Arma Tactics (PC) – Neljä kuningasta

Arman viimeisin ristiretki vie meidät halveksittuun, vähän tunnettuun maailmaan. Taktinen vuoropohjainen sotapeli, kuka niitä enää pelaa?

Vuoropohjaiset pelit löysivät uuden kodin täppäreistä,  niinpä Arma Tacticskin ilmestyi alun perin Applen ja Androidin pienlaitteille. Missasin sen, mutta ei hätää, pari euroa kalliimpi PC-versio kelpaa kyllä.

Arma Tactics on kevyt taktinen strategiapeli kevyillä hahmonkehitysmausteilla. Neljä erikoisjoukkojen amerikkalaissoturia heittää kaksi viiden tehtävän juonellista kampanjaa plus loputtomasti satunnaiskeikkoja päälle. Kentät ovat miellyttävän kompakteja. Yhteen menee noin puolisen tuntia. Mittakaava sopisi jopa moninpeliin, jota ei ikävä kyllä ole.

Kumpi voittaa, 16 vai 249?

Koska tekijä on Bohemia, odotin Arman tyyppistä, militääripornohenkistä ja itsensä vakavasti ottavaa sotilasviihdettä. Totuus on paljon kevyempi. Siinä missä oikea Arma mallintaa aseita ja ballistiikkaa veren maku suussaan, Tacticsissa mennään viitteellisellä pohjalla.

En keksi mitään oikeaa eroa pelin rynnäkkökiväärin ja kevyen konekiväärin välillä.  Haulikkoa en edes viitsinyt ostaa, koska en nähnyt sille ulkokentissä juurikaan käyttöä. Samalla kiikarikivääri paljastui varsinaiseksi jumalansormeksi, joka tappaa tarkasti ja yleensä kerralla.

Vyölle saa roikkumaan kranaatteja, viuhkamiinoja, laastaripaketteja ja morfiiniruiskuja. Kaikki lisätavarat ja täydennykset ostetaan matseista tienattavalla rahalla. Niistä saatavilla kokemuspisteillä sotilaita parannellaan, mutta pienin pykälin.

Kaksitahtinen pelimoottori

Virtaviivainen käyttöliittymä on puhdasta uus-XCOMia, eli käytössä on kaksi toimintapistettä. Niillä joko liikutaan kauas tai ammutaan tarkasti, tai liikutaan vähän ja ammutaan sinne päin. Toimintapisteitä syö myös aseen lataaminen, kranaattien heittely tai haavoittuneen toverin elvytys.  Seinän tai esteen vieressä suojautuminen on automaattista.  Jollei parempaakaan keksi, pojoilla voi kyyristyä vielä entistäkin paremmin suojaan. Liikkuminen on muuten vaivatonta, mutta ruudun skrollaaminen vaatii näppäimistöä eikä onnistu hiiren kanssa reunoja tökkimällä.

Tappotyössä näytetään niin maalit kuin osumatodennäköisyydet ja kranaattikin lentää vaivattomasti, mutta claymore-miinoissa peli kompuroi. Ne lyödään aina pelihahmon nokan eteen, mutta kun pelihahmoa ei voi kääntää paikoillaan, oikea asemointi on liian hankalaa. Eipä silti että claymoreja juuri tarvitsisikaan.

Arma Enemy Unknown

Yhden asian Arma Tactics tekee paljon paremmin kuin XCOM Enemy Unknown. Viholliset ovat valmiiksi kentässä, eivätkä saa vapareita, paitsi jos juosta rysäyttää niiden näköpiiriin. Verrattuna amerikkalaiseen haukankatseeseen vastustajilla on jäänyt silmälasit eteisen pöydälle. Kun juoksen jonnekin ja näkyviin tulee vihollinen, peli ei pysähdy ja kysy, että mitäs nyt? 

Mobiilipelaajia ei saa kiusata, joten Arma Tactics on liian helppo. Aseet pitää ladata, mutta lippaita on loputtomasti. Edes tarkkuuskiväärin pitäisi olla rajoitettu resurssi, jonka käyttöä pitäisi pohtia. Nyt kun nappaa tarkkuuskiväärin mukaan, saa todella yrittää ja tehdä tyhmiä päätöksiä, että saa jonkun omistaan kuolemaan. Silloinkin on monta vuoroa aikaa iskeä vaipuneeseen morfiinipiikki.

Täppäriperintö on Tacticsin pahin ongelma. Se on vuoropohjainen tehosäästön, ei pelisuunnittelun takia.  Vuoropohjaisessa pelissähän idea on juuri se, että niihin voi kehittää monipuolisen, mahdollisuuksia pursuavan pelimekaniikan ja haastavan tekoälyn, koska tekemisiään saa rauhassa miettiä. Arma Tactics ei paljoa kärsisi, vaikka sen muuttaisi tosiaikaiseksi. Toinen täppäriongelma on tietysti toteutus: mikä täppärissä on hienoa, on PC:ssä vaatimatonta. Animaatio on riittävän hyvää, mutta ympäristö ei tietysti kärsi minkäänlaista vahinkoa.

Ilokseni minä tätä pelasin, mutta silti Tactics jää sellaiseksi ”ihan kiva” -peliksi. Se on enemmän kotonaan täppärissä, kivana korvikkeena, kun on itse jumissa vaikka Linnan juhlissa eikä pääse isolle pelikoneelle.

Vähän harmittaa, sillä Arma Tactics ei paljoa vaatisi ollakseen hyvä peli.  Uusi XCOM loi lajityypille kysyntää, jota tyydyttämään ei ole syntynyt jonoa. Eihän Bohemian kannata jättää tähän, sillä Tactics on valmis pohja ihan vakavasti väännetylle täysimittaiselle pelille. 

Mitäpä jos Arma kolmosen itsensä modaisikin jättikokoiseksi vuoropohjaiseksi sotapeliksi?

Nnirvi

78