Vain sika ymmärtää hydrauliikan kauneuden.
Rovio julkaisee jo toisen pelin, jonka pääosassa eivät ole joka tuutista hönkivät kaakattajat. Tai noh, tutulla brändillä ratsastetaan edelleen, mutta kiukkulinnut korvataan vihreillä pahispossuilla.
Töpselikärsät jahtaavat kartankappaleita, joiden pitäisi johdattaa muna-aarteen äärelle. Ritsan sijaan munajahdin työkaluksi tarjotaan ruuvimeisseliä. Muutos on tervetullut, sillä sioissa on huomattavasti enemmän särmää kuin siipikarjassa.
Kyytiä kyljyksille
Kun uutiset possujen omasta pelistä tulvahtivat eetteriin, veikattiin että siat pääsevät tornipuolustushommiin. Totuus on onneksi toinen, possupeli paneekin hoksottimet koitokselle. Ideana on rakentaa palikoista erinäisiä teknisiä laitteita, joilla kinkut kuskataan pitkin sokkeloista rataa lähdöstä maaliin.
Homman ytimessä on suorakulmion muotoinen, laatikoista koostuva matriisi, jonka jokaiseen boksiin voi tunkea yhden palikan. Puu- ja metallineliöistä rakennetaan runko, jonka sisään tungetaan matkustajat ja moottorit. Vehje tarvitsee vielä renkaat alleen tai siivet selkäänsä.
Materiaaleilla on painoeroja ja moottorityyppien tehot vaihtelevat. Iso polttomoottori kyydittää kinkkua ihan eri tavalla kuin piskuinen sähkömotti. Lentokoneisiin on tarjolla lukuisia erilaisia propelleja ja siivet antavat nostetta. Rakettimoottoreiden virkaa ajavat ilotulitteet ja kokispullot.
Kentät muuttuvat alati mutkikkaammiksi, samalla palikka-arsenaali kasvaa. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, osasten sijoittelua hankaloitetaan vaihtelevankokoisella matriisilla ja osarajoituksilla, jotka määräävät rakennelman raamit.
Vielä toistaiseksi pelin sisältö on medium plussaa, mutta Rovion tuntien temppuarsenaali kasvaa hiljalleen kohti well donea. Mukana tulevat kentät on koluttu ikävän nopeasti läpi ja päälle kymmenkunta tehtävää kestävä, asiat ratakiskosta vääntävä tutoriaali onnistuu moneen otteeseen ärsyttämään. Pelimekaniikassa on enemmän nippeleitä kuin ritsassa ja linnuissa, joten alun kädestäpitelyn tietyllä tapaa ymmärtää, mutta lukuisia kenttiä kestävä tutoriaali korostaa myös sitä, että Roviolla pelaajia pidetään uusavuttomina.
Heitetään sikaa
Eikä vain Roviolla, sillä analyytikkojen mukaan sikapeli voi olla normikasuaalille liian monimutkainen. Sikojen omassa pelissä nimittäin on huomattavasti enemmän liikkuvia osia kuin yhden ritsan ihmeessä. Jos haastetasoa vertaillaan, nyt ollaan ihan eri planeetalla. Pelkkä rakentaminen on vain puolet pelistä, sillä kasatun keksinnön pitää vielä kuljettaa sika maalilinjan ylitse.
Aparaattien ohjastaminen jätetään pelaajan kontolle ja kepittämiseen käytetään vain muutamaa painiketta, jotka kytkevät voimansiirron päälle ja pois. Pelkkä moottoreiden käyttäminen saattaa kuulostaa simppeliltä, mutta usein alla on eri suuntiin säksättäviä propelleja ja rakettimoottoreita. Ajoitus on tärkeää, sillä sekunnin murto-osankin jahkailu saattaa muuttaa kuskattavan saunapalviksi. Parhaimmillaan possutaksin ajaminen on hervotonta kohkaamista, jossa näpit uhkaavat loppua väkisin kesken.
Kun puolivälin jälkeen lentovehkeet astuvat kuvioihin, homma muuttuu huomattavasti haastavammaksi. Pelin hoksottimia ja reaktionopeutta vaativa luonne korostuu, kun hädin tuskin kasassa pysyvä häkkyrä pitäisi saada ehjänä maalilinjan ylitse.
Jokaisesta tehtävästä on helppo kartuttaa läpäisyyn oikeuttava yksi tähti, mutta kolmen tähden maksimipotti edellyttää jo melkoista ajatustyöskentelyä. Muutamissa tehtävissä yhteen matriisin ruutuun mahtuvan pikkupossun sijaan kuljetetaan myös kuningaskarjua, joka vie neljän ruudun paikan ja painaa kuin synti. Tehtävän saa suoritettua, kun teutaroi yhden sian maaliin, mutta ekstratähtiä irtoaa, jos kunkkukin on matkassa. Ihravuoren istuttaminen lentokoneen kyytiin on melkoinen temppu.
Selätetyt kentät antavat lisää leikkikaluja muutamaan hiekkalaatikkokenttään. Varsinaisen tarinapelin ulkopuolelle sullottu hiekkalaatikko antaa vapaammat kädet insinöörihommiin, sillä omista virityksistä saa rakentaa huomattavasti isompia ja kilkearsenaali on kattavampi. Hiekkalaatikolta metsästetään tähtiä, joita ei saa plakkariin pelkästään yhdellä kötystyksellä. Toivottavasti hiekkalaatikon vapaus istutetaan jossain vaiheessa myös osaksi juonipeliä.
Perusversion mukana tulevassa kenttäpaketissa kikkaillaan muutamassa tehtävässä myös sääolosuhteilla. Moottorin pyörittäminen on ajoitettava oikein, jotta laudoista kasattu lentopeli nousee sopivasti tuulta vasten. Toivottavasti laajennuspaketeissa säätiloja hyödynnetään enemmän. Myös erilaiset maastotyypit olisivat tervetulleita. Esimerkiksi talvi sopisi mainiosti auto-osuuksiin ja antaisi samalla hyvää käytännönopetusta nastarenkaiden tärkeydestä.
Ehkäpä rakenteluun keskittyvä Amazing Alex oli jonkinlainen esityö, jolla Rovio selvitteli kysyntää älliä vaativalle pähkäilylle. Ainakin hajutonta ja mautonta Alexia siat vievät kuin litran mittaa ja ritsailua syvempi pelimekaniikka ajaa myös linnut ahtaalle.
Pekonin kera kaikki on parempaa.
86
