Aviary Attorney - Oikeudessa ei munita

Haukka menee heti asiaan.

Luulisi että linnunaivoilla ei muuta lakia lueta kuin viidakon lakia, mutta JayJay Falcon huutaa haukkana “Vastalause!” 

Jos kaikki ihmiset muuttuisivat eläimiksi, olisivatko asianajajat lintuja vai kaloja?  Aviary Attorney ei usko vitseihin juristien ja haikalojen yhteisistä geeneistä, se on peli rikoksia selvittävästä linnusta, joka seikkailee 1800-luvun Ranskassa. 
Siivekäs asianajaja on oikea luonnonystävän unelmapeli, eikä vain siksi että siinä pääosia näyttelevät eläimet. Sen tekijät ovat nimittäin fiksusti säästäneet Äiti Maan arvokkaita resursseja kierrättämällä grafiikat kokonaan muista lähteistä. Näin se maapallo pelastuu!
 Aviary Attorneyn tyylikäs visuaalinen ilme on peräisin ranskalaiselta pilapiirtäjä Jean-Jacques Grandvillelta, joka aiheutti aikoinaan suurta paheksuntaa piirtämällä ihmisille eläinten naamoja ja näin nolaamalla politiikan merkkihenkilöitä. Retrografiikalle tehdään uusi ikäennätys, kun nyt, melkein 175 vuotta myöhemmin, hänen piirroksiaan käytetään tietsikkapelin hahmojen pohjana. Kukapa olisi uskonut, tuskin ainakaan J.J. 
Laittomasta toiminnasta ei ole kyse, sillä teoksen Scènes de la vie privée et publique des animaux tekijänoikeudet ovat rauenneet aikoja sitten, ja kuka tahansa saa käyttää niitä ilmaiseksi. Korkeintaan riskinä on se, että Grandvillen kummitus ilmestyy kinuamaan rojaltimaksuja. 
Lainailua on harrastettu myös pelimekaniikassa. Vaikutteita on otettu etenkin Nintendon käsikonsoleille julkaistusta Ace Attorney -sarjasta, jossa Phoenix (!) Wright harrasti samanlaista kevyttä ongelmanratkontaa ja rikospaikkatyöskentelyä. Normaalisti minua häiritsisi tällainen kopiointi, mutta Aviary Attorneyn tapauksessa haitta on höyhenenkevyt, koska peli on muuten niin omaperäinen ja kekseliäs.

Onkohan tämä se kuuluisa  Monkey Island -puolustus?


Kuka murhasi sammakon? 

Eletään vuotta 1848. Ranskalaisten ylimysten kotibileet saavat ikävän käänteen, kun sammakko löytyy surmattuna talon rappusilta. Syylliseksi epäillään sattumalta paikalle eksynyttä nuorta tyttökissaa, joka ei taatusti ole voinut kyetä moiseen hirmutekoon. Hän tarvitsee itselleen maan parhaan puolustusasianajajan! 
Sellaista ei ole juuri nyt saatavilla, joten hän joutuu tyytymään tumpeloihin vasta-alkajiin: haukka JayJay Falconiin ja hänen avustajaansa kottarainen Sparrowsoniin. Yhdessä tämän tehokaksikon on vakuutettava valamiehistö siitä, että heidän päämiehensä on vain viaton kotikissa, ei verenhimoinen villieläin.
Tämä ensimmäinen keissi ei vielä hurmannut minua, koska se on aivan liian lyhyt ja helppo. Se myös etenee turhan suoraviivaisesti, joten omilla valinnoilla ei tunnu olevan juurikaan vaikutusta. Luultavasti ykkösjutun on tarkoituskin olla vain simppeli tutoriaali, jossa opitaan salapoliisityöskentelyn salat. Hankitut taidot ovat tarpeen lopuissa kolmessa rikostapauksessa, joissa onkin sitten jo enemmän pähkäiltävää. Niissä sankarimme haukka ja varpunen pääsevät muun muassa pelastamaan prinssin pulasta ja estämään vallankumouksellisten häiriköiden aikeet.
Olisin mieluusti halunnut enemmän rikoksia ratkottavaksi, sillä nyt pelattavaa riittää vain noin kahdeksaksi tunniksi, joten tämän läpäisee yhden vessatauon taktiikalla. Onneksi erilaisia loppuratkaisuja on kolme kappaletta, joten kaikkea ei näe ja koe yhden pelikerran aikana.

Nämä valamiehet eivät turhia hymyile.


