Brittien snooker-sankarilla Jimmy Whitellä lisenssoitu Whirlwind Snooker asetti uudet standardit biljardipeleille. Virheettömään polygoneihin ja täydelliseen hiiriohjaukseen perustuvan pelin ainoa vika oli kunnollisen turnauksen puute. Vain yksittäisottelut joko kaveria tai tietokonetta vastaan olivat mahdollisia.
Nyt Poolissa (joka on muuten sitä biljardia, mitä baarien takahuoneissa Suomessa hakataan) voi otella yksittäismatsien lisäksi ottelusarjoja (esimerkiksi paras viidestä) ja monen kierroksen turnaus peräti kolmella pool-variaatiolla. Peli käsittää kasipallon sekä britti- että jenkkisäännöillä ja ysipallon Yhdysvaltain turnaussäännöillä. Jos kavereista ei ole vastustajiksi, tarjoaa tietokone 20 vastustajaa kierosilmäisestä hutilosta yliluonnolliseen lahjakkuuteen.
Vaikka ei ikinä olisi pool-biljardista kuullutkaan, yhden pelikerran jälkeen kunkin muunnelman parissa säännöt ovat jo tutut, sillä peli kertoo ystävällisesti, missä on tapahtunut virhe ja mitä tulee seuraavaksi tehdä.
Itse pelaaminen ei ole sen vaikeampaa. Harjoittelumoodissa voi antaa tietokoneen asettaa lyönnin parametrit oikeiksi ja viimeisimmän lyönnin saa peruuttaa.
Pool käyttää samaa runkoa Snookerin kanssa. Köö kalautetaan palloon ikoniohjauksella, ja osan toiminnoista saa suoraan hiiren nappeja pohjassa pitämällä sen enempää valikoihin harhautumatta.
Lyöntiin voi asettaa voimakkuuden lisäksi valkoiseen palloon kohdistuvaa ylä-, ala- tai sivukierrettä. Köötäkin saa liiduta, jos haluaa. Tähtäämisen helpottamiseksi on view line -optio, joka tulostaa katkoviivan kohtisuoraan valkoisesta pallosta eteenpäin. Tähtäinlinjaa voi jatkaa vallista, mikä auttaa toteuttamaan upeita vallin kautta -pussituksia. Tietenkin palloa voi tyrkkiä ilman apuakin, mutta pikselimuodossa se on perin vaikeata. Pöytää voi tietysti katsella mistä kulmasta tahansa ja zoomailla laajalla säteellä. Kamerankin voi asettaa seuraamaan valkoisen pallon kulkua pitkin pöytää, mikä on erittäin näyttävää.
Pelaajan nimen alle on kirjattu lisäinformaatiota, kuten mitä tehdä vastustajan tehtyä virheen, mitä numeroa tulee lyödä ja muuta avuliasta. Tosin nämä tulevat itsestäänselvyyksiksi muutaman pelikerran jälkeen. Pelistatistiikan tulostaminen ruudulle ja tilanteen tallentaminen levylle kuuluvat luonnollisesti Pooliin.
Trick Shot -editorilla voi harjoitella lyöntejä asettamalla pöydälle minkälaisia tilanteita tahansa. Kaikkein hienoimmat editorilla tehdyt pussitukset voi tallentaa kavereiden kiusaksi. Jos kasipallon säännöt eivät miellytä, saa niitäkin muunnella.
Perfektit polygonit
Yleensä grafiikka on sekundaarinen tekijä pelattavuuden ohella, mutta biljardipelissä toteutuksen on oltava täydellisessä symbioosissa pelattavuuden kanssa. Poolin vektorigrafiikka onkin virheettömän pehmeätä ja nopeata. Pallot vierivät juuri oikeanlaisella vauhdilla mahdollisimman autenttisen tunnelman välittämiseksi. Ysipallossa numerot eivät tosin pyöri, mutta se olisikin vaatinut niin paljon matematiikkaa, että peli olisi hidastunut kelvottomaksi. Vähäiset, mutta puhtaat samplet luovat tärkeän osansa kokonaiskuvaan. Itse asiassa Poolin toteutus on täydellisintä, mitä kuunaan olemme nähneet.
Archer MacLean on nero. Yhdelle levykkeelle puolimegaiseen Amigaan hän on ahtanut mitä pelattavimman pelin. Tämä, jos mikä, kielii tehokkaasta koneen hyväksikäyttämisestä. Siinä onkin nykyohjelmoijille opettelemista. Poolissa ei ole turhia introja, digitoituja kuvia tai muuta tilpehööriä, vaan ainoastaan kaikkein olennaisin ja välttämättömin eli itse peli.
Jimmy White's Snookerin omistaminen ei kelpaa tekosyyksi olla omistamatta Poolia, sillä peli tarjoaa enemmän vaihtelua ja on helpommin omaksuttava _ onpa snooker kuinka mielenkiintoista tahansa. Saattaa olla mielikuvitusta, mutta Pool tuntuu jopa hieman realistisemmalta kuin Snooker (tai sitten se johtuu siitä, että poolin pöytä on pienempi ja pussit suuremmat).
Niinpä niin, vuoden parhaimmat (eikä ainoastaan vuoden) Amiga-pelit ovat vanhojen kuusnepalla alottaneiden konkareiden käsistä. Kun he poistuvat kuvasta, on Amiga käytännössä kuollut.
94
