Lue ja pelaa - Noituri

Jos uskonnollisten kirjojen fanit tavoittaisivat alkuperäisteosten hengen yhtä hyvin kuin puolalaiset Noituri-fanit pelissään, maailma olisi huomattavasti parempi paikka.

Witcher-pelien henkilöt, dialogi, maailma ja tarina ovat paljosta velkaa Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjoille. Harva lisenssipeli pystyy yhtä hienosti ja oivaltavasti toistamaan esikuvatarinat. Välillä on jopa vaikea tietää, milloin pelintekijät kopioivat, milloin imitoivat ja milloin lisäävät omiaan Sapkowskin hienossa maailmassa. Minun kirjoissani Noituri-saaga nousee Tarun sormusten herrasta ja Maameren tarinoiden rinnalle.

Sapkowski kirjoitti Noiturit jo 90-luvulla, mutta länsimaihin kirjat tulivat Witcher-roolipelin myötä. Ensin kirjoista ilmestyivät Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka, joiden hyvän myynnin ansiosta Sapkowski kirjoitti nopeaan tahtiin viisi muutakin kirjaa. Yhteistä kirjoille on saagan maailma ja päähenkilö, noituri Geralt Rivialainen, joka peleissä noudattaa varsin hyvin kirjojen hahmoa. Pelissä ja kirjoissa dialogi on nopeaa, sujuvaa ja paikoin hauskaa, mikä näkyy myös Tapani Kärkkäisen erinomaisissa käännöksissä.

Fantasiamaailmassa noitureihin suhtaudutaan kaksijakoisesti. Geralt on kiertelevä hirviönmetsästäjä, joka vaeltaa paikasta toiseen etsimässä työtilaisuuksia. Seikkailussa kuolee jatkuvasti niin hirviöitä kuin ihmisiä. Hirviön ja ihmisen raja on kirjoissa paikoin hyvin häilyvä, mikä tekee maailmasta niin kiinnostavan. Maalaisjussit suhautuvat usein Geraltiin yhtä inhoten kuin otuksiin, joita Geralt on palkattu metsästämään.

Fantasiamaailman kulissit vastaavat perusfantasiaa, sillä yhteiskunta muistuttaa keskiaikaista Eurooppaa, jossa asuu haltioita, kääpiöitä, vampyyreja ja muuta mukavaa. Maailmassa ihmiset levittäytyvät kaikkialle työntäen tieltään vanhan ja erilaisen, maailma on selvästi muuttumassa kohti nykyaikaa, kuten Tarun sormusten herrasta lopussa. Vaikka sanoma on selvästi rasismin vastainen, ihmisten vainoamia haltioitakaan ei nähdä puhtoisina, vaan haltiat syyllistyvät kirjoissa synkkiin tekoihin, suoranaisiin vääryyksiin. Täydellisiä henkilöitä ei ole fantasiamaailmassakaan.

WSOY on julkaissut suomeksi viisi Noituri-kirjaa. Pääskytorni ilmestyy kesäkuussa ja viimeinen eli Järven valtiatar joskus.

 

Viimeinen toivomus

Novellimuotoon kirjoitettu Viimeinen toivomus -kirja muistuttaa eniten pelien maailmaa. Kirja on koottu Sapkowskin Noituri-novelleista, joissa esitellään liki kaikki pelin keskeiset hahmot. Fiilis on pelimäinen, sillä tarinoissa Geraltin paikka, tavoite ja motiivit vaihtelevat kuin pelin sivutehtävissä eikä selkeää pääjuonta ole. Novelleissaan Sapkowski yhdistää hienosti Tolkienin luomia fantasiakliseitä Sapkowskin omaan maailmaan, mutta tarinoissa lainataan luovasti myös slaavilaisia kansantarustoja ja yhteiseurooppalaista satuperinnettä. Noituri-kirjoissa niin Lumikki kuin Kaunottaren ja hirviön Hirviö saavat aivan uuden käsittelyn ja kuorrutuksen.

