Final Fantasy VII:n paluu elämänvirrasta

Vähintäänkin kaikki Final Fantasy -fanit ovat kuulleet suuren uutisen: Final Fantasy VII:stä tehdään täysiverinen remake. Tälle tuotokselle ei ole vielä annettu julkaisupäivää eikä yksityiskohdista ole kerrottu juuri mitään, mutta täysin samanlainen se ei tule olemaan kuin alkuperäinen peli.

Olen nyt tovin ehtinyt makustella julkistusta ja järjestellä sekavia ajatuksiani. Päätin koota ne yhteen postaukseen. Kommenttiosioon saa vapaasti jättää oman mielipiteensä, muidenkin ajatukset kiinnostavat minua kovasti.


Suhteeni Final Fantasy VII:ään

Final Fantasy VII julkaistiin vuonna 1997 PlayStation 1:lle. Se oli ensimmäinen Finali, jota pääsin pelaamaan ja siten se on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Siihen liittyy paljon hyviä muistoja ja roppakaupalla nostalgiaa enkä ole ainoa, joka näin kokee.

Olen puhunut ensikosketuksestani FFVII:n parissa tässä postauksessa. Koska aihe on taas pinnalla, päätin nostaa tähänkin pienen lainauksen:

"En ollut koskaan nähnyt vastaavaa, en yhtä kaunista alkudemoa kuin Final Fantasy VII:ssa, vaikka olin pelaillut kyllä aiemminkin. Okei, Midgar ei paikkana näyttänyt kovinkaan kauniilta tai kutsuvalta, mutta hyvä elämä, että ne grafiikat olivat uskomattoman hienot! Vau!

Hahmot eivät näyttäneet yhtä hienoilta kuin olin alkuvideon perusteella odottanut, mutta ei se ollut niin kamalaa, että olisi varsinaisesti haitannutkaan. - -

Ensimmäinen pelikertani oli jännittävä, ehkä jopa hieman pelottava. Paineet olivat kovat, koska en halunnut mokata jätkien silmissä. Olisin saanut kuulla Game Overista koko tulevan kesäloman, joten se ei vain tullut kyseeseen."

Final Fantasy VII:n aloittamiseen liittyy minulla hyvin vahva tunnelataus, johon pystyn palaamaan pelkästään katsommalla pelin alkuvideon. Peli oli upein näkemäni, vaikka hahmografiikoista en pitänytkään. Sen monimutkainen juoni tempaisi minut mukaansa ja ihastuin hahmoihinkin. Ensin Cloud ja Tifa nousivat minulle tärkeiksi, sitten törmäsin Yuffieen ja Vincentiin ja olin mennyttä naista.

Myös pelimekaniikaltaan FFVII oli erilainen kuin ne pelit, joita olin pelannut ennen sitä (esim. Tomb Raider). Vuoropohjainen taistelusysteemi oli minulle mieleen, kun pääsin siihen sisälle. Alkuun en kuitenkaan tajunnut levelittämisen tärkeyttä vaan juoksin taisteluista karkuun ja paahdoin eteenpäin, kunnes seinä tuli vastaan ja jouduin grindaamaan urakalla.

Vaikka FFVII-muistoni ovat kuorrutettu kullalla, en edes pahimmissa nostalgiahuuruissani pidä sitä parhaimpana Final Fantasyna ikinä. Se on todella hyvä peli ja yksi tärkeimmistä virstanpylväistä pelihistoriassani, mutta parhautta se ei ole. Toki aikoinaan ajattelin sen olevan, mutta silloin en ollut vielä päässyt pelaamaan niitä vielä parempia Finaleita.


Vanhoja pohdintoja remakesta

Vuonna 2011 päädyin pohdiskelemaan mahdollisuutta FFVII:n remakesta. Tuolloin en tiennyt, mitä edes ajatella moisesta mahdollisuudesta. Pelkäsin, ettei nostalgian tunnetta voisi siirtää uuteen versioon, mutta uskoin sen olevan kaunista katseltavaa. Olin myös aika varma, että tiettyjä kohtauksia (esim. Cloudin naiseksi pukeminen ja Honey Bee Innin tapahtumat) karsittaisiin tai siistittäisiin. Myös kuuluisan Sephirothin ja Aerithin viimeisen kohtauksen (pitääkö tämän kohdalla alkaa taas varoitella spoilereista?) kohtalo mietitytti minua. Kuinka korkealle se nostaisi ikärajan?

Lisäksi olin heittänyt ilmaan kysymyksen, joka on huulillani myös tänään:

"Seiska täyttää 20 vuotta vuonna 2017. Kenties silloin monien odotus palkitaan ja toisten kauhistus käy toteen?"

