Aata-Mii ja eVA

Niko Nirvi sai idean tähän kolumniin vuonna 1992, kun hän onnistui sijoittamaan naamansa Falcon 3.0:n lentäjärosteriin. Nyt tästä vaatimattomasta alusta kehittyy huomisen suuri liike-idea.

* * * * *

Naiset itkevät, että miehet eivät koskaan pane itseään peliin. Kukkua! Teemme sen aina kun se on mahdollista.

Paras Pelit-peli kautta aikojen -äänestyksessä panin merkille, että suurimmassa osassa kärkipelejä voi sijoittaa itsensä peliin. Vajosin syvälle mietteisiin, oman mieleni lietteisiin: se ei voi olla yhteensattuma.

Hyvä peli on oikeasti monien ominaisuuksien summa, vaikka vallitseva pääyhtälö onkin (tuliaseet + kikka) x grafiikka = hyvä peli. Väitän, että mahdollisuus pelistää persoonansa on paljon tärkeämpi juttu kuin pelintekijät olettavat.

Liian usein peleissä seurataan ulkopuolisena jonkun muun tarinaa. Siellä se Max Payne mennä kipittää, siellä se Leon taas tappelee pomoa vastaan, jaa jaa. Tämä riittää niin kauan kun tarina on tarpeeksi hyvä ja kiinnostava, mikä on ehkä pikkaisen harvinaista nykyään. Tarvitaan kikka.

Nimi oli enne, kuva on ny

Mitä enemmän peliin saa omaa tatsiaan mukaan, sen parempi pelin tulevaisuuden kannalta. Melkein jokaisessa menestyneessä pelissä voi jättää jäljen itsestään.

Jäljen ei tarvitse olla iso. Lievimmillään hahmolle (tai hahmoille) saa antaa itse keksimänsä nimen. Tutun nimen mukana tulee nimen historia. Jollei itseään kehtaa ikuistaa, jopa UFO-sotilas Buffy Summers on selkeästi tutumpi ja rakkaampi kuin geneerinen Ellen Riverbank tai Jane Smallfear. UFO:ssa tietysti on lisänä taidot, joilla persoona entisestään täsmentyy.

Fallouteissa ulkonäkö ja nimi on vakio, mutta vastikkeeksi hahmon persoonalle on poikkeuksellisen laajat rajat ja peli jopa ottaa ne huomioon. Falloutit voi läpäistä tappamisen asemasta melkein puhtaasti vaikka puhumalla. 

World of Warcraft alkaa olla rajatapaus, mutta onhan siinä sentään alter ego, jota voi koristella ja kehittää kuin pikkutyttö Bratz-nukkeaan. "Mä en käytä tätä miekkaa kun se ei matsaa mun epixeihin", kyllä siinä on persoona pelissä. Omaa nimeä ja näköisyyttä ei Wowissa edes käytettäisi, koska moninpelinä siinä noudatetaan netikettiä ja lymyillään tyhmän salanimen suojissa.

Mää jä sää mutta varsinkin mää

Ketä sinä rakastat kaikista eniten? Itseäsi. Siksi yksinpeleissä on hienointa, jos saa itsensä tunnettavasti tungettua peliin, äläkä edes yritä väittää muuta.

Kaikki sanovat, että Sims myy, mutta kukaan ei kysy, miksi Sims myy. Jos muuten sama peli sisältäisi 500 valmista hahmoa, ei se olisi nykyisen kaltainen rahaa jauhava DigiSampo. Sims on nukkekoti, johon sijoitetaan pelihahmo, joka on tai joka haluaisi olla.

Tutkiessani, miksi Sims 2 vetoaa rahvaaseen, tein muun idean puutteessa Vuosisadan Rakkaustarinan itseni ja vampyyrintappaja Faithin kanssa. (Säälituomaristo näyttää pisteitä 9.4, 9.6, 9.3 mutta Tapio Salmiselta vain 7.1!) Kyllä se kirpaisi, kun kuolin ylirasitukseen ja Faith valitsi seuraavaksi boytoykseen jonkun ihme fruittarin. Sain kelmeän käsityksen, mikä on homman koukku, ja se ei todellakaan ole Sims 2:n pelilliset ominaisuudet.

Ensin oli Mii

Simsin lisäksi on jotain muitakin tuotteita, joissa voi panna itsensä peliin. Oblivionissa on hahmonmallinnus, mutta se ei ole kovin hyvä. Jos haluaa jotain muutakin kuin ruman pottunokkaisen mutantin, onnea vaan. Yritin saada sankarini näyttämään yhtä komealta kuin peilikuvani, mutta ei siitä todellakaan tullut mitään.

