Pajatso – Koko kansan taitavuuskoe

Julkaistu: 17.8.2015
Kirjoittaja: Tuomas Honkala

Suomalaisen peliteollisuuden ensimmäinen kansainvälinen hittituote ei ollut Clash of Clans, Angry Birds tai Max Payne, vaan vanha kunnon Pajatso.

Pajatso on peli, jossa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuoteselosteen mukaan ”pelaajan tavoitteena on saada voittoja osumalla kolikolla voittoporttiin”. Se on jokseenkin tarkka kuvaus pelin luonteesta. Voittoportteihin osuminen on kiistatta taitolaji, jopa niin paljon, että Pajatsoa on pelattu maailmanmestaruustasollakin.

Vaikka teknisesti ottaen kyse on tuontipelistä, vuodesta 1938 eteenpäin Suomessa on pelattu vain RAY:n valmistamia kotimaisia Pajatsoja. Puisiin pömpeleihin rakennetut 20 pennin ja 50 pennin Pajatsot hallitsivat raha-automaattipelien genreä ylhäisessä yksinäisyydessä vuosikymmenien ajan, ensimmäiset Las Vegasin kasinotunnelmaa henkivät hedelmäpelit saatiin Suomeen vasta 1970-luvulla.

Jos itse peli-idea oli tuontitavaraa, niin kotimaiset Pajatsot kelpasivat toisaalta vientiin. Erityisen suosittuja RAY:n penni-Pajatsot olivat Norjassa, jonne suomalaispeli rantautui vuonna 1972. Vienti lähti vetämään, kun Norjan kansallisen pelimonopolin silloinen johtajapariskunta pääsi ”jasson” makuun matkaillessaan Lapissa.

Pajatso on erottamaton osa suomalaista pelikulttuuria, sitä on pelattu melkein koko Suomen itsenäisyyden ajan. Siinä sivussa se on ehtinyt tuottaa kansanterveyden hyväksi arviolta 1,5 miljardin euron pelituotot.

[caption id="attachment_22109" align="aligncenter" width="614"] Saksalaisessa Bajazzossa kolikkoa pyydystettiin metallisen ilveilijähahmon (ital. pagliaccio) voittokuppiin. Ilveilijää ohjataan taulussa olevaa nuppia kääntämällä.[/caption]

Tuuria vai taitoa?

Pajatson alkukoti on unohtunut historianhämäriin, mutta ensimmäiset Suomeen 1920-luvulla tuodut ”taitavuuskoeautomaatit” olivat kiistatta saksalaisia Bajazzoja. Saksassa riideltiin pelikoneiden juridisesta statuksesta ja uhkana oli, että viranomaiset julistaisivat Bajazzot laittomiksi onnenpeleiksi. Saksalaiset peliyrittäjät varautuivat pahimpaan kaupittelemalla automaattejaan ulkomaille.

Suomi ei olisi Suomi, elleivät Pajatsot olisi joutuneet täälläkin yhtä tarkkaan syyniin. Kieltolain aikainen oikeuskanslerimme Axel Charpentier tulkitsi, että vaikka Pajatsoissa oli taidollista elementtiä mukana, niin ”toisella puolen ei ole mahdotonta sekään, että automaatin käytössä aivan taitamaton henkilö panemalla siihen markan saa jonkunlaisen voiton.”

[caption id="attachment_22121" align="alignleft" width="225"] Suosittu 20 pennin Pajatsoa oli altis monille huijauksille.[/caption]Suomalaisten orastava rahapelivillitys oli katketa heti alkuunsa, kun Charpentier asetti Pajatsot käyttökieltoon rulettiin rinnastettavina uhkapeleinä. Oikeuskansleri ei kuitenkaan saanut tukea sisäministeriöstä, joka vastusti kieltoa. Epävarmuuden aika päättyi vuonna 1928, kun raastuvanoikeus ratkaisi pelilupa-asian kolmen Suomessa toimivan Pajatso-yrittäjän eduksi.