Kuten aiemmin totesin, remakella ei ole vielä julkaisupäivää sen enempää idässä kuin lännessäkään. Vuosi 2017 voisi olla todennäköinen vaihtoehto, mutta se on myös hyvin lähellä. Epäilemättä Square ei aloittanut remaken työstämistä tällä viikolla vaan jo reilusti aiemmin. Emme kuitenkaan saaneet tietää, kuinka valmiista pelistä puhuttiin. Pahimmassa tapauksessa tästä voi tulla samanlainen ikuisuusprojekti kuin Final Fantasy versus XIII:n muuntautumisesta Final Fantasy XV:ksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, kumman näistä kahdesta Square saa julkaistua ensin ja mitä kaikkea ehditään suoltaa ulos ennen sitä.


Julkistuksen jälkeiset tunnelmat

Hypätäänpä sitten tiistaiaamuun 16.6.2015. Aamulla tuli lueskeltua Twitteriä tavalliseen tapaan ja aika äkkiä silmiin osui ensimmäinen "Nyt se tapahtuu!" -twiitti. Pikaisella selailulla kävi ilmi, mikä tapahtuu.

Rehellinen ensimmäinen ajatukseni uutisesta: "Voi v*ttu, nyt mä joudun pelaamaan sen pelin uudestaan!"

En ollut innoissani, en sitten yhtään. Suoraan sanottuna minua keljutti suunnattomasti. Olen nyt jälkikäteen eritellyt tuota kettuuntumisen tunnettani. Yksi syy on epäilemättä se, ettei minua oikeasti enää kiinnosta pelata alkuperäistä seiskaa uudestaan, mutta toisaalta petyin myös siihen, että Square Enix söi sanansa siitä, ettei remakea tehdä. Olin monesti keskusteluissa toistellut sitä, ettei sitä vain tule ja nyt olinkin väärässä. Ja hei, väärässä oleminen on ihan tyhmää, eikös?

Eihän se nimittäin minulta ole pois, että remake tehdään. Minun ei ole edes mikään pakko ostaa sitä tai kiinnittää siihen mitään huomiota.

Paitsi, että on.

Olen keräillyt Final Fantasy -pelejä (ja muutakin sälää) jo monta vuotta. Kokoelmani ei ole täydellinen (vielä), mutta en voisi ajatella tahallisesti jättäväni hankkimatta siihen jotain, mikä on helposti saatavilla. Seiskan remake lienee aika helposti ostettavissa, joten ei ole perusteltua jättää sitä kaupan hyllylle.

Olisi myös typerää jättää peli huomioimatta. Bloggaan kuitenkin pääasiassa JRPG:stä ja aivan erityisesti Final Fantasy -sarjasta. Näyttäisi siis aika hölmöltä, jos en peliin reagoisi.

En kuitenkaan pidä näitä kahta asiaa oikeasti ongelmana. Minulla on kyllä varaa ostaa yksi PS4-peli lisää, budjettini ei kaadu siihen. Ja puhun seiskasta myös ihan mielelläni, miksen siis bloginkin puolella.

Sen sijaan alkuperäisen pelin kohdalla on todettava, että se on niin nähty. Vuosiin en ole tuntenut himoa sen aloittamisesta uudestaan enkä usko, että sellaista tunnetta tulee. Siinä mielessä remake tuntuu vähän turhalta, mutta toisaalta siitä on jo sanottu, ettei se ole pelkkä sama tuotos hienommilla grafiikoilla vaan peli tulee kokemaan muutoksia. Se siis tarjoaa jotain uutta niillekin, jotka ovat alkuperäisen hamassa menneisyydessä kolunneet puhki asti.


Pientä infoa remakesta

Sonyn E3-presentaatiossa esiteltiin FFVII:n remaken teasertraileri. Paljon muuta ei sitten kerrottukaan, mutta sen perusteella pystyi näkemään, että peli tulee olemaan visuaaliselta ilmeeltään samaa tasoa FFXV:n kanssa ja aika paljon Advent Childreniltahan se näytti myös.

Trailerin julkistamisen jälkeen on ilmoille tihkunut muitakin uutisia. Tarinaan tuodaan lisäelementtejä, taistelut ja pelimekaniikka päivitetään moderniin pelimaailmaan sopiviksi, mutta tavoitteena on, ettei vanhan pelin tunnelmaa menetetä. Nämä kommentit ovat omiaan herättämään ristiriitaisia tunteita. Seuraavaksi siis lyhyesti niistä.

Tarinan lisäelementit: Mitä tämä tarkoittaa? Muuttuuko tarina jotenkin oleellisesti vai pääsemmekö seiskan sekavaan juoneen sisälle entistä syvemmin? Jos tarinaa muutetaan liikaa, vaarana on, että vanhat fanit kiipeävät seinille silkasta kiukusta. Toisaalta jos se pidetään täysin samana, ei konkari saa siitä juuri jännitystä irti. Pelintekijöillä tulee olemaan haasteellinen tehtävä taiteilla tämän kaksiteräisen Buster Swordin kanssa.

