Broken Age - On aika sijoiltaan

Arvosteltu: PC

Double Fine Productions

Minimi: 1,7 GHz Dual Core, 2 Gt muistia, GTX 260 / 4870 HD / Intel HD 3000

Ikäraja: Ei tiedossa.

Kun Tim Schafer julkaisee upouuden naksuseikkailun täynnä kiperiä ongelmia, on aika hajota.

Broken Age on nykyaikaan päivitetty, huolella työstetty, perinteinen naksutteluseikkailu. Sen keskiössä on kaksi nuorta, Vella ja Shay, joiden molempien elämä on murroskohdassa. Vellan elämä rauhallisessa pikkukylässä on päättymässä ikävästi, kun hänet aiotaan uhrata neitsytjuhlassa valtavalle Mog Chothra -hirviölle, jotta se jättäisi tytön kotikylän rauhaan. Koko muu perhe ja kylä pitää toimintaa täysin normaalina ja Vellan kohtaloa suurena kunniana. Yllättäen tyttö on eri mieltä ja päättää panna hirviölle hanttiin.

Toinen päähenkilö on Shay, joka elää yksin avaruusaluksessa, ylisuojelevan tietokoneen hellässä huomassa. Vaikka tarinoilla ei alkuun näytä olevan mitään yhteistä keskenään, vähitellen ne kietoutuvat mielenkiintoisesti yhteen. Lopputuloksena on sykähdyttävä tarina, joka kertoo aikuiseksi kasvamisesta, vastuun ottamisesta ja pohtii sitä, kuinka helposti otamme joskus täysin absurditkin asiat itsestäänselvyyksinä.

Ruokailuvälineet eivät ole pelkkiä käyttöesineitä, vaan tuntevia olentoja. Muistakaahan se, seuraavan kerran soppaa syödessänne.

Grafiikka ei ole rikki

Peli on todella kaunis. Sen monenlaiset maisemat kylpevät kirkkaissa väreissä ja henkivät valtavaa hyväntuulisuutta. Tyylistä tulee ensimmäisenä mieleen parhaimpien satukirjojen kuvitukset, ja vanhat klassikkoseikkailupelit, totta kai. Ääninäyttelyssä ei ole valittamista, sillä Vellan ja Shayn näyttelijät vetävät hyvät suoritukset ja muukin kaarti vähintään kohtuullisesti. Mainio taustamusiikki pitää huolen siitä, että ulkoiset puitteet ovat kunnossa.

Koska on kyse Tim Schaferin pelistä, on lupa odottaa nokkelaa ja oivaltavaa huumoria. Hahmojen käymät keskustelut ovatkin priimatavaraa ja herättävät toistuvasti vähintään pieniä hymähdyksiä. Dialogi käydään jo seikkailupelien pronssikaudelta keksityllä metodilla, eli puheet valitaan valmiista vastausvaihtoehdoista, yleensä kaikki vaihtoehdot läpikäyden. Vähän tylsä ja nähty ratkaisu, mutta toimii.

Suuri osa tunnelmaa ovat kekseliäät ja sympaattiset hahmot. Vellan ja Shayn lisäksi maailma on pullollaan mitä kummallisimpia otuksia ja mielikuvituksen juhlaa. Vastaan tulee esimerkiksi sellaisia nerokkuuksia kuin tajunnan saaneet ruokailuvälineet, kangaspuilla toimiva avaruusalus ja ihmisiä vihaava ja puisevia vitsejä kertova puu. Puhumattakaan kuusikulmaisista pikku apulaisista, joiden edessä heltyy kuka tahansa.

Täällä puulla on lievästi sanoen nuiva suhtautuminen ihmisiin.

Ei se rikki ole, mutta säröilee

Pelillisesti ja tarinallisesti Broken Age jakautuu selvästi kahtia. Ei liene yllätys, että saumakohta lankeaa puolitoista vuotta sitten julkaistun Act 1:n ja nyt julkaistun kakkososan väliin. Vaikka pelin pelaisi läpi kokonaisena tietämättä mitään siitä, että peli on julkaistu alun perin kahdessa osassa, saumapinta näkyy turhan selvästi. Alkupuolen (vähän liian) helpot pulmat muuttuvat kertaheitolla pari astetta vaikeammiksi, mikä tietysti on ilahduttavaa. Sen lisäksi tarinankerronta ottaa askelia uusiin suuntiin.

Pulmat eivät toista itseään, vaan niiden eteen on nähty vaivaa, tavanomaisiinkin aivopähkinöihin on löydetty aina jokin pieni kierre. Jälkipuoliskolla Shayn ja Vellan osiot ovat myös paremmin lomittuneet. Molemmilla on ratkaistavinaan pulmia, joiden ratkaisuun vaaditaan sitä, että pelaa molempia tarinalinjoja yhtä aikaa. Pelin ensipuoliskolla tätä ei vaadittu.

Peli tuo hyvän mielen pelkällä ulkoasullaan. Lastenkirjamaista söpöyttä on kaikkialla.

Aika on rikki ja loppui kesken

Yllättäen pelin suurin ongelma on sen tarina. Alku- ja loppuosan välinen saumapinta on oikeastaan koko juonen vedenjakaja. Puoleenväliin asti juonessa ei ole nokan koputtamista, kaikessa on mysteerin tuntua ja ilmassa leijuu miellyttävä ”Mitä ihmettä?” -kysymys. Pian puolenvälin jälkeen tarina alkaa säröillä. Se ajautuu tylsemmille urille, joukkoon ujuttautuu epäloogisuuksia ja siellä täällä haisee kiireen tuntu.

