Project CARS - Siellä sataa muttei liukastu

Grafiikka lähestyy efekteineen jo fotorealismia.

Project CARS

Arvostelu: PC

Saatavilla: PS4, XBOX One

Tulossa: Steam OS, Wii U

GTR2-klassikosta tuttu ydinporukka asettaa uuden merkkipaalun peliautoilun semisimuille.

Kun Project CARS oli Early Accessia, simupiireissä sitä jopa mustamaalattiin. Se ei vaikuttanut grafiikkademoa kummallisemmalta. Yllättäen konepellin alta löytyy sekä pitkälle viilattua ajotuntumaa että täysverinen peli, jossa viihtyy sekä yksin että yhdessä.

Tekijätiimi ei ole aloittelijoita. Slightly Mad Studiosin ydinporukka työskenteli alun perin ruotsalaisen Simbinin kanssa GTR2- ja GT Legends -peleissä. He siirtyivät EA:lle pakertamaan Need for Speed Shiftiä, minkä seurauksena ruotsalaisten tekeleet huononivat joka julkaisulla. Kuin muistutuksena tiimin taustoista, alkuvalikossa soimaan pärähtää GTR2:sta tuttu soundtrack, toki dubstep-aikaan remixattuna.

CARS on hengeltään GTR3, ilman GT1-luokan autoja.

Kahen litran oohoocee-turbo

CARS keskittyy äärimmilleen vietyyn visuaalisuuteen. Grafiikka on Assetto Corsaakin comeampaa: pelimoottori tykittää ruudulle fotorealimia lähestyviä heijastuksia, valaistusta, automallinnuksia, vuorokauden vaihtelua ja säätilaa upealla sadekelillä. Peli tukee Oculus Rift/Sonyn Project Morpheus -laseja ja ihmiskunnan vielä odottaessa 4K-resoluution yleistymistä peli tukee jo 12K-tilaa.

Laaja autovalikoima sisältää rautaa sarjatuotantokärryistä muskeliautoihin, superautoja, klassikkokärryjä menneisyydestä, GT- ja Le Mans -prototyyppejä, formuloita ja kartinkia. Autoluokkien sisällä on mukavasti värikkyyttä, muun muassa GT3-luokassa on seitsemän eri automallia.

Ratoja on variantteineen noin kuusikymmentä. Lista sisältää oikeastaan kaikki legendaarisimmat radat, on Nordscheleife, Circuit de la Sarthe, Bathurst, Monte-Carlo ja Spa Francorchamps. Lukuisten F1-ratojen lisäksi mukana on tunnettuja moottoriratoja USAn ja brittien maaperältä, GT-sarjoista tuttuja kiemuroita, muutama valtatiepätkä ja kuvitteellisia kart-rinkuloita. Vaihtelua riittää kiitettävästi.

Ratojen laatu hieman vaihtelee, sillä ilmeisesti vain Brands Hatch, Oulton Park, Snetterton ja Cadwell Park ovat laserskannattuja. Loputkin radat on mallinnettu tarkasti, osa vain tuntuu oudon sileiltä. Mielenkiintoisimpana tulevissa DLC-paketeissa lisättävissä radoissa tulossa on muun muassa kaupunkirata Macau, alkuperäinen Hockenheim ja historiallinen variaatio Spa:sta.

Missä on JJ?

Ajotuntuma rattiohjaimen forcefeedbackilla synnyttää vahvan siteen rataan, vaikkakin massan ja renkaiden käyttäytymisen dynamiikka ei vedä vertoja iRacingille. Eri autotyypit tuntuvat silti hienosti omiltaan, vaikka saman autoluokan sisällä erot tuntumassa jäävät pieniksi. Mukana ovat avattavat takasiivet (DRS) ja jarrutuksissa kertynyttä energiaa hevosvoima-boostaukseksi muuttava KERS-järjestelmä. Kimimäistä renkaiden säästelyä ei sentään harrasteta: ajaminen on hotlappaamista ilman huolta renkaista, rataa voi vetää renkaat savuten joka mutkassa.

Tuntuma hahmottuu nopeasti ja pysyy vakaana, sillä auton massan eläminen jousitusten päällä ei näyttele merkittävää roolia. Jousitus hahmottuu vain kanttareita ylittäessä, joten fiilis on aidoimmillaan jäykemmillä autoilla. Kierrosaikojen tavoittelussa rooliin nousee kaasun käyttö ilman että perä karkaa alta, kanttarien oikeanlainen hyödyntäminen ja jarrutusmatkojen optimointi. Ajaminen on mukavan haastavaa.

Sadekelin rooli on melko pieni, sillä sen vaikutus ajotuntumaan on vaatimaton, paitsi jos alla on slicksit. Graaffisesti komeat lätäköt ovat harmittavasti vain visuaalinen tehoste, sillä radanpinnan kitkakerroin on homogeeninen. Huolta vesiliirtoon joutumisesta ei ole, joten sade vapauttaa pelaajan sisäisen sladittelijan. Tunnelma vettä nostavien autojen vanavedessä on hieno, koska sumupilven läpi näkee vain autojen valot. Säätä ja kellonaikaa nopeuttamalla kisassa olosuhteet muuttuvat dynaamisesti laidasta laitaan, tuoden yllätyksiä kilpaan.