Näin äkkiseltään tulee mieleen, että kenties tarinaan tuodaan otteita Before Crisisista ja Crisis Coresta ja ehkä voitaisiin myös viitata siihen, mitä Dirge of Cerberuksessa tulee tapahtumaan. Voisiko tämä tarkoittaa, että saisimme nähdä vilauksen Genesiksesta? Tai vielä parempaa, kuulla Genesiksen siteeravan LOVELESSia japaniäänellä? Uuh, Gackt, quumotus! Näen jo fanityttöjen juoksevan kilpaa pelikauppaan.

Mutta vakavasti puhuen Final Fantasy VII:n tarinassa on avattavaa ja olisikin hauska saada siihen vaikkapa isompia flashbackeja, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi pelaamisen Zackilla. Tätä osuutta odottaa toisaalta mielenkiinnolla, toisaalta vähän kauhulla. 

Taisteluiden päivittäminen: Tetsuya Nomura on vihjaissut, että taistelut pitää saada modernisoitua. Tarkoittaako tämä, että ne pitää saada herra Nomuran maun mukaisiksi eli onko tiedossa silkkaa X:n rämpytystä ja auto battlea? Itse arvostaisin vuoropohjaisuuden säilyttämistä, mutta myös Type-0-tyyppinen ratkaisu voisi toimia.

Minua ei haittaisi ollenkaan, jos taisteluissa olisi mahdollista kierrättää kaikkia pelattavia hahmoja (vrt. FFX). Sen sijaan pelkään, että mennään siihen suuntaan, jossa pelaaja saakin heilutella ainoastaan Cloudin miekkaa ja muilla hahmoilla ei enää pääse taistelemaan ollenkaan (vrt. FFXV). Se ei kuulosta lainkaan miellyttävältä.

Pelimekaniikan päivittäminen: Mitäs tämä sitten on? Häviääkö materiapallojen kehittäminen ja niiden pulttaaminen aseisiin? Mitä tulee tilalle? Entäs maailmankartta, kai se säilyy? Eihän peliä vain muuteta putkijuoksuksi?

Liikkuminen alkuperäisessä Final Fantasy VII:ssä on kankeaa, joten minua ei todellakaan haittaa tältä osin pelin päivittäminen. Minulla on jonkin verran pelkoja siitä, mitä kaikkea pelistä voidaan menettää, mutta valtaosin uskon, että hyvääkin on tulossa.

Vanhan tunnelman säilyttäminen: Minä en vain pysty uskomaan tähän. Se, miten pelin tunnelman kokee, on hyvin subjektiivinen asia. Iso osa tunnelmasta tulee meillä konkaripelaajilla nostalgiahuuruista, joita tuskin itse ainakaan pystyn remakeen siirtämään. Toki yksittäiset tapahtumat, tutut musiikit ja maisemat voivat herättää vanhoja tunne-elämyksiä, mutten silti usko, että tämä osuus saadaan toimimaan kaikissa kohdissa ja etenkään kaikille pelaajille.

Toisaalta vanhan tunnelman täydellinen säilyttäminen ei välttämättä tarvitse ollakaan mikään tavoite. Remaken on tarkoitus olla myös seiskan vanhoille faneille uusi kokemus. Eikö silloin sen parissa tule luoda uusia muistoja, jotka voivat sitten aikanaan saada oman kultareunuksen?


Mitä tässä pitäisi lopulta ajatella?

Suhtautumiseni remakeen on edelleen hieman kahtalaista. Toisaalta en varsinaisesti olisi kaivannut FFVII:stä uusintaa, toisaalta on se hieman innostavakin ajatus. Pelkään, että peliä uudistetaan liikaa, mutta toisaalta liian vähänkään ei ole hyvä juttu. Silloin peli luultavasti tuntuisi vain tuttujen juttujen toistamiselta.

Fanityttönä odotan ehkä eniten Yuffieta ja Vincentiä, jotka ovat ehdottomat ja ikuiset suosikkihahmoni seitsemännestä Final Fantasysta. Uskon ja toivon, että nämä alun perin salaiset hahmot otetaan tarinaan mukaan. He voivat olla salaisia tai tulla automaagisesti tiimiin, aivan sama, kunhan ovat messissä. Eikä minua kyllä haittaisi, vaikka näistä kahdesta saataisiin jotain lisämateriaalia.

Tämä hysteerinen fanityttöily hillitty aikuinen fanitus on ehkä suurin syy odottaa remakea. Vähän lisää Yuffieta ja Vincentiä minulle, kiitos. Toki haluan nähdä, mitä pelille lopulta on tehty, kyllä se kokonaisuuskin kiinnostaa. Tässä kohtaa ensimmäinen kiukkureaktio on laantunut ja tilalle on hiipinyt jopa hitusen odottava jännitys.

En välttämättä tarvitsisi Final Fantasy VII:stä remakea, mutta ei ajatus siitä minua täysin kylmäksikään jätä. Loppujen lopuksi sen pelaaminen voi olla hyvin antoisa ja mielenkiintoinen kokemus.




Ei kommentteja