Frozenbyte
PC
Pulmapompinta Trine 3 hyppäsi kolmanteen ulottuvuuteen ja vei tekijänsä ojasta allikkoon.
Frozenbyte on päässyt pitkälle niistä ajoista, kun näin tiimin ensimmäisen kerran vuosituhannen alkupuolella. En rehellisesti sanoen uskonut porukan saavan koskaan mitään valmista aikaan. Ideana tuntui olevan leffojen katselu, herkuttelu ja kimppakoodaaminen. Esikoispeliksi suunniteltu Disposable Heroes ei koskaan ilmestynyt, mutta Shadowgrounds-räiskintä ilmestyi ja pulmaloikinta Trine räjäytti pankin. Nykyään Trine-sarjan myynti ylittää 7 miljoonaa kappaletta ja kaveriporukka on kasvanut 50 hengen pelitaloksi, mutta toimistolla kiertää sentään vielä karkkikärry.
Frozenbyte julkaisi huhtikuun lopussa tasoloikkasarja Trinen 3:n Steamin Early Access -versiona. Tiimin tarkoituksena on kerätä pelaajilta palautetta ja rahoitusta syksyistä julkaisua varten.
”En mielelläni olisi julkaissut Early Access -versiota, mutta talouden suhteen on vähän pakkorako. Kehitystyö vei kauemmin kuin laskimme, vaikka olemme aina tuplanneet edellisen pelimme budjetin. Nyt se ei riittänyt, sillä kolmiulotteisuus toi enemmän kehitystyötä kuin ennakkoon arvattiin. Toivon, että pelaajat uskovat lupaukseemme tehdä laadukas peli valmiiksi”, toimitusjohtaja Lauri Hyvärinen sanoo.
Kolminaisuusoppi
Tarinassa ritari Pontius, velho Amadeus ja varas Zoya kyllästyvät rooliinsa trine-artifaktin juoksupoikina ja -tyttönä. Sankarit alkavat kapinoida kohtaloaan vastaan, jolloin asiat menevät tietenkin pieleen pahemmin kuin koskaan aiemmin. Tekijöiden mukaan tarina on entistä tummempi ja synkempi, mutta ennakkoversiossa se ei vielä näy, sillä maailma vaikuttaa olevan humoristisesta sadusta kuten sarjassa aina.
Pulmaloikinnan idea perustuu fysiikkapuzzleilla leikkimiseen. Tasoloikkamaasto pursuaa vipuja, vastapainoja, kädensijoja, keinulautoja ja oravanpyöriä, joissa hyödynnetään esineiden ja hahmojen massaa. Kaikkiin loikkaongelmiin on useampia eri ratkaisumalleja, mikä pitää mielen virkeänä. Kikkojen monipuolisuudesta kertoo se, etten ollut aikaisemmin tajunnut, että katossa ja seinissä oleviin piikkeihin voi kiinnittää laatikoita ja käyttää niitä ponnahduslautoina.
Kolme sankaria eroaa työtavoiltaan toisistaan. Velho Amadeus pystyy siirtelemään esineitä haluamaansa paikkaan ja luomaan tyhjästä yhden laatikon. Yksinkertaiset säännöt monistuvat kikoiksi, joissa laatikoita käytetään keinulaudoissa, esineiden hajottamiseen tai vaikka vain portaina. Suosikkihahmoni Zoya-varas ampuu nuolia ja tarttumakoukun, jolla voi flengata kuilujen yli. Uutena kikkana varas voi sitoa köyden esineisiin tai ukkoihin, jolloin laatikon voi kiskoa perässään uuteen paikkaan. Zoya myös pystyy kiipeämään köyttä pitkin, mikä lisää vaihtoehtoja loikkapaikkojen etsimisessä. Ritari Pontius on hahmoista edelleen tylsän pullea ja käytän ukkoa vain taisteluissa. Miekkamies osaa hakkaamisen lisäksi myös liitää kilvellään, jolloin pystyy loikkaamaan pitkien kuilujen yli.
