Hyviä uutisia! Vuonna 2055 robotit eivät teekään kaikkea työtä, koska jättikorporaatiot tarvitsevat palkkatyöläisiä asiakkaikseen.
Ubin Anno-kaupunginrakentelusarja kurkottaa historian sijaan ihanaan tulevaisuuteen, jossa jättikorporaatiot kilpailevat keskenään, pienellä ihmisellä on merkitystä vain kulutusyksikkönä. Nousevan yhtiön johtajana kolonisoidaan Maa navalta navalle ja viedään business Kuuhun asti helium-kolmosen perässä.
Suhteeni Anno-peleihin on kaksijakoinen. Tekijästudio on tuttu ikonisista The Settlers -peleistä, joista pidin. Tutustuin Anno-sarjaan osalla 1404, joka aluksi innosti mutta alkoi pian puuduttaa toistollaan. 2205 yllätti: Tulevaisuuden pelikonsepti on historiallista huomattavasti monipuolisempi, joskin kuivakka saksalainen asenne rakenteluun on edelleen vahvasti läsnä. Meno ei ole maanista vaan germaanista.
Etenemisen tunne on yksi Anno-sarjan hienouksista, sillä rakennetussa kaupungissa kaikki vaikuttaa kaikkeen kuin hammasrattaat toisiinsa.
Ekonomian riemuvoitto
Kaupunginrakentelu on valtavirtaistettu äärimmilleen. Aluksi rakennuksia vain länttäillään tasaiseen maastoon, mutta tekeminen monipuolistuu portaittain. Alkupelin työläisille riittää elämiseen vesi, ruoka ja informaatiokeskus. Tarpeita varten pystytetään tuotantolaitokset, jotka vaativat taasen raaka-ainekeräämöt. Kaikki vaatii toimiakseen sähköä ja kuljetuskalustoa.
Rakennuksiin pultataan moduuleita kylkeen. Moduuleilla vähennetään työtaakkaa, nostetaan tuotantoa ja lievennetään kuljetusvaatimuksia. Näppärästi rakennelmia ja moduulisiipiä voi siirrellä vapaasti rakentamisen jälkeenkin. Rakennukset vaativat viereensä tien, joten tilankäytön optimointi tuottaa harmaita hiuksia, jos ei mieti laitosten laajennuksia etukäteen.
Kun työläisten perustarpeet pystyy ylläpitämään, voi päivittää kaupunkinsa sosioekonomista ryhmää pykälittäin ylöspäin. Työläisistä tulee toimihenkilöitä, joiden tarpeet vaativat neljää uutta resurssia: aplarimehua, turvaa, lääkitystä ja implantteja. Tarvittavien raaka-aine- ja tuotantolaitosten määrä nousee asteittain ja tähän kiertoon nojaa koko pelaaminen. Lopulta kaupungissa on kaksikymmentä kertaa enemmän toimihenkilöitä kuin työläisiä, ja hommat rullaavat.
Muuttuvat tarpeet listataan selkeästi numeroilla, joita seuraamalla on vaikea epäonnistua. Kun balanssi löytyy, kassavirta nousee. Tasapaino vaatii, että tavaraa siirrellään kuun, jäätikön ja muiden asutusten välillä. Vaikka kuusta ja jäätiköltä saa huippuraaka-aineita, karut olot asettavat isoja rajoitteita tuotantoon paikan päällä. Mitä vaativammat olot, sitä kalliimpia laitosten pystyttäminen ja ylläpito ovat.
Upota mun taistelulaivani, Starman
Rakentelun vastapainona sivutehtävissä taistellaan laivastolla, jota päivitellään parempaan uskoon. Meritaistelut ovat perusnaksuttelua Starcraftin tyyliin. Kourallisella laivoja upotetaan vihollisen alukset pikku erissä pohjaan.
Saaristomerellä löytyy joka poukamalta bonusominaisuuksia isompien ohjuksien ampumiseen, EMP-paukkuihin, omien alusten korjaamiseen, suojaamiseen ja sukellusveneiden kutsumiseen. Graafinen tykitys on melko näyttävää, mutta taistelu tuntuu silti päälle liimatulta minipeliltä. Sivutehtäviin lähdin vain hakemaan arvokkaita raaka-ainepalkintoja ja silloinkin puolipakolla.
Taistelusta huolimatta moninpeliä ei ole, mutta tunnelmaa nostattavat Civilization-tyyliset tekoälyhahmot, joiden kanssa voi käydä kauppaa tai saada lisätehtäviä ja vinkkejä pelaamiseen.
Mukana on eri vaikeustasoja pelaamiseen, mutta haasteen puute häiritsee silti. Vaikeustasojen ero näkyy lähinnä rahavirtojen kasvunopeudessa, sillä vaikeammalla eteneminen vain kestää kauemmin. Tavoitteiden täyttäminen nostaa yhtiön tasoja ja tuo isoja bonuksia, kuten yritysmaailmassa kuuluukin. Lopulta voi liittää rahalla muut korporaatiot itseensä ja ostaa myös Kuun taivaalta. Kas siinä taitavalle johtajalle kunnon bonus!
Tulevat DLC:t lisäävät rakennusympäristöihin tundran ja tuonne ylös Maan kiertoradan, mukaan on tulossa lisää sivutehtäviä ja hahmoja. Kovin mullistavalta tuo ei kuulosta, vaan siltä samalta vähän eri kuorrutuksella.
Veteraanipelaajat ottivat 2205:n hieman ristiriitaisesti vastaan, sen uudelleenpeluuarvo on ilmeisesti heikompi verrattuna aiempiin osiin. Niinno, Anno 2205 on vaivatonta rakentelua ja resurssivirtojen optimointia. Palaan Annon pariin aika ajoin, vaikka kaipaisin ruudulle vähän enemmän muutakin ihmeteltävää kuin numeroita.
Toisaalta, eikö korporaation johtaja juuri sitä tee?
Anno 2205 PC
Arvosteltu: PC
Blue Byte/Ubi Soft
Versio: 12.1.2016
Minimi: 64bittinen Win7(SP1), 8.1 tai 10, Intel Core i5 750 tai AMD Phenom 2 X4, 4Gt RAM, GTX460 tai HD5870 (1Gt VRAM SH5.0), 35GB, DirectX äänikortti
Suositus: Intel Core i5 2400s tai AMD FX 4100, 8Gt RAM, GTX680 tai HD7970 (2Gt VRAM SH5.0)
Testattu: i7 5820K, 32Gt DDR2400, GTX780, SSD, Win10 64bit
Moninpeli: Ei
Muuta: Vaatii Uplay-tilin
Ikäraja: 7
81