Lintumetsällä

Ace Attorneyn tapaan Aviary Attorneyn rikostutkimukset koostuvat kahdesta vaiheesta. Vaiheessa numero yksi liikutaan kaupungilla karttaa apuna käyttäen ja etsitään sopivia johtolankoja. Todistusaineistoksi tuntuu kelpaavan niin raaka pihvi kuin suklaapaperi, joten hyvin nopeasti inventaario on kamaa täynnä. Lisää hyödyllistä infoa meneillään olevasta tutkimuksesta saadaan juttelemalla toisille eläinhahmoille, joiden joukossa on susia, joutsenia ja suklaata myyviä norsuja. 
Välillä törmätään jopa lintujen suurimpiin vihollisiin eli kissoihin ja kettuihin. Voisi kuvitella niiden olevan tarinan pahiksia, mutta ne ovatkin ystävällistä ja mukavaa juttuseuraa. Oli kiva yllätys huomata, että monien keskustelujen kulkuun pääsee itse vaikuttamaan. Kun on viime aikoina pelannut paljon japanilaisia visual novel -pelejä, Aviary Attorneyn valinnanvapautta arvostaa ihan eri lailla. 
Tutkimustyössä on oltava tarkkana, ettei aika lopu kesken. Päiviä on käytössä vain rajallinen määrä, joten aivan jokaista johtolankaa ei ehdi tarkistaa. Pahimmassa tapauksessa se kaikkein oleellisin vihje jää kiireen vuoksi huomaamatta, ja sitten ollaan kaulaa myöten guanossa. 
 

Niin paljon paikkoja, niin vähän aikaa.

Vastalause!

Tutkinnan jälkeen siirrytään oikeussaliin. Tämä onkin minulle jokaisen tapauksen kohokohta, koska se sisältää hauskimmat vitsit ja oikeussalissa vaaditaan eniten aivotyöskentelyä. Salissa tavoitteena on luonnollisesti hankkia omalle päämiehelle vapauttava päätös, mihin tarvitaan matlockmaista päättelykykyä ja jonkin verran onnea. Hommaa hankaloittavat syyttäjän (lahjomat) todistajat, jotka näkevät, kuulevat ja muistavat omiaan.
Ainoa keino oikean totuuden selvittämiseen on todistajien ristikuulustelu. Siinä eteensä saa todistajan lausunnon, josta pystyy poimimaan epäilyttävältä tuntuvia seikkoja tarkempaa käsittelyä varten. Yhdessäkin keississä sellainen pahuksen kaloja kalastava kuningaskalastaja (muttei kuitenkaan kalastaja) väitti nähneensä päämieheni ketun murhapaikan lähettyvillä pahoissa aikeissa, vaikka oikeasti sellaista ei tapahtunut. Onneksi olin huolella valmistautunut oikeuteen keräämällä paljon sopivaa todistusaineistoa, jonka avulla sain kumottua valheen. 
Jos omat päätelmät eivät osu oikeaan, seuraus on nöyryyttävä nuhtelu tuomarilta ja valamiehistön paheksuvat ilmeet. Oikeudenkäynti päättyy tylysti jo muutamaan epäonnistumiseen, ja syytetty syytön marssitetaan ulos giljotiinin eteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita loppua lupaavalle asianajajan uralle, sillä peli jatkuu päänmenetyksestä huolimatta. Pidän tästä ratkaisusta, koska se vähentää tarvetta hinkata samoja kohtia useaan kertaan. Välillä on myös hauska mokata jutut ihan tarkoituksella, jolloin näkee kunnon draamaa. 


Laki ja järjestys

Aviary Attorney on todiste siitä, että hyvän pelin tekemiseen ei tarvita miljoonabudjettia ja satapäistä koodariarmeijaa. Riittää, kun keksii jotain ennenäkemätöntä ja sopivalla tapaa sekopäistä. On ihailtavan nerokasta, että tekijät hyödyntävät ikivanhoja pilapiirroksia, jotka on ehditty jo unohtaa. Mikäs käyttäessä, sillä ne ovat edelleen huisin upeita. Siksi onkin hienoa, ettei niitä ole sorkittu liikaa. Kuvia on vain maltilla animoitu pikkaisen, jotta hahmoihin saadaan eloa, J. J. Grandville tuskin kääntyy haudassaan.
Fantsut kuvat eivät tietenkään riitä tekemään pelistä legendaarista, myös sisältöpuolen on oltava kunnossa, tai pelaaminen on yhtä viihdyttävää kuin seurata munan hautomista. Aviary Attorneyn dialogivastaava selvästi hallitsee kynäilyn taidon, sillä teksti on persoonallista ja suuri osa vitseistä toimii. Jos Ace Attorney -sarja ei olisi minulle jo tuttu, lintulakimiesten seikkailut olisivat tehneet vieläkin suuremman vaikutuksen. 
Mutta ei tämä vielä Hitchcockin Linnut ole, kaipaan lisää haastetta sekä monimutkaisempia puzzleja, ja sisältöäkin saisi olla tuplasti enemmän. No, ainakin nautin kuitenkin joka hetkestä, enkä olisi halunnut pelin loppuvan niin nopeasti. Se on hyvä merkki. 
Seuraavaksi vetäisen lintupukuni päälle ja lähden etelän lämpöön jatko-osaa odottamaan. Toivottavasti sitä ei haudota liian kauan.

 

Aviary Attorney

Arvosteltu: PC
Sketchy Logic
Versio: 1.02
Minimi: 2 Gt RAM, Windows 7 tai uudempi
Testattu: AMD Phenom II X4 940 3.0 Ghz, 4Gt muistia, Geforce GTX 660 Ti
Muuta: Ostettavissa Steamista noin 15 eurolla

84