The Witcher Adventure Game - Noituri vaakalaudalla

Brokilonin dryadimetsästä, Jarygasta ja Ellanderista ei saa lainkaan vihjeitä.

Arvosteltu: PC

Saatavilla: iOS, Android, lautapeli

Ignacy Trzewiczek/CD Projekt Red

Versio: 1.1.2

Testattu: i5, 8Gt RAM, Radeon R7 240 2Gt

Moninpeli: 2-4

Ikäraja: 16

Noiturin maailmassa vaara uhkaa joka kortin takana, eikä kysymys ole gwentistä.

Sapkowskin kirjoista kuuluisa Noituri ylitti erinomaisten videopelien ansiosta Puolan rajan ja nousi lännessäkin fantasiasuosikiksi. Geralt Rivialainen on jo niin tunnettu hahmo, että edes lautapeli ei ole kaupallinen riski. Lisäksi The Witcher Adventure Game julkaistaan pöytäversion ohella pc:lle ja täppäreille.

Lautanoiturin (laiturin?) sankareita ovat Geralt, bardi Valvatti, velhotar Triss Merigold sekä kääpiösoturi Yarpen Zigrin. Hyviksistä huolimatta kyseessä ei ole tiimipeli, sankarit kilpailevat keskenään tehtävien hoitamisessa. Peli päättyy yhteen, kolmeen tai viiteen keikkaan, ja eniten pisteitä kasannut voittaa.

Jokaisella hahmolla on yksi spesiaalitoiminto ja erilaiset kykykortit, jotka tuovat touhuun kevyttä roolipeliotetta. Kykykortit, kuten Yarpenin mahakamilainen taistelukirves, buustaavat noppien tuloksia.

Noiturimaista fiilistä edistetään tehtävien tekstikuvausten ohella kauniilla Pohjoisten kuningaskuntien kartalla. Pienillä animaatioilla ryyditetty kartta noudattaa tarkkaan lautapelin grafiikkaa, juuria ei edes yritetä peittää. Sekaannuksien varmistamiseksi kartta on jokseenkin erilainen kun The Witcher 3:n mukana tuleva paperikartta.

Tehtävissä kerätään vihjeitä, joita kuvataan punaisilla, violeteilla ja sinisillä lätkillä. Vihjeitä irtoaa kartan alueilta, kuten Cintrasta ja Kaer Morhenista. Vihjeen väri riippuu alueesta, joten nelikko matkustelee lautaa ristiin rastiin. Keräilyn jälkeen marssitaan tehtäväkortin osoittamaan paikkaan ja keikka on paketissa. Lisäpisteitä irtoaa kortin sivu- ja tukitehtävistä.

Sivutehtävät vaativat muutamaa vihjettä, rahaa tai matkustamista jonnekin. Tukitehtävän vaatimukset katsotaan kaverin kortilta ja molempien hahmojen pitää olla samassa paikassa. Europelien tapaan suoraa interaktiota ei ole sen enempää.

Vuoron kahdesta toiminnosta toisen kannattaa olla liikkuminen, koska vihjeitä saa vain uudesta paikasta. Jatko riippuu tilanteesta. Pahasti haavoittunut sankari lepää, heikolle hahmolle kaivetaan lisää kykykortteja. Opportunisti valitsee tutkimukset, jotka tuovat usein lisää vihjeitä, mutta investigation-korttien sattumuksista ja minitehtävistä sataa myös kakkaa niskaan. Erikoistoiminto, kuten Trissin prepare, liittyy kykykortteihin. Se lataa Trissin loitsuihin käyttökertoja. Ladattujen korttien lypsämistä hillitään sallimalla niiden käyttö joko kerran vuorossa tai kerran taistelussa.

Taisteluheiton noppatuloksia lisätään ja muunnellaan kykykorteilla.

Helppo reissu

Basiliski lentää tuulettimeen viimeistään vuoron lopussa, jolloin taistellaan hirviö(i)tä vastaan tai kärsitään foul fate -korttien ikävyyksistä, kuten hidastava rankkasade, vihjeitä kiristävä Dijkstra ja sen sorttista. Jos alue on tyhjä (siellä ei ole monsuja eikä foul fateja), ”sotaradalta” (war track), eräänlaiselta rotaatiolla etenevältä mittarilta, katsotaan, tuleeko sinne monsu vai foul fate -kortti. Vaikeuksista seuraa toimintomahdollisuuksia kaventavia haavoja ja ylimääräisiä kurja kohtalo -kortteja toimintojen päälle.

Tuumailua edellyttävät hetket liittyvä europeleille tyypillisesti siirtojen optimointiin, pääasiallinen vastustaja on muiden toimista kumpuava kiire. Tärkeintä on miettiä, missä toiminnoissa haavat ja foul fatet aiheuttavat vähiten harmia. Kun pesät olivat melkein täynnä, lepäsin tai vierailin Nenneken luona Ellanderissa. Sankari ei kuole, mutta jos haavat tai kurjat kohtalot eivät enää mahdu toimintojen päälle, voittopisteitä verotetaan kaksi per kortti. Systeemi kasaa mukavasti painetta, meininki ei tunnu pelkältä fantasiapasianssilta.

Taistelut ja muut konfliktit hoidetaan virtuaalipöydälle heitetyillä erikoisnopilla, jotka ovat joka sankarille erilaiset. Tulokset ovat miekkoja, kilpiä, magiaa ja tyhjiä. Miekkoja tarvitaan hirviön lyömiseen ja kilpiä puolustukseen. Vastustaja kuukahtaa, jos miekkoja on tarpeeksi, vaikka kilvet eivät riittäisikään. Noppatulosten määrää lisätään tai niitä muunnellaan kykykorttien aseilla ja loitsuilla. Stryksille ja muille kultatason monsuille ei ole mitään jakoa ilman tuloksien buustausta. Taisteluiden ainoa taitoelementti on niihin varautuminen: jos kykykortteja ei ole ladattu, mitäs läksit.

Noituurilla voittoon

Yksinpelin suurin ongelma on helppous: voitin jokaisen pelini, hahmosta riippumatta. Kovempi vaikeustaso vaatii ihmisiä, joko paikallisessa hotseat-nelinpelissä tai nettipelissä. Netissä pelataan julkisesti tai nimetyssä privapelissä, jonka nimi pitää tietää, jos haluaa mukaan. Satunnaisia nettipelaajia oli Wild Huntin vanavedessä vähän, mutta pääsin sentään kokeilemaan. Netissä toimintojen aikarajat pitävät tahtia yllä ja vastustajan kortteja saa silmäillä omaa vuoroa odotellessa. Ottelut etenevät sutjakkaasti ja voiton eteen joutuu tekemään jo töitä. Ikävänä sivuvaikutuksena nettivisiitti hävitti offline-tallennukseni.

The Witcher Adventure Game on leppoisaa lautistoimintaa Noiturin raadollisessa maailmassa. Sen on syytä olla tuttu, jos haluaa nelikon seikkailuista kaiken irti. Harkitsen peliä jopa oikeana lautiksena, vaikka sen sijoitus BoardGameGeekissä ei olekaan ihmeellinen. Lieneekö fyysisessä lautapelissä liikaa nippelien näpellystä?

Viihdyttävä Noiturin maailmaan sijoittuva digitaalinen lautapeli.

82