Ajassa: Star Trek Online - Patinoitunut, mutta voimissaan

350 tuntia. Sen verran Steamin pelikello näyttää kirjoitushetkellä. Tuosta lukemasta reilut 200 tuntia on tullut sitten edellisen Trek Online -juttuni. Sen, jossa parjasin peliä aika rankallakin kädellä. Ilmeisesti kahden vuoden aikana on tapahtunut jotain.

Moi, olen Marko, ja olen trekkeri. Vaikeata se oli itselleen myöntää, mutta minulla kävi Star Trek Onlinen kanssa ”wowit”. Rajan yli minut työnsivät Next Generationin ja Deep Space 9:n uusintakierrokset. Pelikin imaisi salakavalasti ensin tunnin, parin sessioihin, ja lopulta huomasin välillä istuvani komentosillalla viidettä tuntia putkeen. Pari vuotta sitten nipottamani epäkohdat tuntuivat vähäpätöisiltä.

Neelixin paluu

Ei peli-intoani voi täysin panna uusien fanilasien piikkiin, sillä on kehitystäkin tapahtunut. Viimevuotinen Delta Rising -laajennus nosti tasokattoa kuuteenkymmeneen ja toi mukanaan sekä toimivan juonikauden sekä uudet T5U- ja T6-alustasot. Huhtikuussa julkaistu Iconian War jatkaa paraikaa lupaavasti juonilankaa ja pani ohessa galaksikartan uuteen uskoon. Kapeat sektorirännit on vihdoinkin sulautettu neljäksi eri kvadrantiksi. Nyt voi surutta komentaa förstin kvanttipoimuajoon ja siirtyä itse valmiushuoneeseen litkimään teetä.

Delta Rising lisää nimensä mukaisesti Voyagerista tutun Delta-kvadrantin. Alue on tällä hetkellä vain noin puolet alfasta, joten laajennusvaraa riittää vielä tulevaisuudessakin. Ja mitä olisi delta ilman Voyageria? Tuttuina pärstöinä mukana ovat muun muassa Tuvok, Kim, Seven of Nine, Tohtori sekä yllättäen vähän vähemmän ärsyttävä Neelix. Viimeisimmän lisärin myötä remmiin lyöttäytyy vielä isä-Paris, joten lähes koko kööri on kasassa, ja vielä tuttuine äänineen.

Voyagerin hortoilun tiimellyksessä herätetyt vaadwaurit ovat tehneet paluun rytinällä. Kvadrantti on helisemässä, kun aiemmin avaruuskivikaudelle jämähtäneet valloittajat ovat käyneet isojen poikien asekaapilla. Ensimmäisessä yhteenotossa Sovereign-luokan paattini oli ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen ilman suojia ja tulessa, kalsarit vedettiin varoittamatta yli pään. Etenkin vaadwaurien Galactica-tyylinen sulkutuli tekee todella kipeää.

Vaikeustason nousun lisäksi kokemuspisteet ovat kokeneet vähän turhan rajun inflaation, sillä uudet tasot vaativat noin tuplasti aikaa edelliseen kymmeneen verrattuna. Juonitehtävät ovat pääosin timanttia, mutta joukkoon valitettavasti mahtuu partiotehtäviä, jotka muuttuvat puiseviksi hyvin nopeasti. Tämän lisäksi tasolta 57 eteenpäin pelkät juonijaksot eivät riitä seuraavan jakson avaamiseen, jolloin joutuu tukeutumaan tympeään grindaamiseen.

Palvelusupseerijärjestelmä onneksi auttaa suuresti kokemuspisteiden puutostilaan. Täysin missaamani, jo ilmaisversion alussa esitelty järjestelmä toimii kuten Even taitojenkehitys, eli laskuri raksuttaa pelin ollessa suljettunakin. Upseereita voi määrätä aina diplomaattitehtävistä tutkimukseen ja jopa vakoiluhommiin. Palkkioita ropisee krediiteistä uusiin upseereihin ja alusmoduuleihin. Uudella hahmolla pelatessa tympeään sivutauhkaan ei tarvitse käytännössä koskea ollenkaan.

Saneerattu Akatemia

Federaation tutoriaali on saatu vihdoin samalle tasolle romulaanien ja klingonien kanssa, ja ensimmäiset kymmenen tasoa vierähtävätkin aivan eri tahtia kuin aloittaessani neljä vuotta sitten. Kaikkien kolmen faktion aloitukset ovat priimakamaa, josta osittain kiitos menee lisääntyneelle ääninäyttelylle. Elder Scrolls Onlinen ja The Old Republicin kattavuuteen ei tosin päästä. Sen ymmärtää kun vertailee julkaisijoiden rahakirstuja.

Uusimman päivityksen mukana uudet hahmot voivat aloittaa alokasajan Deltassa. Heti alkumetreillä tulevaisuuden minä rikkoo kaikkia aikamatkailun sääntöjä ja ilmestyy menneisyyteen hämmentämään märkäkorvaa kadettia. Ikoniaanien tarkoitusperien kartoittaminen on mukavan koukuttavaa touhua, ja se toimiikin hyvänä kannustimena sivuhahmon luomiselle.

Ulkoasullisesti peli ei juuri ole kehittynyt, mitä nyt löysin asetusten kätköistä säätimen, jolla sai tekstuurien laadun tuplattua. Asetusvälilehdet eivät ehkä ole sieltä selkeimmästä päästä. Polygonimäärän kasvattaminen etenkin hahmoilla ei olisi kuitenkaan pahitteeksi. Sinällään STO ei juuri häpeile ulkoasultaan esimerkiksi samantyyliselle The Old Republicille, ja itse asiassa pieksee sen mennen tullen yleisessä suorituskyvyssä. Animaatiot ovat tosin edelleen täysremontin tarpeessa: hahmojen huitominen aiheuttaa vähintään yhtä paljon myötähäpeää kuin Kirkin ja gornin painimatsi.

Se vei koko käden

Crypticin mikromaksumalli on sekä nokkela että pirun ärsyttävä. Periaatteessa oikeaa kahisevaa ei tarvitse uhrata latiakaan pärjätäkseen, sillä pelatessa kertyvää dilithiumia voi joko käyttää suoraan alushankintoihin tai jalostaa ZEN-pisteiksi. Pojoja hassataan aina alus- ja asustesälästä lisäominaisuuksiin ja buusteihin. Käytännössä kuitenkin sisäinen valuutta kertyy sen verran verkkaisesti, että omalla kohdallani kiusaus kasvoi moneen otteeseen liian suureksi. Morkkis oli aina sen mukainen.

Star Trek Online ei ole miltään osa-alueelta genren parasta parhautta, mutta jollain kumman tavalla kokonaisuus toimii. PvP:n syövereihin en ole tosin tuntenut missään vaiheessa suurta imua. Edes jonkinlainen Trek-tuntemus on tietysti plussaa, sillä peli ammentaa mielestäni lähdemateriaalistaan kiitettävästi (kaikki Trek-puristit eivät ole välttämättä samaa mieltä). Moottori ikääntyy, mutta sisältö toimii.

Nyt on hyvä päivä kuol... kokeilla!

Lisää aiheesta