Atelier Iris 3: Grand Phantasm (PS2) – Alkemistin paluu

Miekka käteen ja taikakauhat ojennukseen! Atelier Iris -universumissa maailma pelastuu aseilla ja alkemialla.

Kolmas Atelier Iris -rooliseikkailu on itsenäinen jatko-osa, joka jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Japanilaisia roolipelikliseitä syvään kumartava seikkailu on huumorilla höystetty sekoitus värikästä 2D-grafiikkaa, vinkeitä animehahmoja ja mahtavaa taikuutta.

Ystävykset Iris ja Edge tienaavat elantonsa seikkailijoina Zey Meruzen kaupungissa. Kaksikko ajautuu ongelmiin etsiessään kahdeksaa jalokiveä, joiden avulla aktivoidaan legendaarinen, yhden toiveen toteuttava taikakirja. Yllättäen myös muutamalla muulla taholla on intressejä kirjan suhteen.

Hanttihommissa

Atelier Iris 3:n pelikaava rakentuu seikkailijoiden killan ilmoitustaululta bongattujen tehtävien varaan. Toimeksiannot jakautuvat tarinaa kuljettaviin juonitehtäviin sekä vapaaehtoisiin sivujuttuihin, joista ropisee rahaa.

Useimmiten tehtävissä autetaan kyläläisiä, kuten etsitään kadonnut kissa metsän uumenista tai jäljitetään paikallisen sepän kännipäissään hukkaamaa vasaraa. Tehtäväsuunnittelu ei juhli omaperäisyydellä, vaan suurin osa perustuu pelkkään aivottomaan luolastoissa haahuilemiseen ja hirviöiden nirhaamiseen.

Seikkailu kärsii toistosta, koska tehtävät ovat hyvin samanlaisia ja luolastoja on vain kourallinen. Samoja paikkoja rampataan tuntikausia eri asioiden perässä, mikä on puuduttavaa, varsinkin kun juoni etenee tuskallisen hitaasti. Tehtäviä voi onneksi usein suorittaa haluamassaan järjestyksessä, mikä tuo etenemiseen vapauden illuusiota.

Seikkailun pitkäpiimäisyyttä korostaa se, että tarina on tylsänpullea, kliseitä vilisevä bulkkitekele, joka unohtuu välittömästi koneen sammuttua. Jonkin verran juonen puutteita paikkailee hauska ja persoonallinen hahmokavalkadi, jonka dialogi naurattaa usein ääneen.

Luolasankarin kotiintuloaika

Taistelusysteemi on perinteinen ja miellyttävän nopea. Suurimmillaan kolmen hahmon kokoinen sankariryhmä tarjoilee vuoropohjaperiaatteella vihollisille joko miekkaa tai loitsua ja pelaaja laskelmoi yläreunassa näkyvästä vuoromittarista, mitä vastustajaa milloinkin kurmotetaan.

Tappelu on yksinkertaisen toimivaa, tosin vaikeustasoa olisi voinut hieman kiristää. Plussana hirviöt näkyvät luolastoissa ennen taisteluita, joten mönkijät voi kiertää, mikä lisää sokkeloiden koluamisen mielekkyyttä.

Merkillisenä ratkaisuna luolastoja voi tutkia vain tietyn ajan kerrallaan. Kun ruudun laidassa valuva tiimalasi loppuu, hahmot potkaistaan armotta takaisin kaupunkiin. Tämä ärsyttää, jos ei ole ehtinyt ajoissa tasopomon luokse ja joutuu hölkkäämään sokkelon uudestaan alusta.

Muisto menneisyydestä

Sarjan erikoisuus ovat Iriksen alkemistintaidot. Jokainen kolkka pursuaa erilaista kerättävää tilpehööriä sukkahousuista kukkaruukkuihin, joita voi heitellä kotona olevaan taikakattilaan ja valmistaa niistä enemmän tai vähemmän hyödyllistä tavaraa. Pataa tarvitaan useiden tehtävien suorittamiseen ja se on kaiken kaikkiaan varsin näppärä ja hauska.

Graafisesti Atelier Iris on nätti ja värikäs ja tuo nostalgisen tuulahduksen menneisyydestä, jolloin ilmeikkäät sprite-ukkelit hallitsivat 2D-pelimaailmankaikkeutta. Musiikkitausta on kelvollista peruskamaa, jonka suurin puute on biisilistan lyhyys.

Atelier Iris 3: Grand Phantasm on varman päälle tehty, värikäs ja sympaattinen, mutta täysin yllätyksetön rooliseikkailu. Sen hahmoissa ja toteutuksessa on paljon karismaa, mutta tylsä juoni ja itseään toistava pelirakenne rasittavat. Aiempien osien ystäville kokeilemisen arvoinen paketti, muille on parempiakin vaihtoehtoja.

73