Carmageddon: Reincarnation - Mielipuoli ratissa

Arvosteltu: PC

Tulossa: PS4, Xbox One

Stainless Games

Versio: arvostelu

Suositus: Intel i5-3570 3,4 GHz, 8 Gt muistia, Radeon HD 7800 -sarja tai vastaava

Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7

Moninpeli: 2–6 verkossa

Ikäraja: 18

Suojatie on Fury Road, kun Mad Max Damage ajaa mummot kumoon, kilpailijat kasaan ja keulan ensimmäisenä maalilinjan yli. Autopelien epäkorrekti Furiosa on palannut!

Veristen romurallien kuningas Carmageddon herää henkiin pelien rytinällä ja ihmisten kiljunnalla. Eväät ovat samat eväät kuin ensimmäisellä Carmalla silloin vuonna 1997: vastustajien kulkuneuvot runnotaan autojen hautausmaalle, epäonniset jalankulkijat liiskataan veriseksi mössöksi ja verenpunainen kokonaisuus kruunataan lapsellisen riemukkaalla huumorilla. Vain pillastuneiden moraalinvartijoiden äänekäs raivoaminen puuttuu. Eiköhän sekin vielä saada.

Carman autot käynnistyivät Kickstartilla ja Carmageddon: Reincarnation on ollut pelattavissa yli vuoden päivät. Kirjoitin Carman esialfan perusteella vuosi sitten ennakon, joka ei maalannut pelistä mairittelevaa kuvaa. Kaahailu oli teknisesti sellaisessa vaiheessa, että vauhdikkaat rallit hyytyivät matalimmillakin grafiikka-asetuksilla Pappatunturigeddoniksi. Eteenpäin on menty, toukokuussa virallisesti julkaistu Reincarnation on kuin eri peli.

Tai täysin sama peli, sillä Reincarnation poikkeaa minimaalisesti kakkos-Carmageddonista. Tämä ei ole moite: kaksi ensimmäistä Carmageddonia kuuluivat 1990-luvun mieleenpainuvimpiin peleihin. Carmat eivät olleet suuria mestariteoksia, mutta hirtehisen hauskat ja persoonalliset kaahailut olivat oivallista vastapainoa ryppyotsaisille, äärimmäistä tarkkuutta vaativille autopeleille.

Joskus on mukava ajaa muunkin kuin maaliviivan yli.

Huonosti käyttäytyvät kuskit

Pelaajilla riitti tavallista enemmän kärsivällisyyttä Reincarnation suhteen, sillä peliä kehittänyt Stainless Games vastasi myös 90-luvun Carmageddoneista. Stainless ansaitsee pisteet siitä, että se on kommunikoinut tiiviisti pelaajayhteisön kanssa koko Reincarnationin kehityskaaren ajan. Stainlessin viesti oli selvä: rajallisen budjetin takia jatko-osassa pyritään samanlaiseen tunnelmaan kuin alkuperäisissä Carmageddoneissa. Mutta uutta sisältöä on sen verran runsaasti, ettei ole reilua puhua pelkästä uusversiosta.

Stainless on onnistunut tavoitteessaan, Reincarnation on tuntumaltaan ja tyyliltään todella lähellä vanhoja kaahailuja. Autoissa on mukavasti massan tuntua, vahingonmallinnus toimii ja aivottomasti poukkoilevat jalankulkijat läsähtävät tyydyttävästi konepeltiin. Sarjakuvamainen ulkoasu sopii rymistelyyn mainiosti ja liioitellun pieni painovoima lennättää kulkuneuvot korkeuksiin. Tältä Carmageddonin pitääkin tuntua!

Paketin maukkain pihvi on uratila, jossa hypätään joko Max Damagen tai Die Annan nahkoihin. Rallit voi voittaa ajamalla tarkistuspisteiden läpi maaliin, mutta käytännössä kisat muuttuvat aina kolarointien täyttämäksi verilöylyksi. Riehumisesta saa parhaat pisteet ja pelikelloon lisää aikaa, tyylikkäistä törmäilyistä palkitaan vielä bonuspisteillä. Kisa päättyy voittoon, kun jokainen vastustaja on runnottu romuksi tai kaikki jalankulkijat on liiskattu.

Perinteistä tuhon kaavaa rikotaan erilaisilla pelimuodoilla, kuten satunnaisesti kenttiin ilmestyvien tarkistuspisteiden tai tiettyjen jalankulkijoiden metsästyksellä. Jos köröttely ympäri kenttää ei kiinnosta, muiden pisteet voi varastaa carmamaiseen tapaan romuttamalla vastustajien autot. Carmageddonin maailmassa ei ole ongelmaa, jota kolari ei ratkaise.

Power up voikin olla down

Avoin ja kekseliäs kenttäsuunnittelu on Carman vahvuuksia. Kesken kisan voi kurvata paikalliselle stadionille sekoittamaan jenkkifutisottelua tai pelmahtaa palmujen katveesta veden alle etsimään power-upeja. Kanistereista saatavat kyvyt vaihtelevat villisti: yksi muuttaa auton puhtaaksi graniitiksi, toinen tarjoaa uskomattoman pidon, jolloin voi ajaa vaikka seinillä, kolmas tekee jalankulkijoista räjähdysherkkiä. Kaikkiaan erilaisia power-upeja on lähes sata, mukana kaikki vanhat klassikot.

