Dead Rising 3 (PC) - KALMAISEVA KOKEMUS

Kellon neljän ruuhka ei ole mikään leikin asia.

Ympärilläni on tuhansia epämääräisesti huojuvia, mumisevia olentoja, joiden silmissä on tyhjä katse. Olenko Cheekin keikalla? En, vaan Los Perdidosissa.

Zombi-infektio on levinnyt epidemian tavoin jo vuosikymmenten ajan. Elokuvat, kirjat, televisiosarjat ja pelit käsittelevät tänään eläviä kuolleita enemmän kuin koskaan. Jossain vaiheessa zombipelien tulva todennäköisesti hiipuu, mutta se hetki ei ole koittanut vielä. Toisaalta, jos elävien kuolleiden tähdittämät tuotteet ovat jatkossakin yhtä laadukkaita kuin Dead Rising 3, ainakaan minä en valita.

Dead Rising 3 (Pelit 2/2014, 87p) oli Xbox Onen parhaita lanseerauspelejä. Capcom Vancouverin teos marssitti ruudulle hengästyttävän määrän epäkuolleita, antoi leikkikentäksi avoimen Los Perdidosin ja viihdytti mainiosti koko parikymmentuntisen kestonsa ajan. Tai näin Tuomas Honkala arvostelussaan väitti. Totuus piti kaivaa esiin itse, olinhan eri mieltä Tuomaksen kanssa jo Beyond: Two Soulsista.

Dead Risingin alkuasetelmaa ei voi kehua järin omaperäiseksi. Automekaanikko Nick ja joukko muita selviytyjiä on jäänyt jumiin elävien kuolleiden kansoittamaan suurkaupunkiin. Valtaapitävät ovat jo luovuttaneet Los Perdidosin suhteen, sillä epidemian riivaama kaupunki aiotaan puhdistaa pommittamalla. Nickillä ja muilla eloonjääneillä on vajaa viikko armonaikaa.

Epäkuolleisiin iski äkillinen lyijymyrktys.

Kun maailmanloppu uhkaa

Kolmas Dead Rising tasapainoilee edeltäjiensä omituisuuden ja perinteisemmän avoimen maailman seikkailun välillä. Pelisarjalle ominaista huumoria ja omaleimaisuutta ei ole unohdettu, mutta Dead Rising 3 on edeltäjiään helpommin lähestyttävä teos. Tämä on vain hyvä asia.

Kaksi ensimmäistä peliä kahlitsivat päähenkilöt ja zombit tiukasti rajatulle alueelle. Vaikka ostoskeskus ja kasinokompleksi olivat oivallisia leikkikenttiä elävien kuolleiden teurastukselle, Los Perdidosin avoimuus antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Suurkaupungista löytyy toki runsaasti erilaisia liikkeitä, kuten lelu- ja asekauppoja, ravintoloita ja vaatekauppoja, mutta päällimmäisenä mieleen jäävät kaduilla vellovat valtavat zombimassat. Mikä parasta, latausruudut loistavat poissaolollaan. Kaupungin kaduilla ja liikkeissä saa liikkua vapaasti ja siellä täällä lojuvista esineistä voi rakentaa mitä mielikuvituksellisimpia aseita.

Selviytyjien niskaan huohottavasta deadlinesta huolimatta seikkailussa ei ole paniikinomaista kiirettä. Toisin kuin pelisarjan aiemmissa osissa, hitaimmatkin sankarit ehtivät uurastaa suurimman osan sivutehtävistä jo ensimmäisellä pelikerralla, sillä pääjuonesta on poistettu aikarajat ja sivutehtävien aikarajat ovat vähintäänkin inhimillisiä. Lisämyönnytyksenä kappaleihin jaetun tarinan voi aloittaa uudestaan mistä tahansa jo läpäistystä kappaleesta.

Helpotukset eivät varmasti ole kaikkien Dead Rising -veteraanien mieleen, minkä johdosta Capcom Vancouver on lisännyt peliin Nightmare-tilan. Painajaismoodissa aikarajat ovat tiukempia, viholliset vihaisempia ja sankari heikompi. Vapaan pelin tallentamisenkin saa unohtaa, sen sijaan tallennus tapahtuu klassiseen japanilaiseen tapaan vessoissa.

Dildolla otsaan

Yksi asia ei ole muuttunut: Dead Rising 3 on hyvällä tavalla hölmö peli. Nick pukeutuu mitä eriskummallisimpiin asuihin, zombeja kuritetaan pelastusrenkailla ja dildoilla. Katana tai moottorisaha ei ole ase eikä mikään, tylsän tavanomaisten lyömävälineiden sijaan Nick askartelee oluthattuja, autopommeja ja kuolemansäteitä. Edes MacGyver ei rakentaisi mikroaaltouunista ja moottoripyörän moottorista tällaisia tuomiopäivän aseita.

Leikkikaluista ja rakennustarvikkeista ei ole koskaan pulaa, sillä Los Perdidosin turvatalot on varusteltu poikkeuksellisen hyvin. Turvapaikkojen taikakaappien kätköistä löytyy loputtomasti jokaista esinettä, jota Nick on edes kerran hypistellyt. Lähes kaikkea mahdollista voi yhdistellä. Kunnon kulinaristin tavoin Nick tekee eksoottisia ruokalajeja ja tee-se-itse-hengessä väsätään mitä ihmeellisimpiä aseita. Tällä kertaa nikkaroimiseen ei edes tarvitse sorvia.

