Batman: Arkham Knight – Season of Infamy - Loputon yö päättyy

Valkoista kania seuraa Lepakko osan yöstä,
Kun valopilkut kaikkoaa jo tähtienkin vyöstä.
Ei krokotiilin puremaa, tai pakkasherraa surevaa
Muistoista mikään ryöstä.
Ennen aamunkoita saa kuolemattoman vallast’ syöstä.

Vaikka Arkham Knight oli yksi viime vuoden suosikeistani, jätin sen ladattavan lisäsisällön hankkimatta. Yksi syy oli kausipassin korkea hinta, mutta pääasiassa se johtui siitä, että lisäsisältö keskittyi asioihin, joista pidin pääpelissä kaikkein vähiten. 
Niihin lukeutuvat erilaiset asut, lepakkomobiilin eri versioilla suoritettavat kilpa-ajot ja haastekentät, joissa joko tapellaan vihollislaumoja vastaan tai väijytään heitä varjoista ilman mitään sidoksia pää- tai sivujuoniin. 
Lepakkotytön, Kissanaisen, Yösiiven, Robinin ja Punahupun yksittäiset tarinatehtävät kiinnostivat enemmän, mutta ennakkotilaajan bonuksena tulleen Harley Quinnin tehtävän perusteella ne lupasivat korkeintaan tunnin hupia.
Kympillä irtoava kauden päättävä Season of Infamy sai minut kuitenkin palaamaan Gothamin katoille, sillä sen tarinallisissa tehtävissä pukeudutaan jälleen Lepakkomiehen viittaan ja käydään taistoon tuttuja arkkivihollisia vastaan. Arkhamin Ritarin ja Linnunpelättimen voittanut sankari ei pääse vieläkään ansaitsemalleen levolle, sillä Viittaritaria vastaan asettuu neljä entuudestaan tuttua kelmiä, joita ei Arkham Knightissa nähty.
Season of Infamyn neljä tehtäväpuuta ilmestyvät pääpelin juonitehtävien joukkoon. Ne voi suorittaa pääpelin sivutehtävien tapaan haluamassaan järjestyksessä ja jokainen niistä kestää noin (vajaan) tunnin. Tehtävät voi suorittaa joko päätarinan jälkeen tai sen aikana, ensimmäinen avautuu tarinan ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Suoritusajankohta muuttaa ainoastaan muutamia vastustajien repliikkejä.

Ihmemaasta varjosotaan

Pelasin tehtävät sattumalta heikoimmasta vahvimpaan, silti taso pysyi kiitettävän korkealla alusta alkaen. 
Hulluna Hatuntekijänä paremmin tunnettu Jervis Tetch saapuu poliisiasemalle ja tunnustaa pitävänsä poliiseja panttivankeina piilotettuna ympäri Gothamia, mutta suostuu kertomaan ainoastaan Yön Ritarille, missä nämä ovat. Hatuntekijän tehtävä on lyhyin ja vaatii muutaman helpon sivuaskareen hoitamista ennen kolmesta tappeluhaasteesta koostuvaa päätapahtumaa. Haasteet on kuitenkin sidottu Arkham-trilogiaan mielenkiintoisella tavalla ja sisältävät mielenkiintoisen visuaalisen twistin.
Kaupunkiin on pudonnut Killer Crocin pakoyrityksen seurauksena pahamaineinen Iron Heightsin vankilailmalaiva. Tasohyppelystä sekä muutamasta tappelukohtauksesta koostuvaan tehtävään tuo vaihtelua se, että petoa jahtaa alkuperäinen dynaaminen duo eli mukana on Dick Graysonin Yösiipi. Toinen tehtävä on ensimmäistä parempi senkin vuoksi, että kierrätyspaikkojen sijaan se sijoittuu enimmäkseen täysin uudelle alueelle.
Jäälautan vangitsemasta laivasta löytyy puolestaan vaimonsa kadottanut Pakkasherra. Victor Fries on aina ollut edellä mainittuja mielenkiintoisempi vihollinen Lepikselle. Kyseessähän on traaginen hahmo, joka ajautui rikoksen tielle yrittäessään löytää parannuskeinon kuolemansairaalle vaimolleen. Tarina on edellisiä syvällisempi ja aidosti koskettava, Victorin ja Noran rakkaustarina sai jäisen kyyneleen valumaan poskelleni. Se sisältää myös lisärin ainoat väijyntä- sekä lepakkoautokohtaukset, joista jälkimmäiset on toteutettu aikaisempaa harkitummin. Tähän tyyliin annosteltuna ne eivät olisi ehkä ärsyttäneet niin paljoa pääpelissä.
Viimeisessä tehtävässä selviää onko paholaisen pää, Ra’s al Ghul, palannut elävien kirjoihin. Maailman parhain etsivä sotkeutuu salamurhaajien liigan jäsenten väliseen sisällissotaan. Ninjamaisia salamurhaajia ei olekaan ollut vastustajina sitten Arkham Cityn. Merkittävä osa tehtäväpolusta sijoittuu hiljaiseen ja hylättyyn Elliotin sairaalaan. Tehtävän lopussa on tehtävä vaikea valinta. Jouduin harkitsemaan tarkkaan, seuraanko Bruce Waynen järkkymätöntä moraalista kompassia vai olisiko Jokerin kuoleman varjossa Gothamin kostajan mahdollista valita toisin.
 


Synkkä voitto

Season of Infamy on hieno lisä Arkham-saagaan ja nosti Knightin  erinomaisen Asylumin rinnalle omana suosikkinani. Hyvin kirjoitetut minitarinat sisältävät runsaasti hienoja yksityiskohtia, joista paistaa läpi tekijöiden rakkaus lähdemateriaalia kohtaan. Tarkkaavaisimmille on luvassa pieniä yllätyksiä esimerkiksi sairaalan ruumishuoneella. Jokainen uusista tehtävistä sisältää vähintään yhden mieleenpainuvan hetken. Ne eroavat toisistaan yllättävän paljon ja niiden ratkaisemiseksi joutuu käyttämään lähes kaikkia Batmanin kykyjä ja varusteita.
Lisärin suurimmat heikkoudet ovat lyhyt kesto ja pelimekaanisten innovaatioiden puute. Kuitenkin, jos ikävöit vähänkään Gothamiin etkä ole kausipassia hankkinut, niin Arkham Knightin lisäreistä Season of Infamy on hankkimisen arvoinen.

 

Batman: Arkham Knight – Season of Infamy

Arvosteltu: PS4
Saatavilla: Xbox One, PC
Rocksteady Studios
Versio: Myynti
Ikäraja: 18

87