Sisäpiiri - Virtuaalinen vankila

Mitä tapahtuu kun virtuaalitodellisuuden antama kokemus maailmasta muuttuu mielenkiintoisemmaksi kuin oikea?

Voi teknofobisesti uskoa, että emme koskaan saavuta tällaista pistettä ja maailma tuntuu aina hauskemmalta aitona. Mutta voimme jo nyt toteuttaa virtuaalisesti elämyksiä, joita et ehkä oikeassa maailmassa kuitenkaan voi kokea: kävelyä Marsin pinnalla tai matkaa aikuisviihdetähden makuuhuoneeseen. Suuri askel ihmiselle on vain pieni bitti dataa verkolle.

Sopivilla teknologian ja kemianteollisuuden harppauksilla pääsemme tilanteeseen, jossa aivosi uskovat, että hassun paperilaatikon sisällä olevan kännykän näytöllä näkyvä maailma on yhtä tosi kuin ympäröivä maailma tätä kolumnia lukiessasi. Tällöin tosimaailma voi helposti jäädä kakkoseksi virtuaaliuniversumien tarjoamille vaihtoehdoille, joissa fysiikan lait tai mielikuvituksen rajat eivät ole enää esteinä. Ainoat rajoitteet ovat enää virtuaalitodellisuutta luovien taiteilijoiden kyvyt.

Fermin takaa

Pollenissa pohditaan paljon maapallon ulkopuoliseen elämään liittyvää Fermin paradoksia, joka kysyy: ”Missä kaikki ovat, jos maailmankaikkeus on näin valtava?”

Peli itsessään hyödyntää muutamaa tunnetuista vastauksista, mutta jättää virtuaalitodellisuuden kannalta mielenkiintoisimman auki. Se on teknologinen selitys, jossa emme koe enää tarvetta matkustaa äärettömiä etäisyyksiä tyhjyydessä, kun voimme jonain päivänä rakentaa virtuaalisen maailman, joka tarjoaa enemmän mihin näkyvä maailmankaikkeus pystyy.

Universumin jännittävää mielenkiintoisuutta vastaan kilpaillessamme verkossa on jo nyt saatavilla enemmän kuin yhden eliniän verran mahtavia kokemuksia sen virtuaaliseen versioon. Siellä meitä eivät enää vaivaa reaalimaailman ongelmat kuten tylsistyminen, kylmyys, nälkä tai kuolema.

Samalla kun pohdimme hienoja käyttötarkoituksia virtuaalitodellisuudelle, on takaraivossa tieto totuudesta, että kaikki käyttötarkoitukset eivät tule olemaan hyviä. Myös hyvää tarkoittavat sovellukset voivat kääntyä tekijöitään vastaan passivoiden heidät naamakirjan kaveri-feediä aivottomasti selaaviksi tykkääjiksi.

Millainen olisi maailma, jossa sen digitaalinen versio olisikin kaikin puolin ylivoimainen todelliseen verrattuna ja tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen tai elämään kuten me nyt sen tunnemme katoaisi? Vastustaisitko tätä tulevaisuuden naamakirjaa viimeiseen asti vai otatko mieluummin sinisen pillerin ja jatkat unelmoimista maailmassa, joka on lähempänä paratiisia kuin omamme koskaan tulee olemaan?

Kenties lapsesi saa tehdä tämän valinnan raa’an reaalimaailman ja seikkailuja täynnä olevan virtuaalisen leikkipuiston välillä. Kumman hän tulee valitsemaan maailmassa, joka on meille yhtä vieras kuin nykyinen on omille iso-isovanhemmillemme?

Olli Sinerma on Suomen ensimmäisen moderniin virtuaalitodellisuuteen keskittyneen pelialan yrityksen Mindfield Gamesin perustajia. Kuten Weyland-Yutani-yhtiöt, hekin luovat parempia maailmoja.