Vierailla vesillä
Blizzard Entertainment
Ilmestyy: Kesä 2016
Blizzard on tullut tunnetuksi strategia- ja roolipeleistään. Nyt he kokeilevat onneaan moninpeliräiskintöjen rintamalla.
Superälykäs gorilla loikkaa ilman halki jousiampujan taakse ja niittaa hänet sähköpyssyllään. Seuraavaksi hän lähtee haastamaan lännenmiestä, mutta kaatuukin kuudestilaukeavan luoteihin. Revolverisankari jatkaa matkaansa kohti lähintä hallintapistettä, jonka luona hän kohtaa vihaisen kyborgininjan ja aikamatkustavan brittipimun. Nyt tarvitaan taustatukea, jota myös saadaan lentävältä sinkosankarilta. Hän posauttaa hetkessä kyborgit ja pimut taivaisiin, jonka jälkeen reitti tavoitteeseen aukenee. Yhteistyö kunniaan.
Harvemmin sitä näkee gorilloja, kyborgeja ja pimuja saman päivän aikana samassa paikassa, mutta Overwatchin maailmassa kaikki tuntuu olevan mahdollista. Kuulin pelistä ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja ajattelin aluksi sen olevan täysi floppi, koska eihän Blizzardilla ole lainkaan kokemusta nettiräiskinnöistä. Vähän myöhemmin kuitenkin lämpenin pelille nähtyäni siitä riittävän monta videopätkää ja olen siitä asti himoinnut sitä kuin maukasta kesäkurpitsaa.
Overwatch on Blizzardin projektiksi hyvin epätavallinen, koska se ei pohjaudu Warcraftin, Starcraftin tai Diablon maailmaan. Vanhoja tapahtumia ja tarinoita ei siis kierrätetä ollenkaan, vaan kaikki on uutta. Peli sijoittuu tulevaisuuden maapallolle, jossa eräänä päivänä ihmisten rakentamat robotit aloittavat sodan isäntiään vastaan. Lopulta robot onnistutaan torjumaan Overwatch-nimisen maailmanpoliisijärjestön ansiosta, ja rauha palaa maailmaan, mutta vain hetkeksi.
Tässä taannoin Blizzard käynnisti Overwatchin julkisen betatestausvaiheen, johon minäkin pääsin osallistumaan. Seuraavaksi kuulette, millaisesta pelistä onkaan kyse.
Räiskintää rakkaudella
Overwatch ei ole tosikoille suunnattu realismiräiskintä, jossa maataan kiväärin kanssa pusikossa ja odotetaan, että vastapuolen sotilas ilmestyy tähtäimeen. Se ei myöskään ole hypernopea sinkohippa, jota dominoivat pupujen lailla pomppivat quakettajat. Peli on jotain näiden kahden ääripään väliltä. Sanoisinkin sen muistuttavan eniten Team Fortress 2:ta, mikä ei ole lainkaan pöllömpi juttu. Molempia pelejä yhdistää sarjakuvamainen grafiikkatyyli, tiimipohjaisuus ja suuri hahmovalikoima.
Jos on elämänsä aikana edes pikkaisen hypistellyt räiskintäpelejä, oppii Overwatchin perusteet aikas nopiaan. Siihen ei vaadita kuin pari kunnon matsia ja tilkka hikeä. Sen jälkeen osaa jo liikkua kentissä ilman eksymistä ja ampua oikeaan suuntaan. Vielä ei ole kuitenkaan ihan valmis haastamaan kovan luokan pro-pelaajia, joita Overwatchistakin löytyy jo useampi kappale. Jotta pääsee heidän tasolleen, täytyy ensinnäkin opetella jokaisen hahmon taitovalikoima ulkoa. Kaikilla hahmoilla on kaksi tai kolme peruskykyä sekä yksi ultimaattinen superkyky, jonka lataaminen vie oman aikansa. Blizzardilla selvästi tykätään MOBA-peleistä, sillä niistähän idea tähän taitojärjestelmään on saatu.
Pelimuotojen suhteen tämä nykyinen betaversio on vielä kovin kitsas, sillä erilaisia moodeja on vasta kaksi kipaletta. Niistä ensimmäinen on perinteistä hallintapisteiden valtaamista ja puolustamista, mikä on jo niin passé. Toinen pelimuoto, Payload, on kopioitu nimeä myöten Team Fortress 2:sta. Siinä hyökkääjien tehtävänä on saattaa hitaasti liikkuva vaunu määränpäähänsä ennen aikarajan umpeutumista, kun taas puolustajien täytyy panna kuljetukselle stoppi. Sekin on siis sitä samaa vanhaa, vaikkakin edelleen rautaa. Blizzardin pojat hävetkää ja uusia moodeja keksikää.
Kentissä on sentään enemmän yritystä. Niitä on jo kiitettävät kahdeksan kappaletta ja ne ovat kaikki ihanan erilaisia. On japanilaisia temppeleitä, Egyptin pyramideja ja hulppea Hollywoodin lavastekaupunki, joka on oma suosikkini.
