Kiitos 1985 - 1999: Pelimusiikin varhaiset maestrot

Artikkeli julkaistiin alun perin Pelit-lehdessä 3/2006.

hubbard-c64

Rob Hubbard, mies lukemattomien Commodore 64 -biisien takaa (kuva: Genesis Project).

Harva tuntee heidät nimeltä, mutta moni muistaa heidän musiikkinsa. Esittelyssä viisitoista säveltäjää ja katkelmia heidän sävellyksistään. Nämä pelit menisivät ilman musiikkia pilalle!

1985: Koji Kondo, Super Mario Bros.

 

Koji Kondo on pitkän linjan Nintendo-mies, jonka musiikkia on melkein jokaisessa Nintendo-klassikossa Super Marioista Zeldoihin. Häntä on kiitelty kyvystä säveltää ajattomia melodioita, jotka kestävät pitkään toistoa pelien taustalla. Kondon viimeisin sävellystyö on The Legend of Zelda: Wind Wakerissa.

Outo fakta: Ex-Beattle Paul McCartney on Koji Kondon suuri fani. Ensitapaamisellaan McCartney hyräili Kondolle Super Marion tunnusmusiikkia.

1986: Martin Galway, Parallax

 

80-luvun puolivälissä Martin Galway oli henkeen ja vereen mahtipelitalo Oceanin mies. Hänen sävellyksiään on melkein jokaisessa Oceanin pelissä vuosina 1985-1987. Galwayn säveltäjäuran kohokohta oli vaikeatajuinen mutta kaunis 11-minuuttinen alkutunnari Sensible Softwaren Parallaxiin.

Oceanin vuosien jälkeen Galway on työskennellyt äänisuunnittelijana Origin Systemsillä, Electronic Artsilla ja Digital Anvililla, jonka Microsoft osti vuonna 2000.

Outo fakta: Sensible Softwaren gurun Jon Haren reaktio Parallaxin tunnariin: "Tuo on paras v***n biisi mitä olen ikinä kuullut!"

1987: Rob Hubbard, International Karate+

 

Rob Hubbard on kiistatta Commodore 64:n tärkein pelisäveltäjä: kolmikanavaisen sovituksen, harmonian ja melodian mestari, joka sai kolme kanavaa kuulostamaan vähintään neljältä. Lukemattomia merkkitöitä Commandon ankarasta toimintamusiikista Zoidsin arvokkaaseen marssiin ja International Karaten itämaiseen tunnelmointiin.

Hubbard työskentelee nykyisin Electronic Artsilla äänialan johtotehtävissä. Hubbard hylkäsi sävellyspuuhat vuosikausiksi, kunnes hän vuonna 2014 yllätti uudella kuusnelosmelodiallaan (linkki YouTubeen).

Outo fakta: Aloitti uransa 70-luvulla studiomuusikkona eikä kiinnostunut tietokoneista kuin vasta liki kolmikymppisenä.

1988: Chris Hülsbeck, R-Type

 

Tuottelias saksalainen, joka on säveltänyt musiikkia yli 70 peliin. Vaikka Hülsbeckin tunnetuimmat sävellykset ovat Commodore 64:n ja Amigan vuosilta (muun muassa Giana Sisters, R-Type ja Turrican), hänen musiikkiaan on myös tuoreemmissa peleissä, kuten GameCuben Star Wars Rebel Strikessa. Hülsbeck on julkaissut pelimusiikistaan kymmenkunta omakustannelevyä. Niitä voi tilata osoitteesta www.huelsbeck.com.

Outo fakta: Hülsbeck voitti vuonna 1986 saksalaisen tietokonelehden järjestämään musiikintekokilpailuun. Voitto sinetöi hänen uravalintansa.

1989: David Whittaker, Shadow of the Beast

 

Shadow of the Beast oli PC:n Half-Lifen veroinen tapaus Amigalla. Pelin sisältö oli höttöä, sen grafiikat ja musiikit olivat tajunnanräjäyttävää tasoa. Beastin grafiikat ovat sittemmin kadottaneet merkityksensä, mutta David Whittakerin sävellysten vetovoima ei ole kadonnut mihinkään. Beastin ajaton eksotiikka on melkoinen kontrasti Amiga-peleissä kiusallisen yleiselle kasaripärinälle.

Whittaker työskenteli 90-luvulla Hubbardin kanssa Electronic Artsilla, mutta erosi sieltä vuonna 2001.

Outo fakta: Whittakerin mukaan valtaosa hänen nykyfaneistaan on skandinaaveja.

1990: Tim Wright, Powermonger

 

Monipuolinen Amiga-säveltäjä, joka on jatkanut pelimusiikin parissa näihin vuosiin asti. Säväytti Amigan Powermongerissa luomalla orkestroidun saundin neljällä äänikanavalla. Jäi myös mieliin Shadow of the Beast II:n jämäkällä tribaalirummutuksella.

Outo fakta: Norjalainen metallibändi Dimmu Borgir varasti Wrightin säveltämän Agony-pelin tunnusmusiikin Sorgens Kammer -biisin taustaksi. Wright ei ollut tempusta kovin otettu.

1991: Michael Land, Monkey Island II: LeChuck's Revenge

 

Lukemattomien Lucasfilm Gamesin pelien säveltäjä ja iMUSE-järjestelmän kehittäjä. Interaktiivisen pelimusiikin merkkihahmoja.

