Suosikit vastakkain
Ihminen, örkki, demoni vai zerggi? Rotuja on monia, kaikki yhtä somia.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vielä kolmisen vuotta sitten tämän lapsen nimi oli Blizzard All-Stars, sitä ennen vielä selkeämpi Blizzard DOTA. Nyt lapsosen vanhemmat ovat kastaneet sen Heroes of the Stormiksi, joka oli sattumoisin myös suomalaisen Myrskyn sankarit -roolipelin englanninkielinen nimi. Joko tämä todellakin on vain uskomaton yhteensattuma tai sitten Blizzardin pojat seuraavat Suomen roolipeliskeneä.
Nimi vaihtuu, mutta perusidea pysyy. Heroes of the Storm on jälleen muinaisen Defense of the Ancients -kartan/modin perillinen, jossa kahden viisihenkisen joukkueen pelaajat naksuttelevat sankareitaan yrittäen tuhota vastapuolen päämajan.
Yli-inhimillisillä voimilla varustettujen sankareiden lisäksi taisteluissa nähdään sivuroolissa tavallisia sotilaspeijooneja, jotka vyöryvät ulos tukikohdista tasaisin väliajoin ja puskevat raivolla eteenpäin. Heitä ei kukaan jää kaipaamaan, joten heidät voi surutta teilata kokemuspisteiden vuoksi.
Myrskyn sankarit
Heroes of the Storm ei ole suora Dota-kopio, vaan siihen on ympätty kiitettävän paljon uusia ideoita. Niitä Blizzard tarvitseekin, sillä sillä on monta kilpailijaa. Niistä pahin on League of Legends, vaatimattomasti maailman suosituin verkkopeli. Leaguen valta-asemaa ei onnistunut horjuttamaan edes Valven oma Dota 2.
Heroes of the Stormin suurin etu on se, että siinä esiintyvä hahmokaarti on ennestään tuttu aikaisemmista Blizzardin peleistä. Ne ovat siis kaikille pc-pelaajille tuttuja, tai pitäisi olla. Juurikin siksi hahmot tuntuvat heti paljon läheisimmiltä. En minä niiden kanssa yhteen muuttaisi, mutta kahvitreffeille lähtisin heti.
Sankarjoukko on pelin keskeneräisyydestä johtuen vielä pahasti vajaa, eikä sisällä kuin reilut kolmisenkymmentä vaihtoehtoa. Se on hirmuisen vähän, kun on tottunut League of Legendsin satapäiseen kööriin. Uusia ukkeleita ja akkeleita ilmestyy joka kuukausi, joten melko pian kaikki Warcraftin, Diablon ja Starcraftin tärkeimmät hahmot ovat pelattavana.
Siihen olen jo nyt tyytyväinen, että olemassa olevat sankarit käyttäytyvät juuri siten kuin olettaisi. Esimerkiksi Zeratul on näkymättömyyden suojista iskevä salamurhaaja, kun taas kuolonritari Arthas on etulinjassa taisteleva, lähes kuolematon tankki. Ainoastaan oman pelinsä pääpiru, Diablo, on mielestäni pilattu tekemällä hänestä joku pahuksen pellepainija.
Pahuuden jäljillä
Valitsin ensimmäiseen matsiini Diablo kolmosesta lainatun demoninmetsästäjän, ja mikä mainio valinta hän olikaan! Hän tekee rutkasti vahinkoa varsijousellaan sekä osaa vaaran uhatessa loikkia karkuun, mikä tekee hänestä vaikeasti tapettavan tappokoneen. Tosin omissa kätösissäni hän ei vielä sellainen ollut, ainakaan aluksi, kun en ollut perillä pelin hienouksista.
Eniten totuttelua vaati se, että matsit etenevät todella nopeasti. Niissä ei todellakaan kuluteta ensimmäistä puolta tuntia kokemuksen keräämiseen, vaan osallistutaan heti suuriin tiimitaisteluihin. Siksipä ottelut eivät yleensä kestäkään kuin parikymmentä minuuttia. Minusta se on vain positiivinen juttu, koska välillä on vaikea järjestää aikaa yli tunnin pituisille maratonmittelöille, ainakin kun omistaa säännöllistä ulkoiluttamista tarvitsevia koiria ja vaimon.
Matsien lyhyys johtuu osittain siitäkin, ettei Heroesissa ole ollenkaan kauppiailta ostettavia esineitä. Kun ei ole esineitä, ei ole myöskään tarvetta käyttää aikaa rahan haalimiseen. On se kommunismi ihanaa.
