X-wing on taas kiukkuinen.
Kauan sitten, kaukaisella vuostuhannella eräs oheiskrääsään rakastunut, pyylevä ohjaaja sai ajatuksen, jonka seurauksista padawanit toipuvat vielä nykyisinkin. Tähtien sodan esiosatrilogia tuli ja uhkasi vetää maton alta instituutiolta, joka käytännössä on yksi populaarikulttuurin kulmakivistä.
Kun miljoonat äänet olivat huutaneet ja äkisti vaienneet kolmannen episodin ennätysnolon lopun jälkeen, kaikki Tähtien sota -fanit suihkussa itkiessään yrittivät lakaista kaikki muistikuvat kolmesta pyhäinhäväistyksestä syvälle alitajunnan syövereihin.
Sitten tuli Rovio ja muistot elokuvakokemuksien Vietnamista heräsivät uudelleen.
Imperiumin vastaisku
Ensimmäinen Angry Birds Star Wars (Pelit 12/2012, 86 pistettä) oli kahden lisenssin nokkela ristisiitos, joka otti Tähtien sodasta hahmot ja tapahtumapaikat, mutta siirsi ne lintugalaksiin. Homman jujuna oli nostalgia ja siitä ammennettu huumori. Alkuperäisten leffojen ansiosta peliin pystyi suhtautumaan kuin sisäpiirivitsiin.
Sen Toisen Trilogian kanssa nostalgia puuttuu. Darth Vaderin tarinaa pohjustava elokuvakolmikko on omissa kirjoissani ripulia, joten näistä lähtökohdista on pirun hankala ponnistaa. Roviolla on onneksi se ymmärrettykin, sillä uusin Änkkäri keskittyy johonkin ihan muuhun kuin George-sedän tuottamaan makkeliin.
Päivänsäteet ja menninkäiset
Supertylsä avaruuspolitiikka tai äärinolot lemmenkiemurat eivät taivu kovin eeppiseksi pelikokemukseksi, joten Voima pannaan keskeltä kahtia. Midikloriaaneja sataa kahteen laariin, sillä kosmisille taistelukentille hyökitään tasavallan lintujen ja pimeän puolen possujen voimin: myös siat pääsevät ritsan jatkoksi.
Ratkaisu toimii erinomaisesti ja kumpaakin tarinahaaraa voi koluta haluamaansa tahtiin. Pahispossut murskaavat linnoituksiin piilottelevia lintusia ja siipikarja kurittaa sikoja kerran tai pari nähtyyn tapaansa.
Hahmokatraassa on edustettuna tutut erikoistaidot, kuten valosapelit, voimat ja läjäyttimet, mutta uuden trilogian arkkityypeillä varustettuina. Väkkäränä pyörivä lintu-Yoda on hauska ilmestys, kurttuinen viherbumerangi pistää heittämällä nippuun isonkin sikalinnoituksen.
Kenttädesign siirtää ritsailun entistä lähemmäs ongelmanratkaisua. Se suuresti minua miellyttää! Ammusten lentorataa joutuu suunnittelemaan, ja etenkin kinkkujen riveissä pähkäilylle annetaan ilahduttavan paljon ruutuaikaa. Pidin erityisesti kentistä, joissa isot magneetit ratkaisivat erän voittajan. Kloonikinkun ronttaama ohjus pitää usein ampua ihan muualle kuin keskelle lintuparvea, jos rintamalle ei halua lähettää turhia saparohäntiä.
Use the Visa
Nykyinen Tähtien sota -brändi tunnetaan oheistuotteistaan ja siinä Rovio ei petä. Pelissä on sisäinen kauppa, jossa tehtävän tähtimäärästä kertynyttä pääomaa voi hassata uusiin hahmoihin. Erikoistyypillä voi korvata ritsassa möllöttävän linnun koska tahansa.
Koska Lucasin luoman universumin hahmokatras on kattava, virtuaalikaupassa riittää porukkaa. Jos lumevaluutan kerääminen ei napostele, katalogista voi ostaa lisää väkeä vinguttamalla luottokorttia. Elämän voi panna risaiseksi hankkimalla ritsaan Jar Jar Binksin. Rovion olisi kannattanut laittaa tämä hahmo ilmaiseksi, ihan vain kettuillakseen Lucasille.
Konkkaronkkaa voi täydentää myös fyysisillä tuotteilla, sillä pelissä on hieman Skylandersia muistuttava ominaisuus, joka ei tosin testaamassani Windows Phone -versiossa toiminut. Kaupasta voi ostaa fyysisiä Star Wars -kiukkulintuja, jotka asetetaan pohja edellä täppärin etukameran päälle. Tämän jälkeen optinen paikannus tekee omat temppunsa ja hahmon virtuaalinen inkarnaatio siirtyy omaan inventaarioon.
Rahastusmalli on rakennettu oikein, sillä nyt fanaattisimmat esiosafanit (molemmat kaksi) voivat halutessaan ostaa huijaushahmoja pelisavottaansa helpottamaan. Mutta kukaan ei pakota tähän, sillä peli on täysin läpäistävissä ilman kikkailua. Elokuvasarjan kohderyhmä, eli alle kouluikäiset lapset, pysyvät tyytyväisinä, kun virtuaalihahmojen vastikkeiksi saa oikeaa muoviromua.
Kolmesta kalkkunasta on tiristetty reilun sadan kentän mittainen lisenssikaakatus, joka on noin triljoona kertaa parempi kokonaisuus kuin lähdemateriaalinsa. Koin suorastaan lapsenomaista riemua, kun sain vihreillä antisankareillani murskata surkeasti käsikirjoitettujen hyviskaakattajien linnakkeet.
Peli ei pysty paikkaamaan kaikkia niitä henkisiä haavoja, joita elokuvasarja jätti herkkään sieluuni, mutta suunta on oikea. Vielä kun yhteen isoon häkkiin saisi sen pulskan, vanhan variksen, jolla on harmaa leukaparta! (Viitsitkö täsmentää?__nn)
Juho Kuorikoski
82