Outo fakta: Michael Land aloitti pianotunnit viisivuotiaana.

1992: Stéphane Picq, KGB

 

Outojen ranskalaispelien outo sävelnikkari. Maalasi melankolisen äänimaiseman Neuvostoliittoon sijoittuneeseen KGB-seikkailupeliin. Picqin säveliä kuulee myös Cryo Interactiven Dune-pelissä.

Outo fakta: Lopetti säveltämisen vuonna 1998 ja muutti erakoksi Madagaskarille.

1993: Frank Klepacki, Command & Conquer

 

Klepacki tunnetaan parhaiten Command & Conquer -pelien rokkijyränä. Säveltänyt myös seesteisempää fantasiamusiikkia Legend of Kyrandia -seikkailuihin ja Lands of Lore -roolipeleihin. Klepackin tuotantoa voi kuunnella miehen kotisivuilta osoitteessa www.frankklepacki.com.

Outo fakta: Lapsitähti, esiintyi lavalla jo 11-vuotiaana.

1994: Nobuo Uematsu, Final Fantasy VI

 

Amerikkalainen Time-aikakausilehti nimesi hänet innovaattoriksi. Fanien silmissä hän on maailman ylivoimaisesti paras pelisäveltäjä. Final Fantasy -roolipelien uljaiden teemojen säveltäjän Nobuo Uematsun vankkumatonta asemaa pelimusiikin ykkösnimenä on vaikea mennä kiistämään.

Pelimusiikin ohella Uematsu on kirjoittanut biisejä japanilaisille pop-tähdille. Hän myös konsertoinut omaa pelimusiikkiaan. Uematsu järkytti fanejaan eroamalla Square Enixin palveluksesta marraskuussa 2004. Hän on sittemmin perustanut oman tuotantoyhtiön Smile Pleasen.

Outo fakta: Ateenan olympialaisissa pronssia voittanut Yhdysvaltain taitouintijoukkue käytti ohjelmamusiikkinaan katkelmaa Uematsun säveltämästä Final Fantasy VIII:stä.

1995: Yasunori Mitsuda, Chrono Trigger

 

Yasunori Mitsuda palkattiin säveltäjäksi Japanin mahtavaan Squaresoftiin vuonna 1992. Unelmapaikka osoittautui pettymykseksi, sillä säveltämisen sijaan hän joutui muiden säveltäjien töitä työstäväksi ääniteknikoksi. Uhattuaan erota, hänelle suotiin vuonna 1995 vihdoin näytön paikka: Chrono Trigger. Sydämistynyt Mitsuda räjäytti pankin tuottamalla peliin erään 90-luvun parhaista pelisävellyksistä. Kolmea vuotta myöhemmin hän sävelsi toisen merkkiteoksensa Xenogearsin.

Outo fakta: Mitsuda on levyttänyt Chrono Triggerin sävellysten pohjalta jazz-albumin nimeltä The Brink of Time.

1996: Matt Uelmen, Diablo

 

Kurjan Tristram-kylän melankolinen teema oli Matt Uelmenin ensimmäinen ja merkittävin sävellys Blizzardin Diablo-peliin. Kauniin akustiselta kuulostavan sävelmän huomiota herättävin piirre oli Uelmenin perulaisittain näppäilemä 12-kielinen kitara. Hän soitti itse myös kaikkia muita kappaleen instrumentteja huilusta okariinaan. Vaikka Uelmen joutui kokoamaan Tristram-teeman samplerissa ainakin parista tusinasta osasesta, lopputulos kuulosti hämmästyttävän eheältä.

Outo fakta: Uelmen opetteli Tristramissa kuullun kitaran soittotyylin kuuntelemalla legendaarisen Chabuca Grandan perulaisvalsseja.

1997: Jeremy Soule, Total Annihilation

 

Jeremy Soule on noussut muutamassa vuodessa länsimaiden ylivoimaisesti arvostetuimmaksi pelisäveltäjäksi. Hän iskeytyi pelaajien tietoisuuteen wagneriaanisella Total Annihilationin musiikilla, joka totisesti kuulosti taustamusiikilta tuhatvuotiseen sotaan, joka on tuhonnut miljoonia maailmoja.

Soule rakastaa sinfoniaorkesterien käyttöä ja se myös kuuluu hänen musiikistaan. Soulen upeaa musiikkia voi kuulla muun muassa Elder Scrolls III: Morrowindissa, Icewind Dalessa ja Socomissa. Erityismaininnan Soule ansaitsee Knights of the Old Republicista - peli kuulostaa hyvältä ilman John Williamsiakin!

Outo fakta: Jeremy Soule on nauhoittanut sävellyksiään Lontoon filharmonikkojen kanssa.

1998: Bill Brown, Tom Clancy's Rainbow Six

 

Rainbow Six -pelien ja Ghost Reconien militaristisen toimintamusiikin erikoismies. Brownin musiikki kuulostaa erehdyttävän paljon 1990-luvun puolivälin Hans Zimmeriltä.

Outo fakta: Säveltänyt ohjelmatunnareita amerikkalaisille tv-kanaville.

1999: Akira Yamaoka, Silent Hill

 

Tyylikästä vaihtoehtorockia ja ahdistavia ambient-äänimaisemia Japanista. Yamaokan Silent Hill -tunnarit jäävät ensi kuulemalta soimaan päähän.

Outo fakta: Soitti lukiossa punk-yhtyessä ja haaveili teollisen muotoilijan ammatista.