söpöä! Vistabeibinä vähän vaaria alkaa ikä painaa, sillä Halo 2 ilmestyi alun perin loppuvuonna 2004 ja Xboxille, minkä kyllä huomaa.
Ensimmäisen Halon PC-käännös otettiin nihkeästi vastaan, ja useat PC-pelaajat mollasivat peliä vain keskinkertaiseksi räiskintäpeliksi. Halo jäi minulta lopulta kesken, koska välillä tuntui, että Bungielle oli tullut kiire ja kenttiä pidennetty leikkaa & liimaa -menetelmällä. Tarkoitus oli silti vetää peli loppuun, koska enimmäkseen se oli selkeästi normishootteria parempi. Halo 2 on onneksi reippaasti parempi esitys.
Vihollisen vuoteessa
Tasan eivät käy onnen lahjat: Master Chief palaa Maahan juhlittuna sankarina, mutta Halon puolustuksesta vastannutta elitekomentajaa rangaistaan raa'asti ja julkisesti. Kesken muovikuorimiehen juhlien pieni Covenantin laivasto-osasto ilmestyy Maata uhkaamaan. Taistelu siirtyy avaruusasemalta ensin Uuden Mombasan kaduille ja sieltä taas takaisin kauas avaruuden rinkuloita ihastelemaan.
Halo 2 ei ole pelkkää Master Chiefin taitojen ylistyslaulua, sillä konflikti nähdään myös vihollisen kannalta, kun tutustumme Covenantin sisäisiin konflikteihin. Epäonninen elite ylennetään Arbiteriksi, Välimieheksi, täysin (taskulamppu vaihtuu näkymättömyyteen) Master Chiefiä vastaavaksi supersotilaaksi. Omaa tehtäväänsä suorittavan Välimiehen ja Master Chiefin vuorotellen etenevät tiet risteävät ennen cliffhanger-loppua.
Tarinallisesti Halo 2 kärsii siitä, että sinänsä erilainen ja kiinnostava juoni jää välillä liian pitkien taistelusiirtymäosuuksien jalkoihin. Vaikka Halo 2 on alussa jumazuffeli!-luokkaa, lopussa alkaa olla liikaa samannäköisiä käytävänpätkiä peräkkäin. Lisäksi ykkös-Halo olisi hyvä olla hallussa, sillä kakkosessa ei vanhoja selitellä, pitää jo tietää, mikä ja kuka mikä kukakin on.
Valopallolla silmien keskelle!
Halo 2 on huolella mietitty ja vimpan päälle hiottu. Pidän erikoisesti Halon realismista, mikä tarkoittaa scifihömpässä tietysti sitä, että pelimaailmalla tuntuu olevan oma historia, pelisäännöt ja jatkuvuutta. Esimerkiksi Covenantin eri jäsenroduilla on oma selkeä persoonallisuutensa ja roolinsa mahtavan Liiton pikku rattaina.
Vaan onko kakun kuorrutuksella väliä, jos sisällä on lakkahilloa? Halo 2 on räiskintäpeli, ei Tähtivaeltajapalkinnon voittanut scifieepos. Sitä varten Master Chiefillä pitäisi muovikuoren asemasta olla mustaa nahkaa ja Doors-rintamerkki.
Paukutteluesteettisesti Halo 2 on aitoa asiaa aina aseista alkaen. Aseet on selkeästi mietitty: Maa käyttää normaaleiden sotilasaseiden uskottavia futuvariaatioita, Covenant erilaisia energiapyssyköitä. Räjähtäviä, hakeutuvia neuloja ampuva Needler lienee tämän joukon erikoisin. Kaikille aseille on käyttöä, jopa peruspistooleista on iloa, kun niitä on yksi kummassakin kädessä. Silloin ei tosin nakella enää kranuja.
Näillä työkaluilla operoidaan uskottavassa ympäristössä. Sankarit ovat usein osa (kulutettavaa) tiimiä, ja vaikka apurit kuolevat ympäriltä, sentään tuntuu, että koko sota ei lepää minun hartioillani. Samaa teemaa laajentaa sekin, että kun osapuolia on enemmän kuin kaksi, välillä katsellaan kun vihut tappelevat keskenään. Ne eivät edes solmi pikarauhaa minut nähdessään. Taisteluissa on oikeaa rytmitystä, eli haasteiltaan, kokoluokaltaan ja intensiteetiltään vaihtelevaa rähinöintiä. Välillä kiusataan pieniä, välillä sniputetaan vihua, välillä ollaan kuin marsu pesukoneessa ja yritetään vain pysyä hirveän pyörityksen keskellä hengissä.
Terveyden hetkessä palauttavia terveyspakkauksia ei Halossa tunneta. Sankareita suojaa energiakenttä, ja vasta sen kuihduttua ne alkavat ottaa kuolettavaa osumaa. Hetken hengenvedon jälkeen kenttä latautuu taas.