Jotta liiketoiminta ei olisi vaikuttanut liian raadolliselta, Pajatso-yrittäjät keksivät pian jakaa osan voitoistaan hyväntekeväisyysjärjestöille. Laajamittaista automaattitoimintaa pyörittänyt Dayton Osakeyhtiö meni niin pitkälle, että se lahjoitti peräti 35 prosenttia pelituotoistaan Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitolle.

Pelituotoista hyötyneet hyväntekeväisyysjärjestöt olivatkin ratkaisevassa asemassa, kun automaatteja yritettiin seuraavan kerran kieltää vuonna 1931. ”Pajatsot ovat omiaan kasvattamaan nuorison tuhlaavaisuutta, jopa rikollisuutta”, kirjoitti Viipurin lastensuojelukunta sosiaaliministeriölle osoittamassaan lausunnossaan. Moraalipaniikki ei saanut tukea Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, joka halusi turvata terveyssisarpalvelunsa rahapelituotoilla.

Pajatsojen laillisuuden vatvominen päättyi lopullisesti vuonna 1937, kun Suomessa säädettiin laki, joka siirsi raha-automaattien ylläpito-oikeuden yleishyödylliselle Raha-automaattiyhdistykselle. Uskomatonta kyllä, RAY oltiin vähällä nimetä ”Yleishyödyllisten yhdistysten kannatusyhdistys ry:ksi”.

[caption id="attachment_22113" align="aligncenter" width="678"] Alkujaan Raha-automaattiyhdistys toimitti Pajatsojaan vain ensimmäisen luokan ravintoloihin. 1940-luvulta peräisin olevassa arkistokuvassa herrasmies mittelee taitojaan kymmenen markan Pajatsoa vastaan.[/caption]

Pajatson vuosikymmenet

Raha-automaattiyhdistyksen toiminta käynnistyi varsinaisesti vuonna 1938. Toimintaideaan sisältyi alusta pitäen se, että uusi yhdistys valmistaisi Pajatsonsa itse. Peliautomaatit sijoitettiin ensimmäisen luokan ravintoloihin, käytännössä rahvaan ulottumattomiin.

Talvisota lamaannutti RAY:n toiminnan täysin, mutta välirauhan aika ja jatkosota osoittautuivat pelitoiminnalle voimakkaan kasvun ajaksi. Koska kaupoissa oli pula vähän kaikesta, sota-ajan Suomi käytti joutilaan rahansa huvituksiin, kuten elokuvissa käyntiin ja jassopeleihin. Syrjäkylillä Pajatsoista ei tosin tiedetty mitään, sillä sieltä puuttuivat soveliaiksi katsotut anniskelupaikat. Pajatsojen levinneisyyttä edistänyt kyläbaarikulttuuri virisi Suomeen vasta 1950-luvun puolella.

Raha- ja kolikkouudistusten seurauksena Pajatso-malleja jouduttiin uudistamaan varsin tiuhaa tahtia. 1950-luvulta 1960-luvulle Pajatsoja ehdittiin pelaamaan ensin viiden markan, sitten kymmenen markan, lopulta kahdenkymmenen markan kolikoilla. Vuoden 1962 rahalain jälkeen yksi uusi markka vastasi sataa vanhaa, joten Pajatson uudeksi pelivälineeksi vaihtui 20-penninen. Samoihin aikoihin lanseerattu 20 pennin Pajatso osoittautui todelliseksi kestoklassikoksi, joka säilyi markkinoilla aina vuoteen 1990 asti.

Vuoden 1967 uudistettu 50 pennin Pajatso nauttii vieläkin suurempaa arvostusta, sillä sitä pidetään peliominaisuuksiltaan kaikkien aikojen parhaana Pajatso-mallina. Vuoden 1981 markan Pajatso ei herättänyt pelaajissa yhtä suuria intohimoja, ei vaikka siinä oli uusinta tekniikkaa edustava elektroninen pelipöytä.

