Vuosikymmenen nerokkainta viihdettä on pakko saada lisää. Mutta kun odottaa julmahuvia, voi saadakin ihmebantua tai jopa... jugistyleä.
Aperture Tag on maksullinen modi Portal 2:een. Siinä ammutaan portaalien sijaan värikuulia. Siniseksi töhritty seinä tai lattia toimii kuin trampoliini, oranssi lattia taas on niin liukas, että siinä juostessa satasen maailmanennätyskin paukkuisi.
Maalit ovat Portal 2:sta tuttuja geelejä, mutta Aperture Tagissa ne on siirretty pelaamisen pääelementiksi. Portal-pyssyn korvaavalla maaliruiskulla voi roiskia seinät hetkessä uuteen uskoon, lukuun ottamatta niitä pintoja, joihin maali ei tartu.
Maalipyssy on hyvä syy tehdä uusi sarja Aperture Oy Ab:n ihmiskokeita. Eli luvassa on perussetti: herätys omppuhotellissa, tekoälyapuri näyttämässä suuntaa ja parikymmentä nokkeluutta mittaavaa testiä.
Kymmenien räiskintöjen jälkeen on mukava stimuloida aivokuorta väkivallattomalla vaihtoehdolla.
Poing poing poing
Puzzlejen elementteinä ovat painonapit, niiden päälle kannettavat kuutiot, lasersäteet ja niitä kääntävät prismat sekä etenemistä estävät voimakentät. Eli täysin tuttua. Portaaleitakin on, mutta vain kiinteinä elementteinä ja silloinkin säästeliäästi.
Kentän uloskäynti on yleensä heti näkyvissä, mutta sinne pääseminen vaatii kekseliäisyyttä ja monivaiheista ongelmanratkaisua. Osa kentistä on kierrätetty Portal 2:sta, mutta niiden ratkaisutapa on uusi.
Pomppu- ja vauhtimaalilla siirrytään ongelmanratkaisun osaselta toiselle. Mitä kovempi vauhti, sitä pidempi loikka. Pudottautuminen korkealta taas lisää jatkopompun korkeutta. Paikoin pomppiminen on kekseliästä, kun hyppysarjat ottavat kimmokkeita seinistä. Liian usein kuitenkin maalataan vain oranssi vauhtiraita, joka päättyy siniseen hyppyriin. Välillä testihuone on ihan pollockia, kun oikea reitti ei vain löydy.
Osittain ratkaisumallit toistavat itseään ja vaikeustasokin heilahtelee. Aperture Tagin rakenteellinen ongelma on, että maaleissa ja pompuissa ei ole potentiaalia samanlaiseen kekseliäisyyteen kuin portaaleissa. Portaalit pistivät miettimään tilaa, suuntaa ja kiihtyvyyttä uudella tavalla, kun taas Aperture
Tagissa enemmänkin perus-puzzleillaan.
Puolivälissä modia testikammiot vaihtuvat hetkeksi armottomaan sekunnin- ja millintarkkaan vauhtijuoksuun, joka on täysin tökerö, mutta ei onneksi mahdottoman vaikea.
Kakku on valetta
Aperture Tagin ideat loppuvat kesken. Pelin alkupuoli kirjoittaa shekkejä, joita loppupuolen kentät eivät pysty lunastamaan. Noin kolmen tunnin kesto ei ole siksi yhtään liian lyhyt. Tuon hetken kyllä viihdyin melko hyvin Aperture Tagin ongelmien kanssa.
Aperture Tag taas on selvästi harrastelijamainen. Valvea vaatimattomampi tausta näkyy kaikessa, mutta tökeröimmin kuitenkin mukana pörräävän
tekoälyn dialogissa. AI yrittää olla kuin Portal 2:n huolella käsikirjoitettu Wheatley, mutta päätyy olemaan pahempi sössöttäjä kuin kukaan kuulemani tubettaja.
Vastaavan tasoisia modeja on totuttu näkemään ilman hintalappua, mutta kyllä näinkin kohtalaisen viihdyttävästä virityksestä maksan muutaman euron.
Portalin maalimodissa on hauska idea, mutta harrastelijamainen toteutus. Keskinkertaisenakin Portal on vähän enemmän kuin arvosana antaa ymmärtää.
75