Kenttäsuunnittelu loistaa. Trine 3 suunnitellaan niin, että loikkapuzzlet voi ratkaista millä tahansa kolmesta hahmosta. Jos tuntui, että temppu ei onnistu, en ollut yleensä huomannut jotain pientä yksityiskohtaa kentän syvyydessä. Kimppapeli on tutusti mukana, mikä tuo mukanaan uusia ratkaisuja. Varsinkin moninpelissä pystyy temppuihin, joita pelintekijätkään eivät ole keksineet. Trine on jopa parhaimmillaan silloin, kun koodi alkaa moninpelissä pettää ja fysiikat heittävät häränpyllyä vieden hahmot mukanaan.
Kolmisoutu ja -huopaus
Trine-sarjan muuttuminen kaksiulotteisesta kolmiulotteiseksi oli yllättävän iso päätös.
”Keväällä 2013 lähdimme tekemään Trine 3 -peliä kaksiulotteisena, mutta jo syksyllä aloimme kaivata jotain muutosta peliin. Graafikkomme teki meille hienon demovideon kolmiulotteisesta Trinestä. Kolmiulotteisuus salli kamerakikat, laajemmat näkymät ja monet muut jutut, jotka eivät aiemmin onnistuneet, joten tiimi oli aika nopeasti myyty idealle. Muutoksen työmäärä yllätti. Jo pelkkä Amadeuksen levitaatiokyvyn sovittaminen uusiin sääntöihin vaatii yllättävän paljon hommaa”, Hyvärinen kertoo.
Pelatessakin huomaa, että lisäulottuvuus tuo mukanaan tutut ongelmat muista 3D-tasoloikista. Trinessä kamera ei tosin ole vapaa vaan kuvakulma on ennalta säädetty, mikä helpottaa elämää. En parissa kohdassa tajunnut hypänneeni sivusuunnassa tyhjyyteen ja ohi kohteesta, kun ukkoni jäikin jonnekin taustalle roikkumaan. Ongelman kanssa oppii elämään. Eniten 3D hidastaa Amadeuksella leikkimistä. Välillä laatikot eivät mene telekinesiataidolla yhtään sinne minne yrittää, jolloin arvaa kokeilevansa jotain mikä ei ole ollut tekijöiden tarkoitus. Laatikot imeytyvät selvästi kohti aktiivisia asioita, millä voi vähän koittaa haistella vinkkiä jumikohdissa. Ohjaus on trinemäisen verkkainen, mikä tuntuu häiritsevän teräviin tasoloikkakontrolleihin tottuneita pelaajia. Minua se ei töki, sillä fysiikkatasoloikassa hahmoillakin kuuluukin olla inertiaa.
Graafisesti peli on jo Early Access -versiona loistelias. Eniten miellytti, kuinka taustalla näkyvät paikat olivat oikeasti osa pelimaailmaa. Horisontissa siintävä linna olikin kentän loppu, asian tajusi vasta kävellessään linnan pihaan.
Musiikit säveltää Fronzenbyten hovimuusikko Ari Pulkkinen, joka onnistuu loihtimaan satumaisen melodisen tunnelman maailmaan. Peli kuulostaa samalta kuin miltä näyttääkin, mikä on perinteisesti onnistumisen merkki.
Ennakkoversiossa piisaa pelattavaa noin tunniksi. Ennakko-ostajille tarjotaan porkkanaksi julkaisuversiota halvempaa hintaa ja pitkin vuotta ilmestyvää lisäkamaa. Esimerkiksi huhtikuussa ilmestyi Zoyalle haastekenttä, josta irtosi taas hetkeksi hupia. Kokonaisuus on kesken, mutta pinnan alla väreilee lupaus tutusta Trine-laadusta. En ole varma, lisääkö kolmas ulottuvuus peliin mitään muuta kuin hauskan teeman: osia on kolme, hahmoja on kolme, ulottuvuuksia on kolme enkä yllättyisi, jos nimessä vilahtavia voima-artifaktejakin olisi kolme.
Trine 3 kääntyy myös konsoleille, mille koneille ja milloin, paljastuu myöhemmin.