Erikoista kyllä, Raha-automaattiyhdistyksen toiminta keskittyi 1970-luvulle asti lähes pelkästään Pajatsoihin ja niiden suosiota hetkellisesti uhanneisiin jukebokseihin. Vaikka yksikätiset rosvot ovat Pajatsojakin vanhempi keksintö, Suomessa niitä ei pelattu ennen 1970-lukua kuin Linnanmäellä. Kun pelivalikoimaa viimein ryhdyttiin kasvattamaan, RAY oli tuota pikaa mukana myös flipperi- ja arcade-pelitoiminnassa. Pelituotoissa mitattuna suomalaisen arcade-pelaamisen huippuvuosi oli 1983.

Kaikki on silti suhteellista. Siinä missä arcade-automaatteja oli Suomessa enimmillään alle tuhat, Pajatson laitekanta käväisi 1970-luvun lopulla jopa 8 500:ssa. Kaikkien aikojen huipun jälkeen Pajatson kestosuosio kääntyi hienoiseen laskuun, jota joudutti muun muassa vuonna 1986 lanseerattu RAY:n Pokeri.

[caption id="attachment_22118" align="aligncenter" width="567"] 50 pennin mallia pidetään kaikkien aikojen parhaana Pajatsona.[/caption]

Väärin pelattu

Vilunkipeli on aina ollut erottamaton osa suomalaista Pajatso-kulttuuria. Huolimatta Raha-automaattiyhdistyksen yrityksistä parantaa Pajatsojen suojausta, mekaanisten automaattien toiminta oli aina altista kovakouraisille otteille ja muille koiruuksille.

Pajatsojen keskeinen ongelma oli voitonjakokaukalon suora yhteys pelipöytään ja siellä pötköttäviin rahoihin. Varhaisimmissa malleissa Pajatson tyhjentämiseen periaatteessa riitti, kun käänsi koko automaatin ylösalaisin. Heijaus oli kuulemma erityisesti portsarien suosiossa. Ongelmaa hillitäkseen RAY:n asiamiehet ryhtyivät pulttaamaan automaatteja lattioihin.

Pulttaaminen ei tietenkään auttanut siihen, että vielä 50 pennin Pajatsoissakin riittävän kova isku pohjaan sai kolikot liikkeelle. Asiamiesten tietoon tuli tapauksia, jossa Pajatsoja oli pahoinpidelty muun muassa kakkosnelosella ja pajavasaralla, kokin lihanuijalla ja jopa hiihtomonolla. Legendan mukaan monottaja otti kerrasta opikseen, kun jatkuvaan hävikkiin kyllästynyt RAY:n asiamies päätti lyödä viiden tuuman naulat Pajatson pohjasta läpi. Auts.

Hienovaraisempaa Pajatso-vedätystä edusti metrimittakikka, jossa ilman päätyväkästä oleva mitta ujutettiin voittokaukalosta Pajatson uumeniin. Mitan avulla pelipöydän kolikkopinoja voitiin juntata muureiksi voittoporttien eteen. Sen jälkeen ei ollut temppu eikä mikään osua kimmokkeella keskimmäiseen pääporttiin. Muunnelmassa hyödynnettiin nahkatakin selkämystä ja penni-Pajatsojen lasilevyjen väljyyttä. Kun nahkatakkimies kihnutti itseään lasilevyä vasten, se sai aikaan saman efektin kuin rullamitan kanssa – kolikkopinot kohosivat kohti voittoportteja.

Itse pelivälineet eli kolikot olivat niin ikään alttiita huijaukselle. Kaikkien aikojen legendaarisimpana Pajatso-huijauksena voidaan pitää siimakolikkoa. Kun kolikon läpi porattiin reikä ja reiän läpi sidottiin siima, syntyi rajatonta iloa tuottava peliväline. Kun RAY innovoi lisäämällä Pajatsojen rahalukkoihin siimaleikkurit, vilunkimiehet vastasivat sitomalla lantteihinsa moninkertaiset siimat.

Penni-Pajatsot olivat huonoja tunnistamaan pelivälineen laillisuutta. Pajatsoille kelpasivat paitsi monet arvottomat ulkomaanrahat, kuten Puolan zloty, Tanskan viisiäyrinen, neukkukopeekat, myös suomalaispennit, joiden arvoa oli ”tukevoitettu” teipillä, pinnalle kuivuneella sokerilimsalla tai kolikon ympärille pujotetulla kuminauhalla.

