Grim Fandango – Don't fear the reaper

(Uusintajulkaisun kunniaksi)

(Schaeffer puhuu aiheesta)

aa_agrim023

LucasArts kuljettaa seikkailunnälkäiset Grim Fandangon pyörteisiin tanssipartnerinaan sulava latino Manuel Calavera. Pienenä ongelmana treffeille Manuelin kanssa pääsee vain kun kuolee.

Grim Fandango ilmestyi marraskuun alussa, "yllättäen" samana päivänä, kun Meksikossa vietetään hilpeää festivaalia nimeltä Dia De Los Muertos, Kuolleiden päivä. Se on päivä, jolloin vainajat palaavat tapaamaan eläviä, syövät ja juovat heidän kanssaan. Juhlaan kuuluu riehakas markkinahumu, naamiaisasut sekä syötävä kuolema tyyliin sokeriset pääkallot ja marsipaaniluurangot.

aa_agrim033

Railway to Heaven

Grim Fandangossa meksikolainen kansanperinne muodostaa luurangon, jonka päälle LucasArts rakentaa viikatteenteräviä hoksottimia vaativan seikkailupelin. Uudesta kolmiuloteisesta ulkoasusta huolimatta Grim Fandango ei ole mikään Tomb Raider -"seikkailu", vaan ihka oikea pääkallon hajottavien ongelmien ratkaisuun pohjautuva seikkailu.

Manuel "Manny" Calavera on viikatemies, itse asiassa yksi monista viikatemiehistä. Kaapuun ja piilokorkoihin sonnustautunut Manny käy Elävien maassa, ja kokoontaitettavalla viikatteellaan poimii vastakuolleen mukaansa. Ja sitten hän yrittää myydä uudelle vainajlle mahdollisimman hyvän Sielujen matkapaketin.

Grim Fandangon mytologian mukaan kuollut ihminen joutuu kahdeksanteen alamaailmaan, Kuolleiden maahan. Ennen kuin hän pääsee Ikuisen levon maahan (alamaailma yhdeksän) hän joutuu suorittamaan nelivuotisen Sielujen matkan. Se, kuinka mukavasti matkan voi tehdä, riippuu siitä, kuinka eli elämänsä.

Nuhteettomasti elänyt voi matkustaa autolla, laivalla tai jopa Number Ninellä, pikajunalla, joka tekee neljän vuoden matkan neljässä minuutissa. Mutta jos ihminen onkin ollut paha, matka halki Kuolleiden maan vaarojen käy kävellen, tai pahimmassa tapauksessa laatikkoon pakattuna ja postin armoilla.

Mitä parempia matkoja Manny myy, sen nopeammin hän sovittaa syntinsä ja pääsee itse IkuisenlLevon maahan. Mutta jostain syystä naapurihuoneen Domino saa kaikki hyvät diilit ja Mannylle jäävät jätteet. Epätoivoissaan Manny kaappaa Dominolta asiakkaan, Mercedes "Meche" Colomarin, joka on niin nuhteeton, että junamatka on varma. Mutta tietokoneen mukaan on hyvä, jos neito kelpaa edes jalkapatikkaan. Jotain on todella pahasti pielessä...

Niin onkin, kuten seuraavat neljä vuotta osoittavat. Grim Fandango tarjoaa episodin joka vuodelle, näppärästi aina Kuolleiden päivänä, mikä selittää nokkelasti tyhjät kadut: kuolleethan ovat omaisiaan tapaamassa. Manny Calavera kulkee Viikatemiehestä kasinonpitäjäksi ja käytyään pohjalla saapuu viimein Ikuisen levon maan rajalle. Mannyn mukana on uskollinen demonimekaanikko Glottis, jolla on paha taipumus ratketa ryyppäämään ja pelaamaan.

aa_agrim040

A través de los Ojos del Alma

Jollei Grim Fangando olisi seikkailupeli, siitä saisi oivan elokuvan. Visuaaliselta ilmeeltään Grim Fandango on huikea, ja muistuttaa enemmän kuin vähän Tim Burtonin nukkeanimaatiota A Nightmare Before Christmas. Meksikolaisilta paperimassaleluilta näyttävät luurangot ovat omailmeisiä ja luonteikkaita, ja ääninäyttelijät tekevät työnsä hienosti. Tunnetuimmasta päästä taitaa olla Mannyn äänenä joriseva, monesta TV-sarjasta tuttu Tony Plana.

Pelin maailma on hienosti disainattu: taustoihin on ängetty mayojen ja inkojen arkkitehtuuria, ja kaiken yllä roikkuu epämääräinen film noir-mainen ilmapiiri. Tyylikkään omaperäistä graafista suunnitteluakin enemmän lämpimiä tunteita herättää Grim Fandangin käsikirjoitus, juoni ja puzzlet. Käsikirjoitus on suurimmaksi osaksi hienoa työtä: se on nokkela, täynnä vänkiä vihjeitä ja sanaleikkejä. Huumori on Curse of Monkey Islandin tyylistä vitsien vääntöä hienovaraisempaa, hymyilyttävän näppärää sanailua.