Jos lukee Noituri-kirjoista vain yhden, kannattaa valita Viimeinen toivomus, sillä kirja toimii yksinäisenä teoksena ja on toistaiseksi käännetyistä Noituri-kirjoista paras.

Kohtalon miekka

Myös Kohtalon miekka on pelimäinen novellikokoelma, jossa esitellään romaanien keskeisiä hahmoja. Kohtalon miekassa myös viitataan Cirin syntyyn ja Cintran valtakunnan kaatumiseen. Kohtalon miekka on Viimeistä Toivomusta kiinteämpi kokonaisuus, sillä tarinat pyrkivät kehittämään Geraltin ja Yenneferin hahmoja ja suhdetta. Fiilis on myös vakavampi kuin Viimeisessä toivomuksessa, minkä takia Viimeinen toivomus on suosikkini.

Haltiain verta

Haltiain verta on ensimmäinen romaanimuotoinen Noituri-kirja, se on suomeksi ilmestyneistä kirjoista heikoin, koska Sapkowski vielä hakee rytmiään romaanimuotoon.

Tarinassa Nilfgaardin keisarikunta hyökkää Cintran kuningaskuntaan, mutta pääkaupungin valtauksen melskeessä kruunuprinsessa Ciri pääsee luikahtamaan valloittajien käsistä. Ciri on äärimmäisen tärkeä paitsi keisari Emhyr var Emreisin hallintavallan ”oikeuttamiseksi” myös ennustuksen takia. Cirin kohtalon väitetään ratkaisevan maailman kohtalon. Haltiain verta lähinnä petaa asemia tuleville tapahtumille, mutta kirjassa seikkailevat Geraltin rinnalla Yennefer, Triss Merigold, Valvatti ja Ciri. Kirjan tapahtumiin myös viitataan useampaan kertaan peleissä, mikä auttaa sivulauseiden ymmärtämistä.

Halveksunnan aika

Halveksunnan aika on suoraa jatkoa Haltiain verta -romaanille, mutta tahti paranee edellisestä osasta. Cirin kasvaessa hahmolle tulee entistä enemmän persoonallisuutta ja muitakin määrääviä ominaisuuksia kuin vain pieni ikä. Myös sivuosaan jääneen Yenneferin motiiveja avataan entistä paremmin. Tarina myös paljastaa, miten ja miksi Triss Merigold liittyi maagien yhteenliittymään. Peleissä Merigoldin asema todetaan lähinnä faktana, mikä jättää motiivit hämäriksi. Kirjan henkilövetoisuudesta seuraa lievä pitkäveteisyys, sillä tarinassa keskustellaan usein ja hartaasti eikä Noituri-kirjoille tyypillisestä nopeasta, terävästä dialogista ole kuin muistoja vain.

Kirja paneutuu myös Geraltin ajautumiseen poliittisiin vääntöihin, joten tarinaltaan se on ehkä lähinnä Wicher 2 -peliä, jossa hirviömetsästystä ei juuri ollut.

Tulikaste

Lupaavasti viimeisin käännetty Noituri on romaanimuotoisista paras. Avainhahmona vuorotellaan Witcher 3 -tyyliin Geraltin ja Cirin välillä, mutta toisin kuin pelissä, kirjassa myös Ciri-osuuksissa tarina etenee. Ciri muuttuu uhmakkaasta pikkutytöstä hukassa olevaksi naiseksi, jonka ratkaisut eivät aina ole järkeviä, perusteltuja tai edes oikeita. Noituri taas vaeltaa pakolaisvirran keskellä ja tapaa peleistäkin tutun Zoltan Chivayn. Varsinkin tarinan loppu on Noituria parhaimmillaan: hauska, yllättävä ja vetää lankoja yhteen tavalla, jonka epäilee olleen alun perin suunniteltukin.