Manzos meditoi: Pelaamisen pahin vihollinen

Jos nettipöhinää on uskominen, maailmassa on tällä hetkellä kahden sortin ihmisiä: niitä, jotka pelaavat Pillars of Eternityä ja niitä, jotka odottavat pääsevänsä pelaamaan Pillars of Eternityä.

Kuulun jälkimmäisiin. Baldur's Gatet eivät ole ikisuosikkejani, mutta ensimmäiset Falloutit ja Planescape: Torment ovat, eikä tällaista tilaisuutta kokea vanhan ajan roolipelihuumaa voi ohittaa. Odotan sitä, että pääsen taas katoamaan virtuaalisen maailman syleilyyn päiviksi kerrallaan. Moni muukin varmasti kyttää sopivaa hetkeä pitkäjänteiselle RPG-kokemukselle. Jos Pillars on hyvä – ja niin kaikki kuorossa laulavat – se tarkoittaa monen, monen pelitunnin savottaa.

Ja se hirvittää minua jonkin verran. Kaikki se aika.

Jos on edes vähän rahaa taskussa ja silmää alennuksille, kelpo pelattavaa on taatusti enemmän kuin aikaa. Eläkeikää varten kerätystä digikirjastosta kukaan ei jaksa enää edes vitsailla. Kaikki se viihde painalluksen ulottuvilla ja kaikki ne velvollisuudet, jotka estävät nauttimasta siitä... Vapaa aika, miksi olet minut hyljännyt?

Minua ajan puute ei kuitenkaan huoleta. Hulivili-freelancerina pystyn tarvittaessa järjestämään sitä itselleni. Mikä minua huolettaa on, että se aika kuluu fyysisesti passivoivaan istumiseen.

Kai se on osa vanhenemista, että omaa kehoa alkaa kuunnella enemmän. Passiivinen elämäntyyli on tietysti omaa syytäni, mutta on vaikea voida sille mitään, että oma mielenkiinto suuntautuu pelaamisen, kirjoittamisen ja lukemisen kaltaisiin asioihin. Sentään rokkibändissä toimiminen ei vaadi istumista tai tietsikkaa, mutta eipä sekään mitään urheilua ole. Pari-kolme vuotta sitten alkanut omien elämäntapojen syynäys on johtanut siihen, että tietyt pinttyneet käytännöt ärsyttävät koko ajan enemmän. Kuinka paljon sitä voi ihminen herranjumala istua päivässä!

En nyt ala tunkea tähän mitään tutkimuksia ja tilastoja, mutta karu fakta on se, että ihminen on suunniteltu liikkumaan, ei olemaan paikoillaan pitkiä aikoja länsimaisen CRPG-tradition uusimman mestariteoksen seurassa. Mitä syvemmin tämän ajatuksen tiedostaa, sitä rauhattomammaksi itsensä alkaa tuntea perse kiinni penkissä.

Palan halusta tarttua Pillars of Eternityyn, mutta se tarkoittaa ajan löytämistä paitsi pitkäkestoiseen pelaamiseen myös siitä palauttavaan liikuntaan. Ja vaikka nykyään olenkin vähän petrannut, niin edellinen kiinnostaa selvästi jälkimmäistä enemmän.

Aina kun vierailen jonkun Steam-profiilisivulla, tunnen olevani yksin ongelmani kanssa. Tuijotan Dota 2:n, Counter-Striken tai Skyrimin vieressä nököttävää nelinumeroista tuntilukua ja mutisen itsekseni: millä lihaksilla? Olenko oikeasti ainut, jolle tuollainen määrä on fyysinen mahdottomuus? Kohtalotoverini, antakaa minulle edes pari rohkaisevaa sanaa!

Olen huomannut senkin, että pelaan nykyään mieluummin pädillä kuin näppäimistöllä ja hiirellä. Pädiä pidellessään kädet lepäävät rentoina sylissä kuin klassisessa meditaatioasennossa. Näppistä ja jyrsijää joutuu käyttämään päivittäin sen verran, että niitä vaativien pelien edessä fysiikka alkaa jo huutaa armoa. Näihin lukeutuvat tietenkin vanhan liiton ropellukset, jotka sattuvat olemaan myös yksi parhaista asioista tässä harmaassa elämässä.

Pc-pelikulttuurin kannattajana tämä hylkimisreaktio inhottaa minua, mutta en taaskaan mahda sille mitään. Tietokoneet ovat erottamaton osa arkikokemusta, jota on mahdotonta välttää. Se värittää pakostakin pelifiilistä. Pädistä tulee mieleen rento, mutta keskittynyt Buddha, näppis/hiiri-kombosta puolestaan työnteko, nettipankki, Buzzfeed, typerät somepäivitykset ja rannevaivat.

Olenko metsään haikaileva luddiitti, joka ei halua mukautua muuttuvaan maailmaan? Ehkä vähän. Ja kuitenkaan en.

Myönnän sen, että kaiken digitalisoituminen risoo. Älylaitteiden herättämä reaktio heittelee sekin jossain välinpitämättömyyden ja inhon välimaastossa. Mutta se johtuukin siitä, että kaikki se syö sitä rajallista, katkeransuloisen passiivista ruutuaikaa, jonka haluaisin käyttää Pillars of Eternityn kaltaisiin pelieepoksiin. Ja sitä aikaa minä todella arvostan.

No niin, nyt lienee sopiva hetki laittaa kone kiinni ja lähteä juoksulenkin ja kuntosalin kautta joogatunnille ja sieltä uimaan. Sillä rääkillä lunastaa itselleen ainakin pari tuntia roolipeliherkkua!

Jos ehtisi vaikka hahmon luomaan ja liiskaamaan pari rottaa.