Autovalikoimasta löytyy kiinostavaa ajettavaa liki jokaisella taitotasolle.

Onko se lintu, lentokone vai auto?

Isona puutteena tallennusmahdollisuutta ei ole, kisa pitää ajaa kerralla loppuun. Varikolla voi sentään antaa ohjakset tekoälylle ja myöhemmin hypätä rattiin takaisin. Yksittäiskisojen lisäksi voi pelata ura-moodia, jossa tunnelmaa luodaan tallisopimuksilla ja menestyksen myötä tarjolle tulevilla työpaikkatarjouksilla. Tosin aloittaa voi missä tahansa sarjassa, joten eteneminen on pelaajasta kiinni.

Assetto Corsa on simulaationa vahvempi paketti, mutta yllättäen Project CARS:n formulat ovat selvästi Corsaa parempia. Mukana tulevat historialliset Lotus F1 -kilpurit ovat erinomaisia ja haastetta täynnä. Sennan käsissä klassikoksi noussut 98T-malli, vuodelta 86, on todellinen turbohirviö, jota ei saa aisoihin oikein millään. 72D kulkee kaoottisesti kuin reki rakettimoottorilla, ja 49 on samanlainen ruumisarkku kuin iRacingissäkin.

Autokokoelma on tasaisen täynnä mielenkiintoista ajettavaa, yksikään auto ei ole tylsä. Ajotuntuma sijoittuu jonnekin semisimu/lähes-simu-akselille, melkein kuin GTR2 NAP-fysiikoilla (New Advanced Physics -modi). Konsoleilla se edustanee sitä tarkinta ajosimulaatiota. Ajo-avut päällä peliä voi pelata myös padillä, eikä senkään hauskuudessa ole moittimista. Tuntuma on realistisen hieno, vain se tietty viimeinen dynaamisuus puuttuu.

Yllättäen CARS muistuttaa vanhojen, yksinkertaisempien aikojen loistosta. Yhtä hienoa kisatunnelmaa en ole kohdannut sitten Geoff Crammondin Grand Prix -pelien, mistä iso kiitos kuuluu tarkkaan koodatulle tekoälylle. Assetto Corsassa tekoäly ajaa jonossa betoniporsaan voimalla, CARS:issa koodirivistöjä vastaan on kiehtovaa ajaa, koska kontaktimallinnuskin toimii.

Botit osaavat hienosti puolustautua ohitusyrityksiltäni, tunkevat rinnalle rohkeasti antaen silti reilusti tilaa, tekevät virheitä mutta eivät juuri hölmöille. Kunhan ei aja Monacossa. Botteja voi lisäksi ottaa moninpeliin mukaan. Näin sen pitääkin olla!

Assetosta on muodostunut simu jota ajetaan vain kelloa vastaan, CARS on vahva joka osa-alueella. Nettikoodi on hyvällä mallilla, FPS notkahtele pelaajamäärän mukaan, mikä pilasi minulta innon netti-Corsassa.

Kapea katurata on tekoälylle liian vaikea pala.

”Barrichello on suomeks laiska”

Loistosta huolimatta Project CARS kaipaa vielä viilauksia. Aika-ajoin G27:n forcefeedback katosi, kunnes käynnistin pelin uudestaan. Moninpelissä saattaa koko roska kaatua työpöydälle, kun kisan pitäisi alkaa. Jos käy ajon aikana valikoissa, saattaa palatessa vaihde mennä ykköselle ja moottori hajota. Lähtösuoran alkuvideossa oma auto voi valua jo ulos lähtöruudusta, mikä aiheuttaa heti hylkäyksen. Tekoäly ei aina aja samoilla fyysikoilla ihmisten kanssa, mihin on luvattu korjaus.

Käsittämättömästi varikolla on pakkona kömpelö autopilotti, replayt on kisan aikana rajoitettu omaan autoon. Vauriomallinnukseenkin kaipaan enemmän säätövaraa, sillä kärryt kestävät paikoin liikaa kuritusta. Vikoihin olettaisi tulevan parannusta, sen verran hienolla mallilla peli jo muuten on.

Project CARS on lievästä keskeneräisyydestään huolimatta pakko-ostos kaikille autopeleistä pitäville, ellei ihan viimeiseen asti liputa ääritarkan simulaation puolesta tai halua puhdasta mariokartinkia. Niin yksinajaminen aikaa tai tekoälyjä vastaan kuin moninpelaaminen toimivat kaikki erinomaisesti. Laajasta autovalikoimasta löytyy valinnanvaraa joka osaamistasolle. Upea graafinen ilme on vain kirsikkana klassikon päällä.

Vuoden peli -ehdokas ehdottomasti! No, autopeli ainakin.

Erot eri autoluokkien ajotuntumassa ovat suuremmat kuin yksittäisten autojen välillä.

Project CARS kiitää autopelien kärkeen.

Pelit suosittelee.

90