Me ollaan sankareita kaikki
Overwatchin vahvuus on sen kookas hahmorosteri, joka pitää sisällään parikymmentä erilaista sankaria/pahista. Se on moninpeliräiskinnälle huikea määrä. Ei ainakaan itselleni tule heti mieleen toista lajityypin peliä, jossa vaihtoehtoja olisi yhtä paljon. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta tässä paketissa tuntuisi olevan molemmat. Kaikki ukkelit nimittäin eroavat toisistaan merkittävästi niin kyvyiltään kuin pelityyliltään, joten vaihtelua riittää.
Elämäni ensimmäisessä Overwatch-matsissa hahmoni oli alkutarinassakin esiintynyt brittipimatsu, joka pelissä tottelee nimeä Tracer. Tracer on äärimmäisen heiveröinen, mutta peijakkaan vikkelä tiedustelija, jonka spesiaaliteettina ovat lyhyen matkan teleporttailut ja kikkailut ajan kanssa. Hän on parhaimmillaan vihujen selustassa aiheuttamassa hämmennystä ja tuhoa, joten siinä mielessä hän muistuttaa Team Fortressin Scoutia. Omaan pelityyliini Tracer ei aivan sopinut, koska en pysty sellaiseen ADHD-menoon ilman kokonaista kahvipannullista. Olen kuitenkin nähnyt hänen olevan osaavissa kätösissä lähes pysäyttämätön, joten ei hän ainakaan ole liian heikko.
Seuraavan hahmovalinnan tein pelkän ulkonäön perusteella. Ei, en taas valinnut toista hemaisevaa hamehelmaa, vaan päädyin metallihaarniskaan sonnustautuneeseen jättiläiseen. Tämä Reinhardtiksi kutsuttu miehenköriläs sopi minulle täydellisesti, koska tykkään rynniä taisteluun ensimmäisenä. Reinhardtista erikoisen tekee se, että hän on koko porukan ainoa melee-taistelija. Siksipä miehen täytyy päästä lähietäisyydelle ennen kuin hänestä on jotain hyötyä, mutta onneksi se ei ole mikään ongelma. Hänellä on nimittäin selässään rakettimoottori, joka kiidättää hänet muutamassa sekunnissa saaliinsa luo. Sen jälkeen tarvitsee vain heiluttaa nuijaa pari kertaa ja kohde on hautapaketissa.
Sain panssaroidusta sakemannista yliannostuksen testosteronia, joten hänen jälkeensä kaipasin jotain naisellista. Mikäs sen naisellisempaa kuin konetykeillä varustettu pinkki mecha. Mecharobotin ohjastaminen on verratonta lystiä, koska se on äärimmäisen ketterä ollakseen niin painava. Lisäksi siitä löytyy monia kivoja lisätoimintoja, kuten tilapäinen lentomoodi ja ohjustentorjuntajärjestelmä. Hätätilanteessa koko masiinan pystyy posauttamaan itsetuhonappia painamalla, jonka jälkeen sen sisuksista loikkaa ulos söötti naispilotti D.Va. Hän on aseistautunut vain pelkällä pistoolilla, mutta osaa silti selviytyä siihen asti, että päämaja lähettää hänelle uuden robon.
Ensi kesänä tavataan
Betaversion keskeneräisyydestä johtuen on vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida, kuinka hyvin Overwatch menestyy. Perusteet siinä on kunnossa ja sen pelaaminen on hauskaa, joten periaatteessa pelistä voi kehkeytyä isokin hitti. Kaikenlaisia puutteita on vain vielä turhan paljon. Yksi sellainen on pelimuotojen vähäisyys. Niitä haluaisin nähdä ainakin pari lisää, ja mieluummin sellaisia uusia ja omaperäisiä moodeja, joita ei ole kopioitu muualta. Toinen puuttuva tekijä on jonkinlainen rankkaussysteemi liigoineen ja divareineen, mutta sellainen on jo melko varmasti tuloillaan. Hyvä niin, sillä ilman sitä matseilla ei ole mitään merkitystä.
Pelin maksumallista oli paljon spekulaatiota vielä jokunen kuukausi sitten. Moni veikkasi – minä mukaan lukien – pelin noudattavan free-to-play -mallia, mutta tekijät päätyivätkin perinteiseen neljänkympin kertamaksuun, jolla saa heti käyttöönsä kaikki hahmot ja kartat. Se on oikein mainiota, sillä nyt ei kenenkään tarvitse ostella sankareita erikseen tai käyttää satoja pelitunteja niiden avaamiseen.
Overwatchin lopullisesta julkaisupäivästä ei ole vielä täyttä varmuutta. Sen pitäisi olla valmis viimeistään kesällä, mutta Blizzardin tuntien pieni tai suuri viivästyminen on enemmän kuin todennäköistä. Peli kaipaa vielä kehittelemistä, joten minun puolestani saavat lykätä sitä vaikka syksyyn asti. Ei tässä ole mikään kiirus.
Samu Ollila