Esineistä saatavat hyötyvaikutukset on osittain korvattu talenteilla, joita voi valita itselleen aina kolmen tai neljän kokemustason välein. Niillä hahmolleen saa vaikkapa lisää kestävyyttä tai kokonaan uusia kykyjä, kuten myrkkyiskun tai lyhyen matkan teleportin. Talentit ovat ideana hyviä, mutta eivät ole vielä täysin tasapainossa. Esineitä en kuitenkaan jää kaipaamaan, koska ne vain hankaloittavat sankarin arkea.
Kenttiä kerrakseen
Monet dotaajat ja lollaajat ovat taatusti jo kyllästyneet siihen yhteen ja samaan karttaan, jota he joutuvat lähes aina pelaamaan. Onhan se todella hyvin tehty, mutta jokainen kaipaa välillä vaihtelua, ei jäätelöäkään jaksa joka päivä.
Heroes of the Stormista tätä klassista kolmen linjan karttaa ei löydy ollenkaan, vaan se on tylysti korvattu kuudella erilaisella taistelutantereella, joista jokainen sisältää oman jipponsa. Esimerkiksi Haunted Minesissa molemmat joukkueet metsästävät itselleen pääkalloja, kunnes pystyvät kutsumaan esiin massiivisen golemin. Dragon Shriressa tavoitteena on ensin ottaa haltuun kaksi alttaria, minkä jälkeen yksi pelaaja saa kunnian muuntautua älyttömän makeaksi lohikäärmeritariksi, joka pystyy yksikseen tuhoamaan kokonaisia linnoituksia.
Kaikissa kentissä tarvitaan paljon tiimityötä, jotta tavoitteet saadaan hoidettua kunnialla loppuun. Yksikseen liikkuvista sooloilijoista ei ole siis hirveästi hyötyä. Sooloilua on muutenkin yritetty vähentää monella tapaa, kuten poistamalla pistetaulukosta merkinnät henkilökohtaisista tapoista. Niiden puuttuminen hillitsee ihmeen hyvin itsekästä käyttäytymistä.
Yhteispelin tärkeyttä korostaa sekin, että kokemuspisteet ovat kaikille joukkueen jäsenille yhteiset. Tämä tarkoittaa sitä, että Alpo Aloittelija on koko ajan samalla kokemustasolla kuin Veikko Veteraani. Etenkin uusille pelaajille tästä ominaisuudesta on rutkasti apua, koska muuten he jäisivät tasoissa rutkasti jälkeen ja joutuisivat kuuntelemaan jatkuvaa vitt….naljailua huippupelaajilta.
Puhdasta peeloilua olen nähnyt Heroesissa yllättävän vähän, vaikka peliaikaa minulla on kertynyt jo kymmeniä tunteja. Ehkä syy on tosiaan tiimityön suurempi merkitys tai lyhyemmät matsit. Välillä jopa nostalgisesti toivon, että joku uhkaisi leikata vehkeeni irti. Kerran joku joku tuntematon ilmoitti olevansa tyytymätön taitoihini, mikä sai minut kyynelehtimään hetkeksi.
Mikään ei ole ilmaista
Pahamaineisten free-to-play-pelien suosio ei ole vielä lopahtanut, vaan ne hallitsevat markkinoita entistä kovemmalla otteella. Heroes of the Stormissa oikealla rahalla voi ostaa uusia hahmoja ja skinejä, muttei onneksi epäreiluja etuja. Ilman eurojakin pärjää, sillä kaikki hahmot saa avattua ahkeralla pelailulla. Siihen vain vaaditaan tuhottomasti aikaa. Olisivat mieluummin ottaneet mallia Dota 2:sta, jossa sankarit ovat ilmaisia ja ainoastaan kosmetiikasta joutuu pulittamaan. Niin se pitäisi hoitaa!
Heroes of the Storm on ollut suljetussa testauksessa jo noin vuoden verran, mutta Blizzardin tuntien lopullista versiota joutuu vielä odottamaan pitkän aikaa. Eihän peli vielä täysin julkaisukunnossa olekaan, joten lisäaikaa tarvitaan. Mitään isoja muutoksia peli ei enää kaipaa, vaan lähinnä sitä pientä viilausta sekä uusia kenttiä ja hahmoja.
Toistaiseksi on vaikea ennustaa, millaisen suosion Heroes of the Storm lopulta saavuttaa. En usko sen vievän kärkipaikkaa League of Legendsilta tai kakkossijaa Dota 2:lta, mutta kolmanneksi se voi hyvinkin nousta. Eikä pronssi ole koskaan häpeä paitsi jääkiekossa.
Samu Ollila