Ajoneuvoille on annettu selkeästi enemmän ruutuaikaa. Varsinkin MACin raskasta Scorpion-tankkia on kiva ohjastaa, koska se panee melkein mitä vaan nopsasti ja tehokkaasti paloiksi. Tarvittaessa menopelin saa Halo Theft Auto -malliin, kun hyppää konepellille ja mättää edellistä kuskia kuonoon. Ikävä kyllä perusajoneuvoista puuttuu GTA:n meno ja lento, mun ensimmäinen mopokin kulki kovempaa kuin Covenantin Ghost-liituri.
Vuosisadat vierivät
Jollen paremmin tietäisi, Halo 2 menisi PC-pelinä, sillä konsolimaisuus näkyy lähinnä kenttäsuunnittelussa, jossa kapea putki ja viholliset edessä on se yleisin näkemys. Vapaata pelintallennustakaan ei ole, mutta toisaalta peli tallentui aivan tarpeeksi usein.
Näppishiiriohjaus toimi moitteetta, toki itseään voi kiusata padiohjauksella. Jopa mainiolla Xbox 360 -padilla ero oman padihalotukseni ja näppishiirihalotukseni välillä oli kuin pyörätuolilla ja balettitossuilla. Padilla tämä olisi jäänyt pelaamatta.
Halo 2 on vanhan Xboxin lippulaiva, mutta sen grafiikka ei ole kirkkainta PC-kärkeä. Osa siitä, mikä efektien puutteessa, polygoneissa ja tekstuuritarkkuudessa hävitään, tyylitajussa voitetaan. Vaan onko sillä väliä? Varsinkin jokajasselle sopivat shootterit ovat sitä kamaa, jossa bloomin pitää hehkua ja sheenin kimmeltää. HC-pelaajakin paljastuu herjästi HDR-pelaajaksi.
Halo 2 on hemmetin hyvä peli, mutta sen menestyksen suhteen olen kovin skeptinen. Jollei peli DX10-kortilla puhkea kukkaan, jo graafinen loisto riittää siihen, että Halo 2 palvelisi Vistan myyntiä parhaiten, kun sen saisi ilmaiseksi käyttöjärjestelmän bonuksena. Kokeillaan samaa uusiksi sitten Halo 3:lla, mutta pari vuotta nopeammin.
* * * * * *
Eksyksissä moninpelimaassa
Ehkä siksi että Halo 2:sta ei oltu kirjoitushetkellä julkaistu, Halo 2:n moninpeli jäi täydeksi arvoitukseksi. Live-nettipalvelun PC-versioon liittymistä peli ei tarjonnut, eikä optiota tilin luomiseen edes löytynyt, joku ihme pelaajaprofiili kyllä kyhättiin. Silti peli jaksoi valittaa, etten ole Xbox Livessä eivätkä achievementit tallennu. Mutta tunnukseni oli Livessä silti käytössä ja sähköpostilleni löytyi jopa tili. Nyt nickin omistustodisteeksi vaadittiin järjetön määrä pakollisia tunnistetietoja, esimerkiksi sellaisia kiveenhakattuja kestonumeroita kuin postinumero ja puhelinnumero. Ei toiminut, joten pitäkää Livenne.
Sääli, sillä Halo 2:ssa on hulppeat 8 Xboxilla hyväksi havaittua monipelimuotoa enintään 16 hengelle. PC-Halo 2 sisältää kaikki Halo 2:n julkaistut kartat, mukana tulee karttaeditori omien tekemiseen ja jotain nettipelaamiselle välttämätöntä: dedikoitu serverisofta. Moninpeli PC- ja Xbox-miesten välillä ei onnistu.
Nnirvi
* * * * * *
Tapahtui viime numerossa
Verkkaisesta ilmestymistahdistaan huolimatta Halo-saagan osat nivoutuvat tiukasti yhteen ja muodostavat yhtenäisen tarinan. Jos trilogian aloittaa keskeltä, kokemus on vähän samanlainen kuin katsoisi Kahta tornia näkemättä Sormuksen ritareita.
Ensimmäinen Halo esitteli ihmiskunnan, joka on häviämässä sodan Covenantiksi kutsutulle muukalaisolentojen liittoumalle. Sodan tärkein näyttämö on rengasmaailma Halo, valtava rakennelma, jonka alkuperä ja tarkoitus on tuntematon. Supersotilas Master Chiefin johtama retkikunta etsii Halosta aseita. Covenantille rengasmaailma on pyhää maata, jota ihmiset häpäisevät läsnäolollaan.
Halo osoittautuu tuomiopäivän aseeksi ja vankilaksi. Rengasmaailman aktivointi tappaisi kaiken elämän 25 000 valovuoden säteellä. Joukkotuholla varmistetaan, ettei Halon uumeniin säilötty syöpä, Flood, saa uutta kasvualustaa. Halon rakentajat ovat valmiita huuhtomaan galaksin lapset pesuveden mukana.
"Miksi epäröit, kun olet käynnistänyt sen kerran aiemminkin?" rakennelmaa ammoisista ajoista lähtien valvonut Guilty Spark ihmettelee, kun Master Chief ei käännäkään avainta.
Halon viimeisessä kohtauksessa Master Chief käynnistää sotalaiva Pillar of Autumnin itsetuhomekanismin. Rengasmaailma ei selviä räjähdyksestä.
Tuomas Honkala
88