Jopa ajoneuvoja voi yhdistellä keskenään. Vahvasti panssaroitu ja tykeillä varustettu pakettiauto on vasta alkua. Tappolaskuri huutaa hoosiannaa, kun panssarivaunulla kurvaa epäkuolleiden kansoittamalle moottoritielle. Tuhovoimaisille aseille ja panssaroiduille ajoneuvoille on tarvetta, sillä Los Perdidosin kadut ovat peittyneet elävistä kuolleista. Jos kulkuneuvo hyytyy keskelle zombimerta, kurkkuun juuttuu pala ja katse hakeutuu kohti lähimpää turvapaikkaa.

Onneksi epäkuolleet eivät ole järin fiksuja, hetken hengähdystauon saa vaikka kiipeämällä autonraadon tai korkean aidan päälle. Vaarallisimpia eläviä kuolleita ovat ne, jotka muistavat murusia aiemmasta elämästään. Palomieszombit heiluttavat kirvestä ja edesmenneet poliisit ampuvat holtittomasti ympärilleen.

Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

Anarkian aikakausi

Los Perdidosissa on paljon nähtävää, tutkittavaa ja kerättävää. Neljään kaupunginosaan jaetussa suurkaupungissa on lähes sata erilaista liikettä ja suureen osaan rakennuksista pääsee sisälle. Erinomaisen kartan ansiosta kaupungissa suunnistaminen on suorastaan liian helppoa. Kartalta näkee liikkeiden ja tehtävien sijainnin lisäksi asekaavat ja kerättävät Frank-patsaat.

Kokemuspisteitä kertyy vauhdilla lähes kaikesta mahdollisesta. Epäkuolleiden silpominen, ampuminen, räjäyttäminen ja yliajaminen tuovat tasaisesti kokemusta, mutta kokemusta virtaa vielä enemmän tehtävien suorittamisesta ja muiden selviytyjien auttamisesta. Kokemustasojen myötä ansaittuja pisteitä voi sijoitella vapaasti kykypuun oksille, jotka haarautuvat terveyteen, inventaarioon, lähitaisteluun, tuliaseisiin, mekaanikon kykyihin, ketteryyteen, älykkyyteen ja kombokykyihin.

Parannukset tulevat tarpeeseen, sillä pelin alussa Nick kestää niukasti kuritusta, hänen taskunsa ovat säälittävän pienet ja erilaiset aseet hajoavat hetkessä mekaanikon käsiin. Sankarimekaanikon taso mitataan lopullisesti lukuisissa pomotaisteluissa. Jotkut pomovastustajista ovat paatuneita psykopaatteja ja rikollisia, toisten mielenterveys on sen sijaan järkkynyt maailmanlopun koittaessa tai henkilökohtaisten menetysten takia.

Dead Rising 3 on pääjuonen osalta hieman vakavampi teos kuin edeltäjänsä, mutta sivutehtävissä ja osassa pomotaisteluista hulluus pääsee valloilleen. Karikatyyriset hahmot, lapselliset vitsit ja mielipuoliset aseet pakottavat huulet hymyyn. Hiekkalaatikkoseikkailu liikkuukin ristiriitaisilla vesillä: toisaalta valtavat zombimassat aiheuttavat aitoa ahdistusta, toisaalta huumori tekee tunnelmasta kepeän vitsikkään.

Nyrkkeilyfanit halkeavat riemusta.

Enemmän sisältöä,  enemmän hurmetta

Monet ovat kehuneet Dead Risingin co-opia, mutta en valitettavasti päässyt kokeilemaan Dead Risingin kimppapeliä arvosteluversiolla. Aluksi arvostelu-urakkaa vaikeutti myös takkuileva ruudunpäivitys, joka onneksi korjaantui päivityksen myötä virallisen julkaisupäivän lähestyessä. Graafisesti peli on hyvää keskitasoa, etenkin valtoimenaan vellovat zombimassat ovat vaikuttavia. Myös ääninäyttely ja musiikit ansaitsevat kiitosta.

Pääkampanjan lisäksi pc-versio sisältää ne neljä lisäseikkailua, jotka ilmestyivät jo alkuvuodesta Xbox Onelle. DLC-tarinat ovat reilun tunnin mittaisia suupaloja, jotka kertovat neljän eri henkilön tarinat. Vaikka seikkailut linkittyvät löyhästi pääjuoneen, niiden anti on valitettavan vaisua. Tarinoiden päähenkilöt ovat puisevia, maisemat ovat tuttuja jo peruspelistä ja tehtävät ovat harmillisen suoraviivaisia. Positiivisena seikkana lisäreistä ansaittu kokemus, aseet ja ajoneuvot siirtyvät myös peruspeliin.

Dead Rising 3 on miellyttävä positiivinen yllätys. En ollut pelisarjan aiempien osien suuri ystävä, mutta tällä kertaa kolmas kerta toden sanoo. Elävien kuolleiden kansoittama Los Perdidos on tiiviydestään huolimatta riittävän suuri ja mielenkiintoinen temmellyskenttä, vinksahtanut huumori hymyilyttää ja tarina pitää otteessaan loppumetreille saakka. Ja onhan epäkuolleiden listiminen mitä mielikuvituksellisimmilla aseilla kerrassaan erinomaista hupia.

Pakko se on myöntää. Tuomas oli arvostelussaan täysin oikeassa. Dead Rising 3 on genrensä eliittiä.

 

Dead Rising 3

Arvosteltu

PC

Saatavilla

Xbox One

Capcom Vancouver/Capcom

Versio: Steam

Moninpeli: 2 pelaajan co-op verkossa

Ikäraja: 18

 

Elävät kuolleet syövät aivosi ja vievät sydämesi.

 

86