Vietnam ‘65 - Sissilaakson tarinoita

Arvosteltu: PC

Saatavilla: iOS

Every Single Soldier / Slitherine Ltd

Versio: Myynti

Minimi: Intel Pentium 4, 2 GB RAM, DirectX 9.0c-yhteensopiva grafiikkakortti

Testattu: Intel (R) Core(TM) i7-3630QM CPU @ 2.40 Ghz, 8 Gt, GeForce GT 650 M, Windows 8

Moninpeli: Ei

Ikäraja: 12

Hippiliike oli oikeassa: sodan voi voittaa vain sydämessään.

Vietnam on strategiapeleissä harvinainen näyttämö. Räiskintäpeleissä Vietkongin urheita sissejä on pari kertaa nähty, mutta strategiapeleissä sissisotaa ei juuri ole käsitelty.

Pelissä Vietnam ’65 pikkufirma Every Single Soldier tarttuu aiheeseen omaperäisellä tavalla. Yhdysvaltain joukkojen tavoite ei olekaan voittaa sissejä asein, vaan sydämen ja mielen kautta saada paikalliset asukkaat omenapiirakan ystäviksi. Je suis Charlie -vaihtoehtoa ei ole.

Ystäviä ja kylänmiehiä

Mainospuheiden perusteella voisi odottaa tiukkaakin simulaatiota sissisodasta, mutta ei kannata toivoa liikoja: Vietnam ’65 on kevytstrategia hyvin lautapelimäisillä säännöillä. Satunnaisesti luodulla kartalla on kymmenen kylää, kaikilla on oma mielipiteensä Yhdysvalloista. Vietkongin sissit saapuvat kartalle pelaajalle näkymättömältä Ho Chi Minhin polulta ja pyrkivät käännyttämään kylät Pohjois-Vietnamin puolelle. Kylissä vierailemalla ja sissisoluja tuhoamalla pelaaja yrittää pitää kylien keskiarvon Yhdysvalloille myönteisenä.

Oman elämänsä William Westmoreland kuskaa joukkojaan kopterikyydillä vierailemaan kylissä ja väijymään sissejä. Päämajansa tueksi pelaaja voi rakentaa kakkostukikohdan sekä pienempiä etuvartioita, joihin voi asettaa raskaampia aseita kuten tykistöä. Uusien yksiköiden värvääminen ja rakennustyöt maksavat poliittisia pisteitä, joita saa sissiyksiköitä tuhoamalla. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kylien agitoimisen lisäksi sissit asettavat miinoja ja väijyvät sinkomiehillään pelaajan koptereita. Pian sissit saavat myös ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa Pohjois-Vietnamin armeijalta (NVA), joka perustaa omia tukikohtiaan pelaajan riesaksi.

Avainyksikkö ovat vihreät baretit, joiden tehtävänä on tiedustella sissien olinpaikkoja ja kouluttaa Etelä-Vietnamin armeijan (ARVN) yksiköitä etuvartioissa. ARVN:n yksiköt eivät ole yhtä vahvoja kuin jenkkimosurit, mutta saavat myötämielisiltä kyliltä todennäköisemmin sissejä paljastavaa tiedustelutietoa. Baretit ja kylien tietotoimistot ovatkin miltei ainoa tapa saada sissit hollille, sillä yllätyskohtaamiset sujuvat harvoin miellyttävästi.

Kopterikyydillä pimeyden sydämeen

Koptereilla ja huollolla yleensäkin on aiheeseen sopivan iso rooli Vietnam ’65:ssa. Tukikohtien ulkopuolella olevat yksiköt kuluttavat joka kierros tarvikkeitaan ja tarvitsevat täydennystä joko koptereiden tai miehistönkuljetusvaunujen tuomina. Huoltokierroksia pitää suunnitella etukäteen, koska koptereita tarvitaan myös jalkaväen liikuttamiseen, tykistön ammustäydennyksiin ja haavoittuneiden yksiköiden evakuointiin. Pelaajan yksiköt kestävät yhden osuman, mutta tarvitsevat lepovuoron päämajassa ennen kuin voivat palata täysikuntoisina kentälle. Kaukopartiossa olevan barettijengin haavoittuminen miinakentässä luo kivasti jännitystä, sillä keskeltä viidakkoa kopterit eivät voi yksikköjä noutaa.

Keskittyminen huoltoon on virkistävää vaihtelua, mutta se ohjaa puoliväkisin saman optimaalisen pelityylin toistamiseen. Kakkostukikohta kannattaa tehdä kentän puoleenväliin, mistä kopterit voivat lentää päämajaan yhdessä kierroksessa. Liian kaukana olevaan tukikohtaan kopterit eivät pääse ehjänä perille, ja liian lähelle tehty tukikohta ei saa riittävästi karttaa valvovan silmän alle. Samalla perusstrategialla ja pienellä muuttujien määrällä noin tunnin kestävistä peleistä tulee pian itseään toistavia.

Toiston tunteeseen vaikuttaa myös pieni yksikkövalikoima ja vihreiden barettien tärkeys. Erikoisjoukot ovat kalliita, joten muihin yksiköihin ei tahdo riittää poliittisia pisteitä. Jokainen uusi yksikkö myös vie koptereiden huoltokapasiteettia, mikä sinänsä on kyllä aiheeseen sopiva dilemma.

Peli luo joka peliin satunnaiskartan, mutta sen algoritmi kaipaisi hiomista. Jos peli luo monta kylää keskelle syvintä viidakkoa, ne on menetetty heti kättelyssä, koska kopterit eivät voi laskeutua kyläruutuihin, eivätkä vihreiden barettien vierailut vaikuta kylien mielipiteeseen. Lautapelimäiset säännöt luovat myös välillä hassuja tilanteita, joissa sissit voivat omalla vuorollaan liikkua kylään vaikka siellä seisoisi jo jenkkejä turisemassa. Mahtaa olla kiusallista.

Vietnam ’65 on aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta on toteutustavaltaan liian kevyt ja nopeasti itseään toistava. Uusia ominaisuuksia on luvattu päivityksissä, mutta sitä odotellessa hyväääää yötä, Vietnaaaam!

Mielenkiintoisesta aiheesta tehty kevytstrategia, jonka uutuudenviehätys vaihtuu nopeasti toistoksi.

78