Avalanchen rinteet ovat täynnä vaaroja. Lumeen hautautumisen lisäksi varomatonta lautailijaa uhkaavat myös peurakolarit ja sortuvat sillat.
1080 Avalanche keskittyy kahden kilpailijan lumilautakrossiin, ja temppuilua harrastetaan vain vaihtelun vuoksi. Alkupään radat ovat sunnuntailautailijoille sopivia kukkuloita, mutta taitojen karttuessa päästään vaarallisen vuoriston killeririnteille.
Jäisiin kuruihin syöksyvien laskijoiden nopeudet nousevat liki 120:een ja meno myös tuntuu siltä. Mäntyjen, kuusikoiden ja tiukkojen kurvien läpi suhahdetaan hengissä vain refleksiratkaisuiden varassa. Äkkijyrkät rinteet, valtavat hyppyrit ja mahasta sieppaavat putoukset tyhjyyteen viimeistelevät tunnelman.
Krossiradat ovat lyhyitä, reilusti alle kahden minuutin rykäisyjä. Pätkät ovat monipuolisia kapeiden kourujen, kanjonien ja rotkojen yhdistelmiä. Laskureittejä piristetään oikopoluilla, mutta pelkkää pääväylää seuraamalla voittaa suurimman osan kilpailuista.
Oikopolut pujottelevat puunrunkoja, hyppyreitä ja kielekkeitä pitkin ristiin rastiin radan ylä- tai alapuolella. Taitoa ja kokemusta vaativien oikaisujen käyttäminen palkitaan muutaman sekunnin etumatkalla vastustajaan. Huikea Sick With It -kallioserpentiini on monella eri tasolla kiemurtelevien reittien labyrintti.
Laskettelukeskusten, kylien ja kaupunkien tuntumassa menoa häiritsevät nolosti hötkyttelevät suksenkuluttajat, autot ja moottorikelkat. Erämaassa matka saattaa katketa peuroihin tai kivivyöryihin. Paikoitellen snoukkaajat joutuvat varomaan teatraalisesti sortuvia siltoja ja muita onnettomuuksia.
Krossisarjojen viimeisessä osakilpailussa paetaan pelottavan jylhästi jymisevää lumivyöryä. Komeasti syöksyvä lumen, jään ja kivien sekamelska tuo maalin tavoitteluun kummasti lisää pontta ja paniikkia. Normaalisti koko sarjassa on vain kolme uusintayritystä, mutta hyytävää lumivyörykisaa saa laskea kunnes onnistuu.
Nintendo kuusnepan 1080 Snowboardingin kontrolleissa on simulaattorimainen tuntuma: alastuloissa kaivataan tarkkuutta ja melkein kaikki töytäisyt viskaavat laskijan hankeen. Sen seuraaja 1080 Avalanche lähestyy snoukkausta lennokkaalla arcade-otteella. Laskijat pysyvät tolpillaan hirmuisten putouksien jälkeen ja kaatuminen vaatii yritystä tai katastrofaalista kämmiä.
Pienet kolarit ja virheet korjataan hupaisalla vatkauksella. Tilanteesta riippuen tattia pyöritetään vinhasti joko vasemmalle tai oikealle, jotta heppu jäisi jaloilleen. Koska tasapainoa korjatessa ei voi ohjata, toinen kolari heti perään on fataali. Grafiikan ohella helpotetut kontrollit ovat ainoa kouriintuntuva muutos 1080 Snowboarding -klassikkoon verrattuna.
Kyläkaupan hopparihemmot
Lautailijoiden kuteet muistuttavat Tarjoustalon alepäivien pahnanpohjimmaisia tusinaverkkareita, sillä hahmojen vaatekomero on täynnä kulahtaneita rättejä. Kepeän arcade-asenteen takia tylsää synkistelyä ja harmautta on vaikea ymmärtää. Mihin kaikki iloisen räikeät mariovärit ovat kadonneet? Läpäisybonuksina aukeaa sentään pari kelvollista asua ja vinkeitä alter egoja.
Lautakrossin viisitoista lyhyenläntää rataa jakautuvat neljään sarjaan. Viimeinen extreme-sarja kaahataan peilikuvaksi käännetyillä rinteillä. Vauhtia kaivataan myös tiukoissa pujottelukisoissa, joissa jokainen läpäisty portti tuo kelloon muutaman arvokkaan lisäsekunnin. Pakko päästä maaliin -addiktion värittämiä pujottelukisoja hioo mielellään tuntikausia. Innokas pujottelija oppii ikään kuin vahingossa useita nokkelia oikoreittejä.
Time trial -aikalaskujen todellisia tavoitteita ovat rinteille kätketyt kolikonpalat. Snoukkaaja saa kolikon, jos hän kerää kaikki viisi kolikonpalaa saman laskun aikana. Kolikot ja pujottelupokaalit avaavat bonuslautoja: kuningaspingviinillä ja jättimäisellä NES-padilla laskeminen kohottaa mielialaa mukavasti.
Temppukisoista irtoaa hupia korkeintaan pariksi illaksi, sillä laskijat pääsevät kikkailemaan vain kolmelle rinteelle. Kaiken huipuksi hyppyrissä ja lumikourussa ei ole liiemmin varaa sooloiluun tai luovaan reitinvalintaan. Temppukisat ovat periaatteessa päteviä, mutta Ampedin monipuolisesta otteesta jäädään kauas.
Kun krossisarjojen radat on nähty ja opittu, mielenkiinto hiipuu. Temppuilu ja kolikkojen kerääminen viihdyttävät tovin, mutta aito addiktio iskee vain krossi- ja pujottelukisoissa. Viisitoista lyhyttä rataa eivät kuitenkaan piisaa loputtomiin.
84
