Goatz - Mä-ää-ää elän vieläkin

Ihmiset muutetaan zombeiksi röyhtäisemällä päälle.

Coffee Stain Studios

Arvosteltu: 1,4 GHz Core i5, 4Gt RAM, Intel HD Graphics 5000 1536 Mt, OS X 10.9.5

Muuta: DLC, joka vaatii Goat Simulatorin toimiakseen

Ikäraja: 16

Paraneeko vitsi, jos sen kertoo riittävän monta kertaa?

Kännissä ja läpällä tehdystä peliviritelmästä ilmiöksi paisunut Goat Simulator (Pelit 4/2014, (9)4 pistettä) jatkaa nelistystään. Zombilisäosat ovat räiskintäpelien peruslisärikamaa, joten epäkuolema odottaa myös kaalimaan vartijaa.

Coffee Stain Studiosin kotieläinpeli on Ruotsin oma My Summer Car. Ohjelmointikisasta alkunsa saanut vuohisekoilu rakentuu totaalisen rikkinäisen fysiikkamoottorin varaan, mistä revitään myös pelin sisältämä huumori. Niin on myös zombilisärin laita.

They see me flying, they hatin

Left 4 Goats

Zombiteeman myötä iloisenkirjava väripaletti kurjistuu asianmukaisesti. Alustuksessa Vuohi herää haudastaan ja syöksyy kaupunkiin aloittamaan zombiepidemian. Temppu puraisee hetkeä myöhemmin karvaisesta persauksesta, sillä uusien elämänmuotojen seassa pitäisi myös selviytyä. Kuolemasta tulee seikkailun aikana tuttu vieras.

Enää ei tarvitse sekoilla pelkän sekoilun ehdoilla, sillä zombiapokalypsi lisää pelinavettaan löyhän taustatarinan lisäksi reilusti tavoitteellisuutta. Uutena ”ominaisuutena” vuohipeliin on lisätty craftaus. Vuohi voi omassa ahjossaan paskarrella kasaan erinäisiä tarvekaluja, mutta pelin räpellysmäinen luonne tekee tästä melkoisen mahdottomuuden.

Toinen näppärä uudistus on syöminen. Vuohen pitää kiskoa vatsansa täytteeksi purtavaa, jotta kuolo ei korjaa kesken selviytymisen. Sapuskointi on craftauksen ohella suorastaan raivostuttavan ärsyttävä, mutta omalla kierolla tavallaan se sopii tuotokseen kuin nakutettuna.

Katuja kansoittavat epäkuolleet ovat aivovammaisimpia zombeja, joita olen kuunaan peleissä nähnyt. Melkoinen saavutus, eivät epäkuolleet koskaan ole älyn kalifeja. Uhkaavien kohti rahjustavien mätäsäkkien asemasta ruudulla tallustaa epileptisia bittikalmoja, jotka saattavat pysähtyä sätkyttelemään jopa kesken aterioinnin.

Zombivuohen tärkein työkalu on edelleen kieli, jolla tartutaan pelimaailman kappaleisiin. Koska fysiikka toimii päin persettä, voi elukka muuttaa kielensä vaikkapa hinausköydeksi ja perässä kulkee helposti keskikokoinen henkilöauto. Craftausta varten tarvittavat irtokilut kuljetetaan kielen varassa ahjoon, yksi kerrallaan. Inventaario olisi ollut ihan näppärä ominaisuus, mutta se olisi tehnyt pelaamisesta liian helppoa.

Vuohi on edelleen varsin tapaturma-altis. Kun itsensä teutaroi tarpeeksi korkealta kenttään, paljastaa pelimoottori todelliset hienoutensa. Vuohi kimpoaa tontista kohti stratosfääriä sellaisella vauhdilla, että äänivalli murtuu. Matrixin hengessä ympäri tienoota pomppivan tuotantoeläimen matkaa voi ihailla hidastuksista.

Edes norsut eivät ole immuuneja epäkuolleiden aamunkoitolle.

The Walking Dead

Goat Simulator on todellinen vitsipelien tienraivaaja, jota ovat seuranneet muun muassa teekutsu- ja leipäsimulaattorit. Joku onneton vääntää pelijournalismisimuakin samalla sapluunalla. Rakastamiani saksalaissimulaattoreita avoimesti pilkkaava vuohipeli on vakavaan peliviihteeseen verrattuna ripulia pulppuava suihkulähde, mutta digitaalisena performanssina sillä on annettavaa. Se on samalla myös todiste siitä, että keksimällä jotain uutta ja yllättävää voi menestyä, oli idea kuinka pöhkö tahansa.

Puhtaana pelinä Goatzilla rikastettu Goat Simulator on samanlainen persehedelmä kuin koko ilmiön lähtölaukauksena toiminut lähdeteoskin. Typerä, ärsyttävä ja buginen kasa höyryävää suolikuonaa, jota ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla edes olemassa.

Jokohan viimein voitaisiin alkaa puhua pelikulttuurista kulttuurina, koska kaiken maailman elämäntapataiteilijatkin saavat tästä puuhasta elantonsa?

Vuohiperformanssiin lisättiin epäkuolleet.

66.6