Toisinaan väärällä rahalla pelaaminen oli varsin harmitonta. Tornionjokilaaksossa jopa puolet Pajatsoihin syötetyistä kolikoista oli kruunuja, mistä seurasi, että pelaajat saivat myös voittonsa yhtä suurelta osin kruunuina.

[caption id="attachment_22115" align="aligncenter" width="850"] Siimaan sidottu lantti on Pajatso-huijauksista tunnetuimpia. Siimasta vetelemällä lantin voi ohjailla voittoporttiin.[/caption]

Uudet pelit, uudet pelaajat

Pajatso oli kärsivänä osapuolena lama-ajan kolikkouudistuksessa ja euron käyttöönotossa. Vaikka voitot kasvoivat, kun panos vaihtui markasta 20 eurosenttiin, ihmisten mielissä euro-Pajatso koki inflaation. Osasyynsä oli siinäkin, että 1990-luvun laiteuutuudet – räikeästi vilkkuva ”hedelmäjasso” ja omituisella ravitematiikalla ratsastanut ”Musta hevonen” – osoittautuivat pelikansan silmissä melkoisiksi flopeiksi.

Pajatson MM-kisat vuosina 2003, 2005, 2007 ja 2009 sentään kohottivat peliklassikon profiilia, mutta yhtä kaikki, aika oli ajamassa aidon ja alkuperäisen ohitse. Tänä päivänä Raha-automaattiyhdistyksessä on ylipäätään havahduttu siihen, että rahapelien käyttöikä on lyhentynyt.

Uusia peli-ideoita janotaan nyt niin kovasti, että RAY on ryhtynyt etsimään peliosaamista talon ulkopuolelta. Ensimmäisen yhteistyökumppaninsa yhdistys löysi oululaisesta Ludocraftista, joka on suunnitellut Aku Hirviniemen sketsihahmolla ratsastavan Harjakais-rahapelin. Raha-automaattiyhdistyksellä onkin potentiaalia nousta merkittäväksi rahoittajaksi suomalaisella pelialalla.

Raha-automaattiyhdistys katsoo, että sillä on suuri tehtävä suomalaisen järjestötoiminnan rahoittajana. Suuren tehtävän täyttäminen edellyttää, että RAY pyrkii aktiivisesti vastaamaan nettikasinoiden ja muiden digitaalisten huvitusten kilpailupaineeseen räjäyttämättä peliriippuvuushaittoja käsiin.

RAY:n liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen myöntää epäröimättä, että yhdistyksen tavoitteena on pelituottojen kasvattaminen. Siinä onnistuminen edellyttää uusia pelejä, jotka viehättävät uusia pelaajia. Rivien välistä on tulkittavissa, että rahapelit eivät enää tavoita nuorisoa niin kuin Pajatson päivinä. Ehkäpä Pajatso pitäisi keksiä uudelleen?

Raha-automaattiyhdistyksen kannalta Pajatson tarina on kuitenkin päättynyt, sillä se luopui maaliskuussa viimeisestä olleesta Pajatsostaan. Mistään lopullisesta kuolemasta ei tietenkään voi puhua, sillä Pajatso jatkaa elämäänsä harrastuskäytössä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin RAY:n valmistamia Pajatsoja on yhä rahapelikäytössä Chilessä…

Tuomas Honkala

Lähteet: RAY:n henkilöstön haastattelut ja Santtu Luodon ja Mika Wickströmin pajatsohistoriikki ”Pajatson historia Suomessa” (WSOY, 2008).

Juttu julkaistiin alunperin Pelit-lehdessä 4/2015.

[caption id="attachment_22117" align="aligncenter" width="945"] RAY:n kunnossapitopäällikkö Heikki Kauppi ja 50 pennin Pajatso. Jos Pajatso oli pelattu tyhjäksi, asiamiesten tehtävänä oli säätää voittoporttien tappivälejä kireämmiksi. Tosipelajaat näkivät jo päältäpäin oliko Pajatso "antavalla" tuulella.[/caption]