Lopussa liian moni asia jää auki ja ilman tyydyttävää vastausta, mutta mikään ei tunnu viittaavan jatko-osaan (Ehkä hyvä niin, ihan jo Double Finen porukan mielenterveyden takia). Pelistä jää vahva tunne, että tarina yksinkertaisesti kasvoi liian isoksi, eikä läheskään kaikkea saatu mukaan, joko taloudellisista ja/tai aikataulullisista syistä. Kun pulmat samaan aikaan parantuvat, tarinan murtumakohdat vain korostuvat.

Peli kertoo tarinansa kuitenkin ”ihan kivasti” ja siinä on ymmärrettävä ja koskettava lopetus, mutta… Harvoin valitan kahdentoista tunnin mittaisen pelin olevan liian lyhyt, mutta nyt siihen on aihetta.

Broken Agesta näkyy, että sitä on työstetty rakkaudella ja ammattitaidolla, mutta joskus sekään ei riitä kuin hyvään lopputulokseen. Tekijöiden ei tarvitse peliään häpeillä, mutta selvää on, ettei Broken Age nouse Tim Schaferin ja Ron Gilbertin tuotannossa ylimmille paikoille.

Sanoisin pelin suurimman ansion olevan siinä, että se tasoitti tietä monille muille yhteisörahoitusprojekteille. Eikä sovi unohtaa peliprojektista tehtyä dokumenttia. Hiisi vieköön, se on hyvä!

Double Finen uusin tuotos ei ole samanlainen mielettömien ideoiden puutarha kuin Psychonauts tai Grim Fandango, vaan hyväntuulinen vanhanajan seikkailupeli, joka ihastuttaa pää- ja sivuhahmoillaan ja muutamilla oivilla ideoilla. Tarinan kompastelu ja alkupuolen turha helppous harmittavat muuten hyvässä kokonaisuudessa.

Pelin dialogissa ei ole valittamista, ja keskusteluissa on sopivasti toimivaa huumoria mukana.

Aikakausi hajosi potkimalla

Lupausten lunastaminen olikin odotettua vaikeampaa, kun pelintekijät innostuivat rahamäärän suomista mahdollisuuksista ja suunnittelivat pelistä liian ison. Äkkiä studio oli nolossa tilanteessa, kun rahat eivät enää riittäneetkään.

Lopulta peli jaettiin kahtia ja työnnettiin Steamin Early Accessiin. Pelin ensimmäinen puolikas ilmestyi reilusti myöhässä vuoden 2014 alussa, ja sen tuoman kassavirran turvin rahoitettiin huhtikuun lopulla ilmestynyt Act 2.

Vaikka ette koskisikaan Broken Age -peliin, älkää jättäkö pelin tekemisestä tehtyä dokkaria katsomatta! 2 Player Productionin ja Double Finen yhteistuotantona syntynyt dokumenttisarja The Double Fine Adventure Documentary Series on nimittäin mielettömän kiinnostava kurkistus pelintekemisen maailmaan, parasta sitten Indie Game The Movien.

Dokumentin suurin valtti on sen ajallinen ulottuvuus: Broken Agen valmistumista on seurattu Kickstarter -kampanjan alkamisesta alkaen, joten sarjaan on saatu tallennettua kaikki vaiheet alkuhuumasta rahavaikeuksiin ja niiden ratkomiseen ja sitkeästä sinnittelystä kohti pelin valmistumista.

Dokumentin itseoikeutettu päähahmo on tietysti Tim Schafer, mutta jokainen pelitiimin jäsenistä ja projektin parissa työskennelleistä, niin ääninäyttelijät, muusikot kuin talousneuvojat, saa kiitettävästi tilaa avata ajatuksiaan pelin edistymisestä ja projektin vaikeuksista. Samalla pienen pelifirman arki avautuu mahtavalla tavalla.

Vaikka dokumentissa on paljon puhuvia päitä, kiinnostava sanominen ei lopu keneltäkään kesken. Se kertoo joko siitä, että Double Finen työntekijät ovat synnynnäisiä näyttelijöitä tai sitten leikkaaja on hoitanut työnsä hiton hyvin. On suorastaan hämmästyttävää, miten kiinnostavaa on kuunnella sitä, mikä ketäkin motivoi, miten he ovat päätyneet pelialalle ja miten he tekevät työtään.

Jaksojen taso on kauttaaltaan hyvä, ja välillä kertakaikkisen erinomainen. Esimerkiksi jakso konseptiartisteista (Double Fine Adventure! EP04: Walking Around In Our Drawings) avasi taiteilijoiden työtä, ideointivaiheita ja inspiraation lähteitä erittäin hyvin. Draamaa ei ole tarvinnut lisätä mukaan, siitä rahahuolien kanssa painiminen on pitänyt huolen kuin itsestään.

Dokumenttia katsoessa eläytyy kaikkiin pelintekijöihin, jotka todella antavat kaikkensa projektilleen kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Samalla se näyttää, ettei koko peliala ole vielä muuttunut kasvottomaksi tuotannoksi, jossa on tarkoitus vain tehdä mahdollisimman paljon rahaa.

Double Fine on pelistudiona tuulahdus menneiltä ajoilta, jolloin pelituotantoa ohjasivat toisenlaiset arvot. Tulee suorastaan huono omatunto, etten pitänyt pelistä vielä enemmän!

20-osaisesta sarjasta on julkaistu nyt 19 osaa ja kasa erikoisjaksoja, jotka keskittyvät yksittäisiin pelitiimin jäseniin. Vajaan puolen tunnin mittaiset jaksot voi katsoa pätkinä YouTubessa tai sitten voi tukea pelintekijöitä ja ostaa koko setin osoitteesta http://adventure.doublefine.com/.

Härkäsiiseli teidät syököön, jos jätätte tämän herkun väliin!

Broken Agesta tuli “ihan hyvä” seikkailu

80