Suomi-ilmiö
Synkät selviytymistarinat ovat suomalaisen mediakulttuurin ydinosaamista. Ainakin sillä erottuu imelistä pilipalipeleistä.
Applen sovelluskauppa App Storessa on reilusti yli sata tuhatta peliä, mikä kuulostaa jännältä, mutta suurin osa niistä alkaa P:llä ja rimmaa Jaskan kanssa.
Helsinkiläisen kahden miehen puljun Frogmindin ensimmäinen peli sopii iLaitteille kuin nakki silmään. Badland ei pyri Jaskan posseen, vaan sen joka pikselistä huokuu tekijäkaksikon aito halu ja taito hinkata hiilestä timantti.
Mustan ja pörröisen siivekkään via dolorosasta kertova Badland on yhden napin runner-peli, jossa ruutu vierii automaattisen armottomasti. Kun sitä koskettaa, noustaan ruudulla ylös ja irti päästettäessä vajotaan taas alas. Lähtökohta ei ole innovatiivinen, mutta toteutus on tuore. Vauhdin ja refleksien sijaan korostetaan tunnelmaa ja aivojen käyttöä.
Nimetön ja äänetön
Maalauksellisessa metsässä on jokin vialla. Putkesta pölähtänyt olento nousee ilmaan ja lähtee taistelemaan tietään halki mustanpuhuvan rämeikön. Päivän pimetessä pehmeät metsän muodot, kannot ja köynnökset surkastuvat, muuttuvat piikeiksi ja silppureiksi, vaihtuakseen lopulta irvokkaisiin kuoleman koneisiin ja bioteknologisiin loukkoihin. Pekka Perällä on taas selittämistä.
Badlandin sielu on fysiikkamoottorin velmulla hyödyntämisellä luodut pulmat. Sortuvaa maata pitää väistellä, siipirattaiden mukana kiepsahdella ja raskaita ketjuja keinuttaa. Maailmaa käytetään myös uusilla tavoilla apuna: siipeen tarttuvat takiaiset ärsyttävät ja heikentävät lentokykyä, kunnes tajuaa niiden toimivan myös suojana sirkkelin teriä vastaan.
Liitävä nappisilmä kerää myös pillereitä, jotka vaikuttavat nopeuteen, kokoon ja jopa ajan kulkuun. Itsestään voi kloonata kymmeniä pikkuversiota, jotka änkeävät pienistäkin koloista, kun taas puolen ruudun kokoinen omakuva pystyy junttaamaan kulkua blokkaavat portit auki.
Badland jakautuu neljään päivän vaiheeseen, joista kukin sisältää kymmenen parin minuutin kenttää. Peli on rytmitetty miltei täydellisesti: kentissä ei ole toistoa, vaan uusia pulmia ja ansoja esitellään ennen kuin ehtii edes harkita kyllästyvänsä. Koko päivä tekee mieli rohmia kerralla. Onneksi lisää on luvattu ilmaisina päivityksinä.
Jos metsästä tahdot pois sä nyt
Kun metsä on koluttu, taipaleet voi pelata yksitellen uudelleen läpi täydellisyyteen tähdäten. Kussakin kentässä on kolme erikoistavoitetta, ja lisäksi lasketaan pelastettujen pörrökloonien määrää. Menestystä vertaillaan luonnollisesti Game Centerissä ja suorituksensa voi nauhoittaa videoksi ja tuutata koko maailman nähtäväksi Everyplay-verkkoon.
Badlandissa on samalla laitteella pelattava moninpeli, johon voi tempaista mukaan maksimissaan kolme kaveria. Moninpeli on nopeatempoista ja raakaa taistelua eloonjäännistä, mikä on sopivalla porukalla kelpo hupia. Apple-pelaajaa ilahduttaa etenemisen synkronoituminen iCloudiin, eli yksinpelimenestyksellä avautuvat kilpakentät saa iPhonesta ryhmäpelaamiseen mukavammin taipuvalle iPadille.
App Storessa vallitsevaan geneerisen saturoituneeseen söpöstelyyn verrattuna limbohtava graafinen tyyli on viimeisen päälle hiottu, ja tunnelma muuttuu alun aurinkoisuudesta ahdistavaan pimeyteen hienosti. Konkreettista tarinankerrontaa ei ole – mielikuvitus täyttää traagisen tarinan aukot.
Badland on juuri sopivan kokoinen alustalleen. Peliä voi sutaista nopeasti tai hieroa pitkään. Lentely on sujuvaa, haastetaso nousee mukavasti, ja erikoistavoitteet ajavat jopa grindaus-hulluuteen. Tuttu kehys, sopivasti uusia koukkuja, virheetön toteutus. Kuten suomalaisilla toimittajilla on tapana sanoa: Tässäkö uusi Angry Birds?
Jouni Utriainen
90
