Suomi-ilmiö: Bunker: The Underground Game - Ruki vverh!

Tinderin pimeä puoli.

Arvosteltu: PC

Nightly Studios/2tainment

Minimi: 2GHz kaksoisydinprosessori, 2Gt RAM, OpenGL 2.0 -yhteensopiva näytönohjain 512 Mt:n tekstuurimuistilla, DirectX 9.0c, 1Gt kiintolevytilaa, Windows XP.

Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660, 1,5 Gt RAM, Windows 8.

Muuta: Early Access

Suoja-unmätsäys voi pelastaa henkesi.

Moderniin deittailukulttuuriin kuuluu olennaisesti tietoverkko. Bittiviidakon seuranhakupalstat tuottavat parhaimmassa tapauksessa parisuhteita. Mutta janan toisessa ääripäässä saattaa odottaa täystyrmäys Tinderellalta ja muilutus Kampusch-hengessä neukkubunkkeriin.

Mikrotukihenkilön rankassa uraputkessa mönkivän Otto Thompsonin viikonloppu ei ala parhaalla mahdollisella tavalla. Kun nettideitti koputtaa ovelle, tervehdyksestä vastaavat karvaiset rystyset. Hieman myöhemmin ihmemies herää keskeltä vankityrmää kahle nilkassaan.

Keittäjässä on jotain perin tuttua...

Armoa ei, Siperiaan

Bunker on suomalainen huumoriseikkailu alan entisen suuruuden LucasArtsin hengessä. Voitonpäivästä muistuttavan humppamusiikin pauhatessa ämyreistä on Oton otettava itseään niskasta kiinni ja hankkiuduttava takaisin ihmisten ilmoille. Guybrush-tyyliin epäonninen sankarimme hankkii itsensä pakomatkansa aikana entistä syvempään liriin, ja suistaa maailman atomisodan partaalle.

Pommisuojakomppauksen neukkuteemainen kuvasto on piristävän erilainen seikkailupeliympäristö, joskin Bunkerin parasta ennen -päiväys on mennyt jo muutamia vuosikymmeniä sitten. Ysärin alussa peli olisi ollut huomattavasti ajankohtaisempi idän ja lännen pullistellessa toisilleen. Samalla seikkailu olisi iskeytynyt naksuttelujen aallonharjaan.

Aihepiirin suurin ongelma on tunnettuuden puute. Se saattaa karkottaa nuorison näyttöpäätteiden ääreltä, vaikka Venäjä on pysytellyt uutisotsikoiden kestoaiheena jo pitkän aikaa. Olen itse viettänyt kylmän sodan viimeiset vuodet hiekkalaatikoilla, ja se, mitä tiedän Neuvostoliitosta, perustuu pitkälti historiankirjoihin.

Toisaalta, enpä minä tiedä omakohtaisesti mitään merirosvoistakaan ja silti Monkey Islandit rokkaavat.

E.M.O. on eräs pelin hauskimmista hahmoista.

The Secret of Bunker Island

Huumoria revitään varsin nasevan käsikirjoituksen kautta. Kankeasti animoidut pelihahmot eivät sorru fyysiseen kohkaukseen, mutta pikkunäppärät sanaleikit ja hauskasti käsikirjoitettu vuoropuhelu pitävät suupielet tasaisessa virneessä. Muutama heh-äännekin irtoaa.

Komiikan keskiössä ovat bunkkerissa asustavat sivuhahmot. Läppäluukun valtias on E.M.O.-tietokone, jonka emotion engine on mennyt epäkuntoon. Taskulaskinta vain vaivoin tehokkaamman nuhapumpun sanailua on ilo kuunnella. Bunkkerin keittiötä johtaa rautaisella otteellaan Me Gusta, joka on useimmille tutumpi internetin rikkaasta meemikulttuurista.

Seikkailupelikolikon toisena puolena toimivat pulmat ovat kautta linjan loogisia, mutta kovin suuria tajunnannyrjäyttäjiä ne eivät ole. Ratkaisut ovat yleensä ilmiselviä. Jos ei heti raksuta, Otto ohjaa oikeaan suuntaan. Ramppaaminen on onneksi minimoitu, sillä peliä pidentävää juoksupoikailua ei ole kuin nimeksi. Muihin nykyseikkailupeleihin verrattuna Bunkerin kesto on kohdallaan, naksuteltavaa riittää yli kymmeneksi tunniksi. Tämä on kaunis hatunnosto vanhan liiton seikkailupeliperinteille.

Aavistuksen kolhosta ulkoasustaan huolimatta Bunker on varsin miellyttävä seikkailupelituttavuus. The Big Red Adventuren hengessä kynäilty bunkkerikomennus pitää jalkansa menneisyydessä niin pelimekaniikaltaan kuin aihepiiriltään.

Eikä se ole moite, sillä toisinaan vanha konsti on parempi kuin episodipussillinen uusia.

Neukkuhenkinen huumoriseikkailu tarjoaa joka suhteessa sujuvan aikamatkan kylmän sodan aikakaudelle. Harashoo!

85