Arvosteltu: Xbox One, PC
Saatavilla: PS4
Climax Studios/Ubisoft Montreal/Ubisoft
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 16
Kiinassa on kuuluisia assassiineja omastakin takaa, joten kuka kaipaa Euroopassa koulutettua Shao Junia?
Temppeliritarit oli eurooppalainen järjestö, joten mitä pitäisi ajatella Assassin’s Creed Chronicles: Chinasta? Kiinan assassiinikronikassa Ezio Auditoren Euroopassa kouluttama Shao Jun lähtee kostoreissulle kiinalaisia temppeliritareita vastaan vuonna 1526.
Zhang Yongin johtama Kahdeksan tiikeriä -ritariryhmä murskasi taannoin Shao Junin assassiiniporukan. Kiina miljöönä häiritsee eläytymistäni: just joo, kiinalaisia ”temppeliritareita”! Vaan ovathan ubissiinit käyneet jo Amerikassakin, eikä “vähän sinne päin” -fantasiahistoria periaatteessa itse peliä pahenna. Mutta. Kun kerran ollaan olevinaan jossain määrin realistisia, niin oltaisiin sitten. Kiina venyttää uskottavuuden äärirajoille ja yli.
Toisaalta eipä muutenkaan ole keskiverto Assassin’s Creed, sillä tapahtumat kuvataan 2,5D-hiiviskelytasoloikkana.
Shao Jun, tarina vanha
Shao Jun hipsii ja listii temppeliritarien kätyreitä runsaasti kiipeilyä sisältävissä tasoloikkakentissä. Kentät päättyvät matkasiirtymään tai jonkun isomman pampun teilaamiseen. Miljöissä on mukana kiitettävästi kolmea deetäkin, vaikka liikkuminen hoidetaan aina kahdella akselilla. Sankaritar kiipeilee kulkureittien sivuilla ja kätkeytyy taka- tai etualalle vihreällä merkattuihin piilopaikkoihin, kuten kuoppiin, varjoisiin syvennyksiin ja pensaisiin. Toisinaan sankaritar siirtyy tankojen tai runkojen päällä automaattisesti sipsuttamalla kentän syvyyssuunnassa, mikä tuo meininkiin kolmiulotteista vaikutelmaa. Rikkaasta aihepiiristä huolimatta näkymät ovat teknisesti ja taiteellisesti latteita, pelimäisen kulmikasta ja puuduttavan harmahtavaa jälkeä. Nyt ollaan kaukana Pariisista.
Vihollisten välttely on suhteellisen vaivatonta, sillä Tiikerien sotilailla on näkyvä näköputki, jonka ulkopuolelle putkinäköiset ukot eivät näe mitään. Tarkat kartiot ovat tylsän mekaaninen ratkaisu, kun mikään ei jää arvailujen varaan. Kartio muuttuu vähitellen keltaiseksi, jos soturi havaitsee jotain epäilyttävää ja punaiseksi, jos Shao Jun on nähty varmasti.
Havaintopaikkaan jää assassiinin varjo, jota kohti lähistön soltut ryntäävät. Vartijoiden hetkelliseen hämäämiseen käytetään viheltämistä, ääninuolia ja sokaisuraketteja. Näkökenttiä ylikorostavan kartiosysteemin takia salavihkaisesti eteneminen on sarja ajoituspulmia, joita ei ole pakko läpäistä, koska aina voi taistella tiensä ongelmapaikkojen läpi.
Tahmatassun turpajuhlat
Taisteleminen ei onneksi ole mikään patenttiratkaisu, sillä reilu nujakointi on useimmiten huono idea ja merkki tilanteen mokaamisesta. Yksi ukko vielä kaatuu, mutta jo kaksi vastustajaa tietää vaikeuksia – Shao Jun ei kestä montaa osumaa. Hyvänä tatsina avoimessa matsissa rämpytys ei auta, iskut ja etenkin torjunnat pitää ajoittaa, muuten tulee pataan.
Etenemistä mutkistavat miekkailijat, jousimiehet, muskettimiehet, ja mitä nyt noihin aikoihin käytettiinkään, mutta kaikki hyökkäävät tilanteen mukaan lähelle ja kauas heittoveitsillä tai ampuma-aseella lyömällä. Pc:llä taistelua haittaavat mutkikkaat näppäin/hiirikontrollit, joita ei saa edes määritellä uusiksi.
Rauhallista tempoa kiristetään sorminäppäryyskentillä, jotka kiristivät vauhdin ohella hermojani. Kentissä paetaan räväkästi etenevää tulipaloa: juostaan, hypitään, liu’utaan persauksilla ja kiipeillään nopeasti. Ainahan tasoloikissa on ketteryyskenttiä, mutta nyt homma ei oikein natsaa, koska ohjaus on suurpiirteistä. Seuraava liike alkaa, kun edellinen loppuu. Jos tökit tattiasi hitusen väärin, Shao Jun palaa niin liekeissä kuin tarkistuspisteelle. Tasojen sivuun pudottautumisen ynnä muiden syvyyssuunnan jippojen takia virheliikkeet ovat todellinen uhka. Normikentissä on-off-ohjaus ei yleensä haittaa, koska peliliikkeet mietitään joka tapauksessa etukäteen.
Ninjan jäljillä
Kiinassiini on tavallaan jo nähty, sillä se on kiusallisen paljon velkaa Mark of the Ninjalle. mutta se ei ole yhtä tyylikäs ja sujuva.
Onko tämä edes Assassin’s Creed? Tavallaan joo, tavallaan ei. Pintapuoliset elementit ovat olemassa: nimi kannessa, kiipeilyä, hiiviskelyä ja salamurhia. Mutta Assassin’s Creed -teema kaipaisi taukoa ja mietintämyssyä, ei alati kiristyvää tuhkatkin pesästä -julkaisutahtia. Tällä menolla brändi kokee kohta hyperinflaation.
Kuudesta kahdeksaan tuntia kestävä Assassin’s Creed Chronicles: China jättää aika väsyneen vaikutelman, kaikki on lainatavaraa ja mitään ei ole tehty paremmin kuin esikuvissa.
Jos suunnitellut jatkot Russia ja India ilmestyvät, toivon niihin napakampaa otetta.
Keskinkertainen hiiviskelytasoloikka epäuskottavalla Assassin’s Creed -teemalla.
75