Kun seikkailupelien juonet yleensä tuntuvat vasemmalla kädellä vetäistyille tekosyille pistää puzzlea peräkkäin, Grim Fandangosta tekisi vaikka elokuvan. Minua kiehtoi eniten se, kuinka toimivaksi Kuolleiden maa on saatu ja onneksi vuodet yksi ja kaksi ovatkin sitä tulvillaan. Vuonna 3 Grim Fandango notkahtaa hetkeksi jokseenkin joron jäljille, kunnes vuonna 4 otetaan vahinko takaisin ja tarjotaan roppakaupalla pakahduttavaa dramatiikkaa. Grim Fandango on hieno peli, vaikka sen pikapelaisi (ja pilaisi) läpipelausohje toisessa kädessä.

aa_agrim073

Luuranko ymmällään

Grim Fandango on taas virtaviivaisempi kuin Lucasin edelliset seikkailupelit. Vaikkei esineitä voikaan yhdistää, Olli Ongelmanratkaisijan ei kannata huolestua. Grim Fandangon ongelmat aiheuttavat paljon enemmän päänvaivaa kuin Curse of Monkey Islandissa, osittain koska ne ovat kiperiä, osittain vääristä syistä.

Grim Fandangoa haittaa satunnainen epämääräisyys niin puzzleissa kuin juonenkulussakin. Miksi tehdä reikiä pelikorttiin? Kun sen kerran voi tehdä. Miksi sabotoida putkipostisysteemi? Koska sen voi tehdä. Vasta sitten paljastuu motiivi: jotta Manny voisi kähveltää Dominolta asiakkaan. Pahin esimerkki on kolmannen vuoden alussa, jossa Manny ja Glottis ovat vankeina laivan konehuoneessa. Ilman sen kummempia vihjeitä pitää repiä laiva kahtia, että pojat pääsevät pääsevät karkuun. Miksei dialogissa ole muutamaa selventävää virkettä? Tai sitten olen vain räpäyttänyt silmiäni väärässä kohdassa.

Muuten puzzlet ovat pirullisia mutta reiluja, paria epäloogista tai yksinkertaisesti rasittavaa lukuunottamatta. Onneksi pelissä ei ole sen enempää aikasidonnaisia kuin toimintapuzzlejakaan.

aa_agrim063

Voodoo ja elävät kuolleet

Aiempiin Lucasin seikkailuihin verrattuna suurin muutos Grim Fandangossa on sen toteutus. Taustojen päällä eivät enää notkukaan piirroselokuvaiset spritet, vaan ah niin muodikkaat 3D-vänkyrät. Tekniikka on kuin suoraan Resident Evilistä tai Final Fantasy VII:sta.

Käskyt ovat supistuneet perusmuotoihin käytä, ota ja inventaario. "Käytä" on itseasiassa yleiskomento, joka saa Mannyn automaattisesti joko ottamaan esineen, käyttämään esinettä, juttelemaan jonkun kanssa tai katsomaan jotain. Josko seuraavassa pelissä on enää yksi ainoa toimintanappi?

Hiiriohjaamisen helppous on korvattu näppäimistöllä, joypadilla tai joystickilla, eikä esimerkiksi Cursesta tuttu pikaliikkuminen onnistu, vaan kenttiä saa ravata ihan oikeasti. Jotenkin koko uudistus on kovin turhan oloinen.

3D-grafiikkaa vastaan minulla ei ole mitään, kivasti se peliin sopii. Direct-3D:tä käytetään lähinnä tekstuurien pehmennykseen, eikä 3D-kortti ole välttämättömyys edes P200MMX:ssä. Mutta miksi minua kaihertaa outo ajatus, että tällaisena Grim Fandango on naurettavan helppo saada toimimaan esimerkiksi Nintendo64:ssa, Lucasin konsolikaverissa?

Hiiriraukan unohtaminen on huono juttu, sillä uusi uljas käyttöliittymä on pelin ongelmista pahin. Manny kääntää päätään ollessaan lähellä hotspotia, mutta käytettävissä olevat esineet tai paikat on silti tavattoman helppo missata, varsinkin jos niitä on pari vierekkäin. Myös kulkureitit ruutujen väleillä ovat välillä vaikeita löytää. Kyllä harmittaa, kun tuskissaan lunttaa ratkaisuohjeesta apua vain huomatakseen, että on ollut ihan oikeilla jäljillä, mutta esimerkiksi kaksi senttiä väärässä paikassa. Tai syynä on huomaamatta jäänyt paikka. Sekin auttaisi, kun hiirellä voisi tsekata mitä ruudussa oikeasti on, vaikkei sillä voisikaan liikkua.

Ensimmäistä kertaa LucasArtsin pelissä pitää muistaa tallentaa, sillä peli jämähtelee. Minulla oli kaksi kuolemanpaikkaa, jotka kiersin heittämällä pelin ja pelitallenteet toiseen koneeseen. Nettiraporttien mukaan peli kaatuilee muissakin kohdissa.

Yksi lysti. Kun synkkä Fandango on vihdoin tanssittu, ei jää epäilystäkään, että Grim Fandango on seikkailupeli parhaasta päästä, jopa LucasArtsin seikkailujen parhaasta päästä. Ja ainakin vuoden paras, mikä ei sinänsä ole saavutus: seikkailupelejä ilmestyy vähän ja niissäkin vähissä joko ähkitään kummitustalossa, väännetään vipuja New Age -maailmassa tai kyberpunkkaillaan, ja lopuissa vänisevä teini pelastaa fantasiamaan tai -maailmankaikkeuden. Tuollaisessa tunkiossa on LucasArtsin helppo olla kukkona.

Hyvä Peli -maininta tippuu Grim Fandangon poikkeuksellisen tyylitietoisesta ja riskejä kaihtamattomasta kokonaistoteutuksesta.

agrim009

91