Electronic Artsilla on valmis, Tiger Woodsista periytyvä pelaajahahmon luontiohjelma. Esimerkiksi EA:n Kummisedässä ihan oikeasti oli hienoa, kun sain peliruudulle näkymään jotain itseäni muistuttavaa, vaikkakin viime vuosisadan mallina. Kun Alter Ego ihaili Junger Egoa, aivan varmasti siitä ilosta alitajunta livautti pelille muutaman bonuspisteen. Artsin hahmonluonti on aika pätevä ja se kannattaisi kylmästi pultata joka ikiseen peliin, johon sen suinkin saa.

Mutta mahdollisuuksiltaan lupaavin on Nintendon Wiin pähein idea, miit, simppelit avattaret, jotka osaavat esiintyä peleissä ja jopa siirtyä koneesta toiseen. Hyvä idea kaipaa selkeästi enemmän hyödyntämistä. En esimerkiksi ymmärrä, miksei Mario's Mighty McJob -pelissä niitä ihme sienipäitä ja koopalaisia voisi korvata mii-hahmoilla?

Nyt tulee Nii!

Pelinkehittäjien pitäisi lopettaa yksinnyhertely pesäkoloissaan ja luoda standardoitu omapelihahmo, keksijänsä mukaan nimetty Nirvi Interchangeable Imageperson eli Nii. Nii tallentaa pelihahmon 3D-datan yhteen helposti lähetettävään tiedostoon. Koska Nii-avatar on standardi, jokaisessa 3D-pelissä on filtteri, joka osaa lukea hahmon ja muuntaa se peliin sopivaksi. Voin itse valita, tuijotanko Lara Croftin pyllyä vai seikkailija-arkeologi Niko Nirvin konttorituolin koulimaa teräspersusta. Eikä mikään estä vaihtamasta muitakin pelihahmoja.

Mutta mitä hyötyä siitä on? No, otetaan keskinkertainen kauhuseikkailu Night of The Boogies. Tylsä Dirk Diggler taikamiekkoineen ja geneerisine kavereineen säntää pelastamaan herkkää Amber Wawesia, hohhoijaa ja 70 pistettä. 

Mutta keskinkertainenkin peli saa uutta potkua, kun pehtoori itse uskollisen possensa kaa syöksyy pelastamaan ihka oikeaa tyttöystäväänsä. Ja jos känny soi kesken seikkailun ja kelvoton nainen kertookin olevansa nyt Tsögen nainen, for real, moottorisaharynkky saa uutta, siirtymävaihetta helpottavaa käyttöä. Niin ansiosta ei tarvitse turhaan oppia tekemään hyviä pelejä, koska Nii tekee keskinkertaisuudesta kiinnostavampaa. 

Omahahmon käyttö ei rajoitu vain peleihin, joissa realistiset humanoidit seikkailevat koko pelin keston. Vaikka se olisi vain lyhyt pätkä, se, että näet itsesi nousemassa formulan tai Falconin hyttiin, luo saman tien illuusion siitä, että olet pelin maailmassa.

Jollei pahalla niin rahalla

Eikö vieläkään kiinnosta? Sanot siis ei rahalle? Microsoftin Live ja vähemmässä määrin Nintendo sekä Sony kauppaavat netissä lisäröhnää konsolipeleihin. Miten olisi Nii-tuotelinjat? Jos Tilt.tv:n nettisivuilla maksetaan rahalla huonoista keskustelupalsta-avatareista, miksi ei pelaajakunta maksaisi rahaa ammattilaisten tekemistä 3D-malleista?

Enkä tarkoita vain erivärisiä tai eri lailla varusteltuja Lara Croft -variantteja, ajatelkaa lisensoituja julkkispelihahmoja! Peli kuin peli paranee, kun tylsien taviksien asemasta saa seikkailla kuumimpien julkkisten kaverina tai pahimpana vihollisena. Paris Rising, tavaratalo täynnä eläviä bimboja mieslihan perässä! Resident Evil, Leonin roolissa Jean Reno! Tomb Raider ja Sarah Michel Gellar! Mariona Bob Hoskins!

Eli Niin lisenssimaksut sille tutulle pankkitilille, kiitos.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ihminen luo pelihahmon omaksi kuvakseen. Näin se menee.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…