Arvaamattomat efektit piristävät kisailua. Kaikki power-upit eivät ole hyödyllisiä, huonolla tuurilla kanisteri riisuu oman auton kaikesta panssaroinnista tai räjäyttää sen taivaan tuuliin. Vaikka auto tuhoutuisi tai sen ajaisi katolleen, kyseessä ei ole katastrofi, sillä kulkuneuvon saa korjattua tai käännettyä ympäri kohtuullista korvausta vastaan. Korjausefekti on tutun komea, kolareissa irronneet pellinkappaleet lentävät takaisin autoon palanen kerrallaan.

Carma is a bitch

Koska vauhdikkaat törmäilyt ja kolaroinnit ovat Carmageddonin ydinosaamista,, vahingonmallinnuksen pitää toimia. Ja onneksi se mallinnus toimii yhtä varmasti kuin Don Dumpsterin puskutraktori: pelti vääntyvät, puskurit tippuvat, renkaat irtoavat ja auto hajoaa osa kerrallaan, kunnes siitä on jäljellä vain savuava raato. Nokkakolarissa suurin merkitys on auton vauhdilla ja massalla, lähes yhtä suuri vaikutus on kulkuneuvon panssaroinnilla.

Vastustajan kulkuneuvon saa anastettua itselleen, kun kampanjassa on edennyt tarpeeksi pitkälle ja vihulaisen auton romuttanut kertaalleen. Vaihtaminen ei ole pakollista, sillä omaa rassiaan voi virittää kentistä löytyvillä päivityspalikoilla. Tuhdimpi panssarointi, tehokkaampi moottori ja uudenlainen hyökkäysarsenaali virittää autosta kuin autosta tehokkaan tuhon välikappaleen. Kulkuneuvoaan voi kustomoida myös väritystä ja vanteita vaihtamalla.

Alfa- ja betaversioissa täystampiotekoäly on julkaisuversiossa jo vireessä. Konekuskit kaahaavat surutta iholle ja yrittävät töötätä pelaajan ulos radalta. Toisinaan olo on kuin sakinhivutuksen uhrilla, kun sekä poliisit että vastustajat ottavat poloisen pelaajan tähtäimeensä.

Hölmöä kampanjassa on se, että edistyminen on sidottu kentistä ansaittaviin pisteisiin. Vanhojen kenttien tahkoaminen käy nopeasti tylsäksi, grindausta parempi vaihtoehto olisi ollut kenttien avautuminen suoritusjärjestyksessä. Kaaosmainen Reincarnation antaa muilta osin vapaat kädet toteuttaa itseään, miksei myös tässäkin?

Stainless on paiskinut hurjasti hommia Reincarnation pelimoottorin kanssa. Kaahailu on muuttunut päivitys päivitykseltä sujuvammaksi, latausajat ovat lyhentyneet ja ruudunpäivitys on parantunut. Julkaisuversio pyöri keskitason pc:lläni kohtuullisesti medium-asetuksilla, mutta Carma on edelleen varsin raskas. Suurissa kentissä ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ruudunpäivitys notkahtaa ja peli töksähtelee. Raskaus kummastuttaa hieman, sillä kaahailun ulkoasu tuo mieleen edellisen konsolisukupolven.

Töksähtely harmittaa etenkin moninpelissä, joka meni allekirjoittaneen kokoonpanolla pahimmillaan diashow’ksi. Mutta kun homma toimii ja lagi ei vaivaa, Carman moninpeli on erinomaista hupia.

Carmaiseva kokemus

Reincarnation kuljettaa ajatukseni takaisin 90-luvulle. Väkivaltainen kaahailu on muuttunut vuosien saatossa vain vähän, mikä on tässä tapauksessa ainoastaan hyvä asia. Yksinkertaisen toimiva ulkoasu, mainiot musiikit ja hyvä fysiikkamoottori antavat riemukkaalle rymistelylle hyvät lähtökohdat. Kaahailun mukana toimitettavat modaustyökalut varmasti pidentävät pelin elinkaarta, vaikka vielä julkaisuvaiheessa pelaajien tekemää lisäsisältöä oli tarjolla niukasti.

Kolikon kääntöpuoli ovat tekniset ongelmat, jotka ovat kiusanneet Reincarnationia alusta asti. Tilanne on parantunut ja toivon mukaan parantuu jatkossakin, mutta kovat laitevaatimukset tuskin häviävät mihinkään. Stainlessin suunnitelmissa on julkaista Carma myös uusille konsoleille, odotan mielenkiinnolla kuinka käännökset onnistuvat teknisesti.

Carmageddon: Reincarnation on lapsellisen hauska kokemus. Kolaroinnit, itsetarkoituksellinen verellä läträys ja levoton haahuilu viihdyttävät myös vuonna 2015. Järisyttäviä uudistuksia on turha odottaa, Carma on oma lapsellinen, rosoinen itsensä.

Markus Max Lukkarinen

Carmageddonin paluu on verinen, koominen, kaoottinen ja teknisten ongelmien riivaama.

80